Järjettömän vaikea tilanne...

[yksin vaan]

Minulla on mies, pari alakouluikäistä lasta ja toinen mies, jota rakastan ja jonka kanssa olen oikeasti ehjä ja onnellinen (enimmäkseen),

Kaikki osapuolet tietävät toisistaan, myös toisen miehen vaimo.

Tilanne on jatkunut jo kauan, enemmän kuin vuoden ja ratkaisua tähän ei ole kai olemassakaan.

Tavataan muutamia kertoja viikossa tämän toisen miehen kanssa ja emme kertakaikkiaan pysty lopettamaan - jos pystyisimme niin olisimme sen kyllä tehneet.

Meillä vaan on jotain, jonka vuoksi pitää saada olla yhdessä vaikka lyhytkin aika ja se jokin ei ole seksiä välttämättä, vaan sitä että saadaan olla yhdessä.

Toisaalta olen oppinut tämän vuoden aikana rakastamaan miestäni enemmän kuin aikoihin ja meillä menee paremmin kuin aikoihin, mutta tämä tilanne raastaa minut rikki - kun tähän ei kertakaikkiaan ole ratkaisua - en halua erota, en halua luopua tuosta ihmisestä, jonka kanssa saan olla ehjä edes hetken.

Ja tämän kaiken olen kertonut molemmille....

Ratkaisuehdotuksia, ajatuksia?

 

["minttu"]

joo on jätä se toinen mies ja keskity omaan parisuhteeseesi! oikeesti jos asuisit sen toisen kanssa niin tulis siinäki omat ongelmansa esiin..

 

[astrolabe]

Nyt teet jonkun valinnan, et voi elää kahden kanssa?

 

["alkup"]

[QUOTE="minttu";28721197]joo on jätä se toinen mies ja keskity omaan parisuhteeseesi! oikeesti jos asuisit sen toisen kanssa niin tulis siinäki omat ongelmansa esiin..[/QUOTE]

Juuri tämän tiedän ja siksi minusta ei ole aloittamaan enää elämää kenenkään kanssa uudestaan ja vielä uusioperheenä, mutta se luopuminen - olen uskonut ajan tekevän tehtävänsä, mutta kuinka pitkä sen ajan pitää olla?? Loppuelämäkö?

 

["vieras"]

Jos tilanne sopii kaikille, niin missä on ongelma?

 

[vaikeaa on]

mulla sama tilanne, mut ei lapsia, eikä avioliittoa. toinen mies on sinkku.
puoli vuotta soutamista ja huopaamista, rakastan molempia aivan mielettömästi. toisen kanssa olen suhteessa jossa henkinen puoli jää vähemmälle, toisen kanssa suhteessa jossa fyysinen kontakti on olematon. eli tasapainottavat toinen toisiaan.
hajoan ajatukseen, että olisi valittava jompi kumpi.

 

[mammax6]

ap olet narsisti.

 

[astrolabe]

[QUOTE="vieras";28721215]Jos tilanne sopii kaikille, niin missä on ongelma?[/QUOTE]

Sopiiko toisen miehen vaimolle, aapeen miehelle, aapeen lapsille OIKEASTI?

 

["alkup."]

Nyt teet jonkun valinnan, et voi elää kahden kanssa?

En voi tai en jaksa.
Mutta kun ratkaisussa ei ole kyse vain minun ratkaisustani, vaan paljon enemmästä - asumisesta, asuntolainasta, molempien lapsista, tosin minulla vain alaikäisiä lapsia, lasten hoitamisesta, harrastuksiin kuljettamisesta, lasten elämästä ihan kokonaisuutenakin - miehestäni, jonka kanssa olen elänyt kauan ja jota ilman olisi omituista elää tai toisesta miehestä, joka on sitä jotain minulle, mitä olen kauan kaivannut - rauhaa tms.

 

["Jenis"]

Nyt teet jonkun valinnan, et voi elää kahden kanssa?

Miksi ei voisi elää kahden kanssa? Olettaen että järjestely sopii kaikille osapuolille.

