Jatkaisitko tällaista suhdetta vai et

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yksin yhdessä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yksin yhdessä

Vieras
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä reilu 6v ja asuttu yhdessä yli 5v, meillä on kolme pientä lasta. Eletään siis avoliitossa, kihloissa ollaan eli naimisiin on pitänyt mennä mutta se on vaan jäänyt..monesta syystä.
Elän tavallaan kuin yksinhuoltaja lasten kanssa. Mies on 6 päivää viikossa töissä. Usein työt jatkuvat myöhään yöhön, ja jos ei ole töitä on kaveriensa kanssa. Lauantai-iltaisin maistuu alkoholi usein turhan reippaasti.Sunnuntaina makaa usein krapulassa. Lasten kanssa touhuaa pari kertaa kuussa jotain.
Mies on mukava, ei väkivaltainen, ei hauku mua (paitsi jos alan puhumaan eli hänen mielestä nalkuttamaan alkoholinkäytöstä ym),maksaa lainojaan ja laskujaan tunnollisesti (minä maksan paljon ruokia ja yhteisiä laskuja omien lisäksi),sanoo rakastavansa ja kai mäkin rakastan, ainakin välitän/olen kiintynyt mieheen.
Välillä iskee epätoivo että tässäkö elämä oli? Voisinko saada hellyyttä ja huomiota enemmän, normaalin perheen jossa mies leikkii lasten kanssa ja touhuaa iltaisin muutakin kuin töitä ja omia juttuja autotallissa. Miehestä en tiennyt ennen lapsia että on työnarkomaani. Juominen on ajan myötä lisääntynyt. Esikoisen ollessa pieni oli enemmän kotona. Nyt kolme lasta ja kotona tuskin koskaan. Jatkaako tässä, tottunut oon jo olemaan aina lasten kanssa, vai olisko ero parempi ratkaisu? Mitä tekisit tilanteessani?
 
Mieti, että mikä muuttuisi, jos olisit erossa. Minusta ei mikään muu kuin se, että voisit löytää jonkun muun paremman. Ei teillä vissiin kauheasti ole nyt mitään yhteistä, muuta kuin saman katon alla asuminen. Taloudellisia asioita kannattaa myös miettiä. Avioliitosta olisi hyvä erota, kun et jäisi tyhjän päälle. Nyt mies ilmeisesti omistaa kaiken.
 
[QUOTE="vieras";24911162]Minusta ei mikään muu kuin se, että voisit löytää jonkun muun paremman.[/QUOTE]
Ja siis tietysti se, ettet joutuisi katsomaan hukkaan valuvaa liittoa vaan sivusta. Se voi olla paljon masentavampaa kuin yksinäisyys.
 
Puhu miehelle, tai kirjoita kirje jos puhuminen vaikeaa. Hän ei välttämättä näe asiaa sinun näkökulmastasi. Kerro/kirjoita nuo samat asiat kuin mainitsit yllä. Anna mahdollisuus. Jaksuja! :)
 
Puhuisin miehen kanssa ja jos ei asiat muuttuisi edes esim. pariterapialla, niin en jatkaisi. Nimim. epätyydyttävässä suhteessa ollut, eronnut (tosin miehen aloitteesta) ja nykyisin onnellinen
 
Mitä mieltä mies on työmäärästään? Haluaisiko hän vähentää sitä? Haluaisiko miehesi viettää enemmän aikaa sinun ja lasten kanssa?

Työpäivien lyheneminen voisi tuoda lisää aikaa suhteellenne ja perheelle, ja siten ehkä estää eron.
 
Kyllä itse yrittäisin ensin järjestää teille yhteistä tekemistä perheenä, ja kahdestaankin. En nyt näe oikein mitään hyvää syytä vielä eroon, kun rakkautta on jäljellä, ettekä ole kai yrittäneet vielä kaikkea.
 
Miksi ero parantaisi asioita? Ajattelitko antaa lapset pois johonkin ja aloittaa alusta, uusi kunnollinen ja mies ja hänelle uudet lapset? Hyvä idea! ;-)

Vastauksena kysymykseen; totta helkutissa jatkaisin. Itsehän olisin elämäni ja parisuhteeni rakentanut ja ellen olisi tyytyväinen, niin asioita on aina onneksi mahdollisuus parantaa. (Velvollisuus tässä tapauksessa, koska lapsia on hankittu.) Noi käytännön asiat muuttuu, kun lapset kasvavat, sinä menet töihin ja teet pitkää päivää ja miehesi on pakko astua kotivelvollisuuksiin enemmän. Sitten se on helpompaakin, kun et ole vieressä sanomassa mitä tehdään ja miten...
 
