jaksaminen pelottaa

Hei.. minun tilanteeni on että minulla on alle 3 v kaksoset ja 8 kk vauva ja nyt olen taas raskaana! mieleni on mennyt ihan maahan miettiessäni tulevaisuutta neljän pienen lapsen kanssa ja ahdistus painaa. aluksi keskeytys oli päällimmäinen ajatus ja tilasin jo ajan lääkärille, mutta se oli niin raskas ajatus ja itkin aina kun ajattelinkin tulevaa tapahtumaa. Peruin ajan ja jatkoin odotusta, nyt pahoinvointi ja väsymys painaa pitkin päivää ja pitäisi jaksaa olla muiden lasten kanssa. Eilen iski niin kova paine että itkin ja itkin tuntuu että itkin myös muita patoutuneita asioita ja keskeytys tuli taas mieleeni. jotenkin tunnen sen helpottavana ajatuksena tulevaisuuden sijaan, vaikka vauvat ihania onkin niissä on niin hurjasti työtä ja vastuuta ja miehestäni en paljoa apua saa.. hän kyllä auttaa, mutta on töissä 6 pv viikossa aamusta iltaan ja usein väsynyt ja vihainen. pelkään että sairastun masennukseen synnytyksen jälkeen kun jo raskaus on näin surumielinen. miten tulen jaksamaan vai onko tämä vain alkuraskauden tunnemylläkkää... :ashamed:

 

Hei!

Ihan ensiksi kysyn että mitä mieltä miehesi on raskaudesta? Ilmeisesti ei ollut oikea ajankohta raskaudelle, tai näin ainakin ymmärsin kirjoituksestasi että ette olleet suunnitelleet lisää perheen lisäystä?

MInulla on 5- vuotias, kohta 4- ja 2- vuotiaat ja vauva on nyt 5 vko:a. Vähän turhankin helposti on meidän arki alkanut että odotin vähintäänkin kamalaa kaaosta mutta ainakin vielä meidän perheen kaaokset ovat ohimeneviä. En sitten tiedä mitä se on talven pimeällä ja räntäkeleillä, tai kun kaikki sairastavat vatsatautia.
Oletko ajatellut että laittaisit edes kaksoset päivähoitoon? Kenenkään ei tarvitse edes leikkiä täydellistä ja jaksavaa kotiäitiä. Ja jos rahatilanne vain antaa myöte niin hoitaisit kotona vain vauvaa.

Ota nyt selville kaikki kuntasi tarjoama apu ja käytä sitä hyväksi! Jo raskauden aikana sinun kannattaa miettiä miten voit helpottaa mahdollisimman paljon arkea, minusta alkaa jo tulla mestari siinä lajissa
=)

Ja puhu ihmeessä edes neuvolassa pelostasi masennuksesta! Ennenkuin tilanne todella on päällä, silloin sieltä kuopasta on huomattavasti vaikeampi nousta.
Toivon että sait edes vähän puhtia ja valoa tunnelin päähän,vaikka pienet ovat lohdutuksen sanani. Onhan kuitenkin uusi vauva aina lahja. Mutta kenenkään siitä ei pidä kärsiä pahaa oloa ja mieltä.

Hyvää syksyä ja iso :hug: sinulle!!

vaahterapuu & 4 poikaa

 