 

["alkup"]

mulla sama tilanne, mut ei lapsia, eikä avioliittoa. toinen mies on sinkku.
puoli vuotta soutamista ja huopaamista, rakastan molempia aivan mielettömästi. toisen kanssa olen suhteessa jossa henkinen puoli jää vähemmälle, toisen kanssa suhteessa jossa fyysinen kontakti on olematon. eli tasapainottavat toinen toisiaan.
hajoan ajatukseen, että olisi valittava jompi kumpi.

Juurikin näin, täydentävät toistensa "puutteita" - ei tosin ole oikea ilmaisu, mutta jotain sinnepäin.

 

["vieras"]

Sopiiko toisen miehen vaimolle, aapeen miehelle, aapeen lapsille OIKEASTI?

Nähtävästi sopii, kun ap ei toisin mainitse ja ko ihmiset pysyvät mukana.

 

[Ei hyvää päivää]

Todella pelottavaa kasvattaa lapsia maailmassa, jossa on ap:n kaltaisia ihmisiä. Opeta tässä nyt sitten omille empatiaa ja muiden kunnioitusta kun päätyvät parisuhteen tuollaisen naisen kanssa...

 

["alkup"]

ap olet narsisti.

Aika kovasti olen narsistiksi kärsinyt tämän yli vuoden aikana, olen toki ollut onnellinenkin usein.

Mutta kyllä varmasti jotain narsistisia piirteitä voi olla, kuten kai meissä useimmissa.

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";28721215]Jos tilanne sopii kaikille, niin missä on ongelma?[/QUOTE]

Ongelma on kai siinä, ettei itsekään osaa ajatella tätä oikeasti "sopivana", mutta kaikki siis tietää ja minulla on tunne, että kaikkialla ollaan odottavalla kannalla sen suhteen kuinka tässä käy?

En siis väitä kummankaan puolison hyväksyvän tätä, mutta tiedossa asia on eli tavallaan se silloin kai sopii heille, kun parempaakaan vaihtoehtoa ei ole tai nopeita päätöksiä ei haluta puolin eikä toisin tehdä.

 

["vieras"]

Sinä olet ainoa jota tilanne häiritsee? Jos näin on niin lopeta se tilanne tai sitten lopeta tuo ulina. Oma valintasi miten elät, joten seiso valintojesi takana.

 

["alkup"]

Sopiiko toisen miehen vaimolle, aapeen miehelle, aapeen lapsille OIKEASTI?

No ei varmaankaan OIKEASTI, mutta huonompiakin vaihtoehtoja nähtävästi olisi, koska kumpikin edelleen on parisuhteessa.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup";28721310]No ei varmaankaan OIKEASTI, mutta huonompiakin vaihtoehtoja nähtävästi olisi, koska kumpikin edelleen on parisuhteessa.[/QUOTE]

Tai sitten niitä ei vaan jaksa kiinnostaa.

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";28721289]Sinä olet ainoa jota tilanne häiritsee? Jos näin on niin lopeta se tilanne tai sitten lopeta tuo ulina. Oma valintasi miten elät, joten seiso valintojesi takana.[/QUOTE]

Minä olen kai se jota vaivaa eniten, on vaikea kuvitella miten jaksaa elää näin aina vaan..tai mikä se aika sitten onkaan - ratkaisuthan toki voivat tulla muutakin kautta kuin minun tekeminäni.

 

["vieras"]

[QUOTE="alkup";28721330]Minä olen kai se jota vaivaa eniten, on vaikea kuvitella miten jaksaa elää näin aina vaan..tai mikä se aika sitten onkaan - ratkaisuthan toki voivat tulla muutakin kautta kuin minun tekeminäni.[/QUOTE]

Oih, miten vaikeaa ja iiihanaa draamaa. Elämäntuska on ihan käsinkosketeltavissa tässä nyt. *haukotus*

 

["Jenis"]

... enkä ihan ymmärrä, miten/miksi lasten mielipidettä pitäisi kysyä? Eihän sitä kysytä silloinkaan, kun isi ja äiti päättää erota ja aloittaa tahoillaan uuden elämän. Tai olla edes menemättä yhteen, niin että lapset eivät tule kunnolla tuntemaan toista vanhempaansa.

