Järjetöntä touhua tuo lasten hankkiminen ennenkuin on päivänkään työkokemusta mistään työstä!!!

[Pipsa]

Mun äiti valmistui lääkiksestä kun olin eskarissa. Ihan hyvin minusta elämänsä hoitanut vaikka saikin lapset ennen työkokemuksen karttumista.

Riippuu tietty alasta, ala jolla itse olen on niin kovasti työvoimapulasta kärsivä että töitä saa aivan varmasti suoraan koulun penkiltäkin,.

 

[Kotilehmä]

Minusta on paljon typerämpää lykätä sitä lasten "tekoa" niin myöhään että kaikki on valmiina ja sitten huomataankin että lapsia ei niin vaan tehdäkään tai että mies lähtikin sellaisen naisen perään joka haluaa perheen aikaisemmin. Kukas sitten on katkera
Ja sillä muutaman vuoden työkokemuksella ei ole mitään valiä jos sen jälkeen on ollut esim. viisi vuotta kotona.

 

[vieras]

No jaa.. Enemmän työnantaja taitaa katsoa, et on edes koulunsa käynyt loppuun ennen lasten tekoa. Ja mitä tulee ammattikoulupohjaisille, naisvaltaisille aloille niin työnantajalle on tärkeintä saada työvoimaa - yleensä työkokemuksella on vähän tekoa jos alalla (niinkun lähärit) on työvoimapula. Eri asia on sitten ne nuoret äidit, jotka vinkuu kun palkka on huono eikä työlleen saa arvostusta - siihen pitää vaan naisen varautua mikäli ei käy korkeakoulututkintoa/hommaa työkokemusta alle kaksvitosena.

 

[jybis]

mulla 4vuotta työelämässä takana,vakipaikka odottaa ja aijon olla kotona siihena sti kunnes poika on kolme ja elää yhteiskunnan tukiaisilla

 

[jybis]

Minusta on paljon typerämpää lykätä sitä lasten "tekoa" niin myöhään että kaikki on valmiina ja sitten huomataankin että lapsia ei niin vaan tehdäkään tai että mies lähtikin sellaisen naisen perään joka haluaa perheen aikaisemmin. Kukas sitten on katkera
Ja sillä muutaman vuoden työkokemuksella ei ole mitään valiä jos sen jälkeen on ollut esim. viisi vuotta kotona.

näimpä,sitä se on kun tehdään "viimesilä minuuteilla",ja mun ikäset voi sitten nelikymppisinä tehdä töitä,opiskella tai situa vaikka tyhjänpanttina kun omat lapset on lähteny kotoa..ja toiset samanikäset työntelee lastenvaunuja

 

[NeitiNasu]

No jaa.. Enemmän työnantaja taitaa katsoa, et on edes koulunsa käynyt loppuun ennen lasten tekoa. Ja mitä tulee ammattikoulupohjaisille, naisvaltaisille aloille niin työnantajalle on tärkeintä saada työvoimaa - yleensä työkokemuksella on vähän tekoa jos alalla (niinkun lähärit) on työvoimapula. Eri asia on sitten ne nuoret äidit, jotka vinkuu kun palkka on huono eikä työlleen saa arvostusta - siihen pitää vaan naisen varautua mikäli ei käy korkeakoulututkintoa/hommaa työkokemusta alle kaksvitosena.

Riippuu vähän..

Mä en oo tähän päivään mennessä tarvinnut mihinkään koulutuspaperia kertaakaan vielä.

*muoks kirjotusvirheet, mulla on toinen käsi vain käytössä..*

 

[Rokkimama]

Minä olen käynyt kouluni raskauksien lomassa, muksuja on 4 ja ikää kohta 30. Töissä olen viimeksi ollut teininä, kesähommissa. Ei harmita yhtään. Mies ei minua elätä, emme asu yhdessä. Pizzan tai leffan saattaa tarjota silloin tällöin...
Mihin ihmisillä on yleensä kiire? Minä ainakin nautin vielä hetken lapsistani, samalla mielenkiintoisia töitä tai opiskelupaikkoja silmällä pitäen. Kyllä tässä töihin vielä ehtii.

Ja jos joku oikeasti luulee "tekevänsä" lapsia kun itselle sopii, voi olla järkytys huomata ettei niitä aina niin vain tehdäkkään...

 

[Gekkolisko]

Mun mielestä taas on paljon typerämpää ihan nuorena hommata kauheet asunto- ja autolainat, ja sit äkkiä tehdä lapset, ja sit sysätä ne hoitoon vuoden iässä sillä verukkeella, et talous kaatuu jos ei oo töissä kun ei oo varaa maksella lainoja... Mutta tietty jokainen tekee omat ratkaisunsa ite, ja mikäpä kukaan on toisen valintoihin puuttumaan. Mutta itse tykkään et lapsia voi hoitaa ilman velkataakkaa kotona pidempään, ja sitten aikanaan ottaa lainaa asuntoon jos siltä tuntuu. Silti oon myös sitä mieltä et jokaisen pitäs joku koulutus (ja myös työ) itelleen hommata, mut oma valinta sit taas on, hommaako sen ennen vai jälkeen lapsien teon...