mies oli aluksi kanssani keskeyttämisen kannalla, koska raskaus tosiaan oli suunnittelematon. kun sanoin miten vaikeaa se minulle on hänkin kääntyi sille kannalle ettei se neljäs lapsi mailmaa kaada ja onkin vähän hämillään kun yhtäkkiä eilen olinkin taas jo eri mieltä, sanoikin että johtuukohan tämä vain väsymyksestä ja huonosta olosta. olen ajatellut kaksosia ainakin osa päivähoitoon jo ihan heidänkin kannaltaan koska ovat olleet kotona koko ajan niin pääsisivät ikätovereiden pariin ja saisivat aktiviteetteja enemmän. rahatilanne vain on huono, että se voi vielä estää tämän. autokin jää neljälle turvaistuimelle pieneksi ja laina ei innosta tässä vaiheessa kun tulotkin on pienet. täytyisi vain löytää ne iloiset asiat eikä kelata päässään aina niitä huolia ja murheita, minulla on kuitenkin hyvä tukiverkosto, molemmat mummolat on lähellä ja mummot auttaa mielellään ja sisko asuu melkein naapurissa. pitäisi vain piristyä, mutta se on iso juttu ja kun jo suunnitteli tekemisiään eteenpäin ja harrastuksiaan ja nyt taas menee kauan ennenkuin pääsee irtautumaan kotoa ilman huolta!

 

ymmärrän kyllä pointtisi. Meillekin tämä neljäs ilmoitti tulostaan hieman yllätyksenä, tarkoitus kyllä oli vielä yhtä yrittää mutta ei juuri nyt. Ja ainahan se on omasta pois, harrastuksista yms.ajasta. Olisi myös kiva ostaa itselle vaatteita mutta lähestulkoon aina rahat menevät lapsiin. Tosin mielelläni minä niitä pikkuisia vaatteita ostan tälläkin vähällä rahalla.

Olisi myös kiva viettää kahdenkeskistä " laatuaikaa" miehen kanssa tai vaikka käydä ulkona ystävien kanssa. Mutta kaikelle muulle on myöhemmin oma aikansa. Toki myönnän että minullekin olisi pieni hengähdystauko tehnyt hyvää, tämä viimeisin raskaus oli raskas kun kehokin huusi lepoa mutta 3 pienen kanssa sekin aika jäi vähiin. Uskallan silti väittää että sinäkin selviät kaikesta kunhan lopetat seinien maalaamisen mustaksi ja uskallat hieman iloita.

Tilanteennehan on hyvä siinä mielessä että isovanhemmista on apua ja he haluavat auttaa! Auto meni meilläkin vaihtoon ja ensi alkuun näytti siltä ettei siihen ole edes mahdollisuutta. Pääasia minulle oli että voimme kaupassa ja lääkärissä käydä autolla ja mies pääsee töihin. Olin siis valmis jättämään kaikki koko perheen reissut väliin siksi aikaan kunnes olisi varaa tila-autoon. Mutta koska vanha auto olisi vaatinut suuren rempan niin auton vaihto tuli kuitenkin eteen ja samalla meille sitten hommattiin tila-auto. En sano etteikö rahat ole tiukemmassa nyt mutta hyvällä suunnittelulla ne riittää.

Voihan se olla että sinulla alkuraskauden väsymys ja nyt alkanut syksyn harmaus tekee tepposensa. Minua aina vähän masentaa syksyisin jo pelkästään sään takia, koskaan en ole syksyllä ollut raskaana, vaan aina keväällä jolloin aurinkokin valaa enempi uskoa. Yritä unohtaa kaikki ikävät ajatukset ja ottaa vain päivä kerrallaan. Luulen että usea meistä naisista tekee sen virheen että ajattelee elämää liian pitkälle, olen ainakin itse huomannut että ei kaikki mene läheskään niin vaikeaksi kuin olen luullut/kuvitellut. Asioilla on yleensä tapana järjestyä kun vain uskaltaa luottaa siihen ja olla stressaamatta liikoja etukäteen.

 

Heippa!

Minulle jäi mieleen ensimmäisenä tuo kun kerroit että miehesi on usein vihainen.. Mitä sillä mahdoit tarkoittaa, onko miehesi vihainen sinulle vai lapsille? Jos on kyse siitä että parisuhteenne on huonolla tolalla ja miehesi siksi kiukkuinen, voi vauvan tulo olla paljon rankempaa kuin aiempien lasten.

