7
77mm harmaana
Vieras
Positiivinen kokemus (muuten pitkässä ja siten kivuliaassakin synnytyksessä) oli että ponnistusvaihe oli paljon helpompi ja kivuttomampi kuin mitä olin ikinä kuvitellutkaan.
Turha ottaa kaikkia kauhutarinoita todesta. Monilla on varmasti tapana hieman väritellä kokemuksiaan ja varsinkin silloin, kun niistä kerrotaan ensisynnyttäjille. Tsemppiä vaan kaikille pian synnyttäville!
[/quote]
Tuohon voisin sanoa, että itse en puhu synnytyksestäni yhtään mitään synnyttämättömien naisten läsnäollessa. Oli sen verran kova koettelemus, etten halua ketään pelotella sen kuvauksilla. jokaista se kuitenkin jännittää jonkin verran ja parempi on, jos siihen tilanteeseen menee positiivisin odotuksin. Tsemppiä kaikille, joilla synnytys edessä!
täällä kans ensimmäinen synnytys edessä!
-kiitän mä valoisammistaki jutuista, ei aina ja alituiseen valitusta
-kiitän mä valoisammistaki jutuista, ei aina ja alituiseen valitusta
G
Gugu
Vieras
Synnytin reilu neljä vuotta sitten h39+5.
Supistukset alkoivat tulla säännöllisinä noin 21 aikoihin. Alussa niitä tuli noin 5 min välein. Supistukset kyllä huomasi, mutta eivät olleet millään lailla sietämättömiä. Kävelin asunnossa ja jostain kumman syystä varpaillaan tepastelu auttoi niihin.
Siinä niitä sitten tuli ja pikkuhiljaa voimistuivat. Puoliltaöin soitin sairaalaan. Kätilö kehotti suihkuun. Meillä oli istuma-amme, jossa lueskelin juorulehteä ja suihkuttelin masua. Tunsin kyllä supistukset veden läpi, mutta yllätys oli melkoinen, kun noin tunnin päästä nousin ylös. Supistukset tulivat vain 2 min välein ja nyt kyllä jo huomasi, että on tosi kyseessä.
Aloin ehdotella miehelle taksin soittamista. Liikkuminen auttoi supistuskipuihin, paikallani en voinut olla yhtään. Taksimatka olikin synnytykseni kamalin vaihe, kun en voinut kunnolla liikkua. Roikuin siinä oven yläpuolella olevassa kahvassa kuin apina aina kun supistuksia tuli. Mies oli luullut niiden menneen ohi, kun olin niin hiljaa.
Kahdelta olimme sairaalassa. Kätilö koitti kohdunsuun ja olinkin jo 5 cm auki. Kätilö yritti laittaa sydänäänikäyrän, mutta ei siitä mitään tullut, kun konttailin pitkin lattiaa ja kiroilin. Sitä hetken katseltuaan ehdotti sitten epiduraalia. Kivut eivät olleet liikkeessä sietämättömiä, mutta suostuin kuitenkin. Anestesialääkärillä oli kiire, joten jouduimme juoksemaan saadakseni puudutuksen.
Epiduraalin vaikutuksesta taivaan portit aukenivat. En tuntenut enää mitään. Siinä sitten kellottelin sängyllä ja vitsailin miehen kanssa. Reilun tunnin päästä tuli sellainen olo, että kohta tulee löröt housuun. Ihmettelin, että miksi se olo tulee aaltoina. Soitin kätilöt, joka totesi, että olen täysin auki, eli "hätä" olikin ponnistussupistuksia.
Siitä sitten ponnistelemaan. Puoli tuntia ängersin. Olo oli kuin vuosisadan paskaa äkistellessä; kipua en tuntenut lainkaan. Vauvan pää ei tullut millään ulos, joten kätilö ehdotti episiotomiaa. Sanoin, että leikkaa vaikka koko alapää irti. 
Seuraavalla ponnistuksella pää syntyikin. Lapsi kälkätteli, kun vain nuppi näkyi ja kätilö nauroi, että et ole vielä syntynytkään. Sitten seuraavalla supistuksella pullahti loppukin vartalo ja sain lapsen rinnalleni.
Poika se oli, 3,4 kg.
Supistukset alkoivat tulla säännöllisinä noin 21 aikoihin. Alussa niitä tuli noin 5 min välein. Supistukset kyllä huomasi, mutta eivät olleet millään lailla sietämättömiä. Kävelin asunnossa ja jostain kumman syystä varpaillaan tepastelu auttoi niihin.