[QUOTE="vieras";24911177]Ja siis tietysti se, ettet joutuisi katsomaan hukkaan valuvaa liittoa vaan sivusta. Se voi olla paljon masentavampaa kuin yksinäisyys.[/QUOTE]

??!! No totta tosiaan olisi masentavaa! Ja kaikista kauheinta olisi se, että se elämä valuu tuolla asenteella hukkaan joka tapauksessa. Aivan sama elääkö yksin vai jonkun kanssa!!
 
Kiitos vastauksistanne. Niin, olen itsekin miettinyt olisko asiat tosiaan paremmin jos erottaisiin. Taloustilanne ei paranisi ainakaan, ja lasten kanssa olisin yksin, paitsi tietysti jos olisivat välillä miehellä. Mies on myös sanonut ettei anna huoltajuutta minulle jos erotaan tai siis hän haluaa lasten huoltajuuden. Mutta tuskin saa, kun suomessa lapset yleensä äidille menee.
Alkoholinkäyttö riepoo eniten, mutta mies ei näe ongelmaa. Toki häntäkin ottaa päähän jos menee överiksi ja sitten on kiltisti pari viikkoa.
Mies on vaan sellainen tuli hännän alla luonne, erilainen kuin minä mutta silti rakas. Puhua yritän, mies on sanonut haluavansa olla yhdessä perheenä mutta tarvitsee rahaa, mielestäni vois karsia menoja mieluummin. Esim. auton vaihto, vähemmän kalliita hankintoja.
 
Meillä on tuollainen liitto. Mies kuluttaa omiin menoihinsa vielä rahat ja minä kitsastelen. Meillä on uusperhe, joten siksi jaksan. En halua meidän yhteisen lapsemme käyvän läpi vanhempien avioeroa. Kestän tämän, vaikka tuntuu ettei rakkautta enää kohta minun puoleltani ole. Jokaisen oma valinta kuinka haluaa elämänsä menevän. Sinun on mietittävä kuinka itse olisit onnellisin. Vaikka koen pahaa oloa tilanteesta, niin silti auttaa jaksamaan kun näen lasten iloitsevan miehen läsnäolosta silloin kun on paikalla.
 
[QUOTE="realisti";24911320]Eroaisin vasta sitten kun seuraava mies olisi hankittuna.[/QUOTE]

Että pakko hankkia apuun joku, hätäisesti baarista isketty onneton hätävara, ettei tarvitse ottaa vastuuta edelleenkään? Loistavaa elämänsuunnittelua, seuraava liitto onkin varmaan ihan napakymppi..
 
Meillä on tuollainen liitto. Mies kuluttaa omiin menoihinsa vielä rahat ja minä kitsastelen. Meillä on uusperhe, joten siksi jaksan. En halua meidän yhteisen lapsemme käyvän läpi vanhempien avioeroa. Kestän tämän, vaikka tuntuu ettei rakkautta enää kohta minun puoleltani ole. Jokaisen oma valinta kuinka haluaa elämänsä menevän. Sinun on mietittävä kuinka itse olisit onnellisin. Vaikka koen pahaa oloa tilanteesta, niin silti auttaa jaksamaan kun näen lasten iloitsevan miehen läsnäolosta silloin kun on paikalla.

Meillä myös lapset viihtyvät isin kanssa, kun joskus harvoin ovat yhdessä. En usko että voin saada miestäni muuttumaan. Puhuminen ei auta, mihinkään pariterapiaan ei suostu varmasti lähtemään.
Toisaalta voimat ei riitä miettimään, että pitäis asunto hommata ja sitten elää siellä..missä välissä tapaisin mitään miestäkään, en käy ulkona ja kaverit perheellisiä...
 
Ei lähde minunkaan mies ja tuskin muuttuu. Minä vain kylmetin itseni, hyväksyin tilanteen ja painan eteenpäin. Ei se tervettä ehkä ole, mutta sopii nyt minulle. Muuten on sama tilanne kuin sinulla, tosin ei kavereitakaan juuri ole. Välillä tuntuu, että pää räjähtää. Yksin hoidan kaiken ja pitää olla miehelle aina ilopilleri, vaikka kuinka tekisi mieli suuttua. Sitten se menee ohi, kun muistan taas miksi valitsin näin.
En silti suosittele tätä kenellekään.
 
[QUOTE="Sirkkeli";24911442]Entäpä jos keksitte viikonlopulle reissua tai tekemistä ennakkoon, ettei voi dokata? Mahtaisiko pitää suunnitelmat, vai pettäisikö?[/QUOTE]


Vaikka oli oman lapsen ristiäiset, silti joi ja oli krapulas juhlis. Tuttujen lasten synttärit jääny väliin tai oon menny yksin kun mies krapulas. Eli ei vaikuta vaikka jotain menoa olis, juo jos mieli tekee :(
Itse ei näe juomisessa ongelmaa, kun käy töissä normaalisti ym ei mielestään ole alkoholiongelmainen mitenkään. Kaljaa vain juo yleensä.
 

Yhteistyössä