Jos kuitenkin suhteenne on muuten hyvällä mallilla niin kyllä asiat varmasti järjestyvät, kun sinulla kerran on loistava tukiverkosto lähelläsi, ei ilmeisesti erityisiä ongelmia aiempien lasten kanssa jne.

Haluaako miehes muuten lapsia lisää, entä auttaako hän nyt lasten kanssa ja sinua jaksamaan, minkä työkiireiltään ehtii?

Kyllä ne raha-asiat aina järjestyvät! Kun miehesi kuitenkin käy ahkerasti töissä, eikä siihen autolainaankaan tarvitse omaisuuksia upottaa jos kelpaa muukin kuin Mersu

 

Hei! Voimia sinulle :hug: Minulla nuorin lapsi 4v ja vauva olisi tervetullut, muttei se niin yksinkertaista ole että niitä saadaan. Pyydä rohkeasti apua ja osapäivähoito on hyvä ratkaisu tai tilapäishoito. Otat itsellesi omaa aikaakin ja jätät kaikki lapset rohkeasti hoitoon. Ja myös miehesi kans otatte "lemmen loman" sitten sitä taas jaksaa arjen askareissa. Oma hyvinvointikin on tärkeä...

Sain ensimmäisen lapsen opiskeluaikana, jatkoin opiskelua pojan ollessa 1/2 vuotta. Valmistuin, sain tytön. Näillä ikäeroa 1,5 vuotta. Lähdin töihin kun nuorempi oli 2v, sain kolmannen lapsen näillä ikäeroa 2v. Nyt sitten olen ollut töissä, lapset koulussa ja hoidossa. Ja harmittaa kun lapset kasvaa, ois kiva olla kotona. Meillä oli rahallisesti tosi niukkaa alkuaikoina ja niin sitä on selvitty. Nyt vaan muistelee jälkeenpäin et kuinkahan sitä on selvitty.
Voimia sulle ja jaksamista, kyllä kaikki selviää.. Yhteenhiileen puhaltaminen on tärkeää

 

Olen itse neljän lapsen äiti ja viidettä odottelen. Pelkään että kaikki ei mene hyvin raskauden aikana. Olen itse saanut masennuksen joka synnytyksen jälkeen. Tiedän miltä tuntuu kun ei jaksa tehä päivän askareita eikä olla iloinen äiti lapsille. Kolmannen lapsen jälkeen masennus oli kaikkein pahin. Mies oli ulkomailla töissä ja itselläni meni lonkka synnytyksessä. Aamusin jouduin opetella kävelemään uudelleen ja jouduin antaa lapsen itkeä kauan kun en kertakaikki päässyt sängystä nopeasti ylös. Neuvolassa ne tiesi minun masennuksestani ja tiesivät ettei mies auttanut lasten hoidossa. Vasta kun neljäs lapsi syntyi niin silloin sain apua mieheltäni. Masennus tuli mutta mies oli onneksi apuna. Kertaakaa en ole miettinyt yhdenkään lapsen kohalla että aportin tekisin koska tiedän miltä tuntuu menettää vauva mahasta kun sitä on ensin kauan aikaa odottanut. Viime vuonna tulin raskaaksi mutta ei ollut pahoinvointia ja maha kasvoi todella paljon. En tyhmänä mennyt 12vk ultraa joten kun menin lääkäriin 14vk ei lapsen sydänääniä kuulunut. Pääsin ultraa ja ne sanoivat sen olleen kuolleena jo 5vk. Seuraavana päivänä he tekivät kaavinnan. Itkin aivan älyttömästi ja kotona paiskoin tavaroita. Ikinä en haluakokea enään samaa enkä toivo sitä muillekaan. Pitää vain yrittää jaksaa ja saada miehetkin ymmärtämään että heidän pitää olla avuksi. Jos mies ei suostu auttaa niin mielummisn sitä elää sitten yksinhuoltajana. Tsemppiä kaikille.