Olen pienen keskospojan äiti. Mieheni sairastaa masennusta, eikä pysty olemaan tukenani arjessa. Käytännössä hoidan kotonani sekä miestä että lasta. Valvon yksin yösyötöt ja koetan pärjätä päivät väsyneenä jatkuvassa epätietoisuudessa päivien kulusta. Mieheni keskittyy vain itsensä hoitoon, ja odottaa sitä minultakin. Tilanne on nytkin se, että kun en jaksanut paneutua häneen, hän läksi ulos. Olisin tahtonut nukkua vaikka nyt, koska yöllä se ei jälleen onnistunut. Minulle on tärkeintä vauvan hyvinvointi, keskityn häneen.