M
Marsu76
Vieras
Nyt on alkanut jännittää tuleva synnytys ja vauvan näkeminen. Nyt rv 33 ja mietin joka päivä tulossa olevia "jänniä juttuja".
Itku pääsi, kun luin esikoisen synnytyskertomuksen. Ei sen takia, että se oli kamalaa, vaan sen takia, että se oli jotenkin ihmeellistä. Että siitä pienestä ruttunaamasta ja suippopäästä on tullut tuollainen viikari. Uuden elämän syntymisessä on jotain niin uskomattoman ihmeellistä.
Jännittää, että meneekö kaikki hyvin. Jännittää, että miten taas jaksan valvoa kaikki yöt. Huh huh. Toisaalta odotan kaikkea suurella innolla, mutta toisaalta kauhulla. Näköjään hormonit hyrrää, kun koko ajan itkettää.
Pakko oli kirjoittaa ja jonnekin tuntemuksiaan purkaa...
Itku pääsi, kun luin esikoisen synnytyskertomuksen. Ei sen takia, että se oli kamalaa, vaan sen takia, että se oli jotenkin ihmeellistä. Että siitä pienestä ruttunaamasta ja suippopäästä on tullut tuollainen viikari. Uuden elämän syntymisessä on jotain niin uskomattoman ihmeellistä.
Jännittää, että meneekö kaikki hyvin. Jännittää, että miten taas jaksan valvoa kaikki yöt. Huh huh. Toisaalta odotan kaikkea suurella innolla, mutta toisaalta kauhulla. Näköjään hormonit hyrrää, kun koko ajan itkettää.
Pakko oli kirjoittaa ja jonnekin tuntemuksiaan purkaa...