 

[vieras]

No jaa.. Enemmän työnantaja taitaa katsoa, et on edes koulunsa käynyt loppuun ennen lasten tekoa. Ja mitä tulee ammattikoulupohjaisille, naisvaltaisille aloille niin työnantajalle on tärkeintä saada työvoimaa - yleensä työkokemuksella on vähän tekoa jos alalla (niinkun lähärit) on työvoimapula. Eri asia on sitten ne nuoret äidit, jotka vinkuu kun palkka on huono eikä työlleen saa arvostusta - siihen pitää vaan naisen varautua mikäli ei käy korkeakoulututkintoa/hommaa työkokemusta alle kaksvitosena.

Riippuu vähän..

Mä en oo tähän päivään mennessä tarvinnut "minkään kuolutuspaperia" kertaakaan vielä.

Niimpä - ehkei kannata cv:een laittaa..

 

[MargeSimpson]

Voisko joku kertoa mihin sitä jonkunlaista työkokemusta tarvitsee, kun lapsia "hankkii" ??
Koulutusta mulla ei ole, mutta töissä ehdin olla aika paljon ennen lasten saantia.
Musta tuntuis oudolta, jos mulla ois työpaikka odottamassa, ois koko ajan velvollisuudentunto sinne päin... Vaikka ei ehkä tarvitsisi olla. Mieluummin hoidan lapset siihen pisteeseen, että olen ihan valmis menemään töihin. Se piste voi olla jo vuoden päästä tai sitten 3v päästä.

 

[vieras]

Minusta on paljon typerämpää lykätä sitä lasten "tekoa" niin myöhään että kaikki on valmiina ja sitten huomataankin että lapsia ei niin vaan tehdäkään tai että mies lähtikin sellaisen naisen perään joka haluaa perheen aikaisemmin. Kukas sitten on katkera
Ja sillä muutaman vuoden työkokemuksella ei ole mitään valiä jos sen jälkeen on ollut esim. viisi vuotta kotona.

Mulla ei oo koskaan ollu niin kova hinku tehdä lapsia kuin varmistaa oma toimeentulo - tarpeeks läheltä on saanu seurata päinvastasia tapauksia. Edelleenkään ei ole yli kolmekymppisenä stressiä lasten teosta - mieskin lähti (vaikkei toisen naisen matkaan) niin onneksi saa nauttia rauhassa itse ansaitusta toimeentulosta ilman huolta minusta riippuvaisten tarpeista.

 

[jurristi harmaana]

Kukin tavallaan. Mä olen kesätöitä tehnyt joka ikinen kesä ala-asteelta (hernepelloilta se lähti) lähtien, pätee myös opiskeluaikoihin. Itse sain esikoiseni heti ammattiin valmistuttuani 22-vuotiaana. Lapsen ollessa vajaa 2-vuotias päädyin oman alani kesäsijaisuudesta jatkamaan töitä samassa paikassa ja tein niitä vuoden verran toisen lapsen äitiysloman alkuun asti. Sitten taas kummatkin lapset olivat kotihoidossa ja työelämään palasin taas reilun vuoden kotonaolon jälkeen.

Mulle on ollut alusta lähtien selvää, etten halua loppuelämääni työskennellä tuon lukemani ensimmäisen ammatin parissa, joten lasten "hankkiminen" tuohon vaiheeseen sopi meille kuin nappi silmään. Äitiys- ja vanhempainlomilla ehdin miettiä myös sitä, mikä se minun juttuni olisi. Keskimmäisen ollessa 2-vuotias hain ja pääsin opiskelemaan unelma-alalleni. Keikkatyöt lomilla (vanhan alani parissa) ovat olleet omiaan opintojeni rahoittamisessa. Kolmas lapsemme on syntynyt nyt opiskeluaikanani ja hän on myös meidän lapsilukumme päätöspiste, eli me emme enää enempää lapsia "hanki". Ensi syksystä lähtien opiskelen sitten koulutukseni päätökseen muutaman vuoden sisällä (syksyllä täytyy myös ruveta katselemaan uuden alan harjoittelupaikkoja ja kesätöitä yms) ja olen valmistuessani uudelta alaltani 32-33 -vuotias ja sittenhän mulla onkin loppuelämäni aikaa tehdä töitä. Enkä mä koe olevani yhtään huonossa asemassa työmarkkinoilla valmistumiseni jälkeen, en sitten ollenkaan.

 

[cothis]

Öö.. mitä väliä sillä työkokemuksella tai sen puutteella on niiden muksujen kanssa?

Ei mitään.