 

[Voi meitä.]

Hyvät kanssaihmiset.
Miettikää joskus seuraavaa:

Tekeekö teidät onnelliseksi jokin teistä riippumaton asia vai oma itsenne?
Kun löydätte onnen/tyytyväisyyden, joka on muusta maailmasta riippumaton, silloin on helpompi elää ja olla, sekä tehdä päätöksiä.

Oma mielipiteeni kys. asiaan:

Jätä se toinen mies. Totta kai hän aiheuttaa tunteita, joita oma arkinen mies ei aiheuta. Erinäisistä syistä johtuen (mm. uutuudenviehätys, ihastus, kielletty hedelmä)
Täyttä Bullshittiä on sanoa, että "emme vain pysty lopettamaan". Ota vastuu elämästäsi ja läheisistäsi ja lopeta se suhde.
Tuo on hyvin ITSEKÄSTÄ.

Luulet kai olevasti tilanteen uhri. Kun otat itse tekemisistäsi vastuun, huomaat asian olevan täysin toinen. Joskus täytyy järki nostaa tunteiden edelle.

En sano että se tulee olemaan helppoa, ei varmasti ole. Mutta oma onnesi ja elämäsi ei voi olla täysin yhdestä ihmisestä riippuvaista. Jos on, siihen kannattaa tehdä muutos. Ja samalla jättää se mies, joka miltään kannalta katsottuna ei kuulu tuohon kuvioon.

 

["Jenis"]

Voisiko joku teistä tuomitsijoista kertoa, miksi on väärin rakastaa kahta ihmistä? Koska ydinperhe, vai? Mikä tekee yhdestä perhemallista ylivertaisen?

... ja ennenkuin vedätte johtopäätöksiä, niin elän yksiavioisena, avioliitossa, kuten olen tehnyt jo viimeiset 10 vuotta - ei siis ole oma lehmä ojassa

 

["alkup"]

[QUOTE="vieras";28721322]Tai sitten niitä ei vaan jaksa kiinnostaa.[/QUOTE]

Mahdollista tuokin, mutta ei kovin todennäköistä.

 

["alkup"]

Hyvät kanssaihmiset.
Miettikää joskus seuraavaa:

Tekeekö teidät onnelliseksi jokin teistä riippumaton asia vai oma itsenne?
Kun löydätte onnen/tyytyväisyyden, joka on muusta maailmasta riippumaton, silloin on helpompi elää ja olla, sekä tehdä päätöksiä.

Oma mielipiteeni kys. asiaan:

Jätä se toinen mies. Totta kai hän aiheuttaa tunteita, joita oma arkinen mies ei aiheuta. Erinäisistä syistä johtuen (mm. uutuudenviehätys, ihastus, kielletty hedelmä)
Täyttä Bullshittiä on sanoa, että "emme vain pysty lopettamaan". Ota vastuu elämästäsi ja läheisistäsi ja lopeta se suhde.
Tuo on hyvin ITSEKÄSTÄ.

Luulet kai olevasti tilanteen uhri. Kun otat itse tekemisistäsi vastuun, huomaat asian olevan täysin toinen. Joskus täytyy järki nostaa tunteiden edelle.

En sano että se tulee olemaan helppoa, ei varmasti ole. Mutta oma onnesi ja elämäsi ei voi olla täysin yhdestä ihmisestä riippuvaista. Jos on, siihen kannattaa tehdä muutos. Ja samalla jättää se mies, joka miltään kannalta katsottuna ei kuulu tuohon kuvioon.

Olet varmasti oikeassa, ainakin osittain.
Järki on ollut kyllä käytössä, muuten tilanne olisi jo toinen - elämänkokemusta on jo sen verran etten ihan kaikkea heitä pois vain sen vuoksi, että löysin "elämäni miehen" tai en ainakaan hetkessä heitä pois.