Siinä niitä sitten tuli ja pikkuhiljaa voimistuivat. Puoliltaöin soitin sairaalaan. Kätilö kehotti suihkuun. Meillä oli istuma-amme, jossa lueskelin juorulehteä ja suihkuttelin masua. Tunsin kyllä supistukset veden läpi, mutta yllätys oli melkoinen, kun noin tunnin päästä nousin ylös. Supistukset tulivat vain 2 min välein ja nyt kyllä jo huomasi, että on tosi kyseessä.
Aloin ehdotella miehelle taksin soittamista. Liikkuminen auttoi supistuskipuihin, paikallani en voinut olla yhtään. Taksimatka olikin synnytykseni kamalin vaihe, kun en voinut kunnolla liikkua. Roikuin siinä oven yläpuolella olevassa kahvassa kuin apina aina kun supistuksia tuli. Mies oli luullut niiden menneen ohi, kun olin niin hiljaa.
Kahdelta olimme sairaalassa. Kätilö koitti kohdunsuun ja olinkin jo 5 cm auki. Kätilö yritti laittaa sydänäänikäyrän, mutta ei siitä mitään tullut, kun konttailin pitkin lattiaa ja kiroilin. Sitä hetken katseltuaan ehdotti sitten epiduraalia. Kivut eivät olleet liikkeessä sietämättömiä, mutta suostuin kuitenkin. Anestesialääkärillä oli kiire, joten jouduimme juoksemaan saadakseni puudutuksen.
Epiduraalin vaikutuksesta taivaan portit aukenivat. En tuntenut enää mitään.
Siinä sitten kellottelin sängyllä ja vitsailin miehen kanssa. Reilun tunnin päästä tuli sellainen olo, että kohta tulee löröt housuun. Ihmettelin, että miksi se olo tulee aaltoina. Soitin kätilöt, joka totesi, että olen täysin auki, eli "hätä" olikin ponnistussupistuksia. Siitä sitten ponnistelemaan. Puoli tuntia ängersin. Olo oli kuin vuosisadan paskaa äkistellessä; kipua en tuntenut lainkaan.
Vauvan pää ei tullut millään ulos, joten kätilö ehdotti episiotomiaa. Sanoin, että leikkaa vaikka koko alapää irti. Seuraavalla ponnistuksella pää syntyikin. Lapsi kälkätteli, kun vain nuppi näkyi ja kätilö nauroi, että et ole vielä syntynytkään. Sitten seuraavalla supistuksella pullahti loppukin vartalo ja sain lapsen rinnalleni. Poika se oli, 3,4 kg.
V
vauvantuoksu
Vieras
itse olen tytön ja pojan äiti... ja voin sanoa että ei se kamalaa ole. ensimmäisen synnytys kesti reilu17h mutta todellista kivun tuntemista vaan n.5h ilokaasu epiduraali, jumppapallo ja oma mies..siinä kivunlievitykset ja tietenki mukavat kätilöt ja positiivinen mieli.
toinen synnytys oli samankaltainen mutta reilusti nopeampi, ajaksi kirjattiin 8h ja samat kivunlievitykset oli kuin ekassa...olo on niin sanoin kuvaamattoman onnellinen kun kuulee lapsen parkaisun maailmaan tullessaan ettei kyyneliä voi estää...
pojan syntymän jälkeen kätilö tuumas vaan että olet hyvä synnyttäjä=)
täyty olla positiivisella asenteella ja kuunnella kätilöjen rohkaisuja esim.kyllä sinä jaksat, ponnista vaan....jne.lopussa työ palkitaan :heart: :heart:
toinen synnytys oli samankaltainen mutta reilusti nopeampi, ajaksi kirjattiin 8h ja samat kivunlievitykset oli kuin ekassa...olo on niin sanoin kuvaamattoman onnellinen kun kuulee lapsen parkaisun maailmaan tullessaan ettei kyyneliä voi estää...
pojan syntymän jälkeen kätilö tuumas vaan että olet hyvä synnyttäjä=)
täyty olla positiivisella asenteella ja kuunnella kätilöjen rohkaisuja esim.kyllä sinä jaksat, ponnista vaan....jne.lopussa työ palkitaan :heart: :heart:
S
suurperheellinen
Vieras
Kolmosta oottaessa pelkäsin kun eessä oli mulle ka alatiesynnytys(jonka kuitenkin vaadin saada kokeilla).Kaikki meni todella nappiin,jäi uskomaton tunne että voisi valloittaa vaikka koko maailman kun tähän pystyi!Iso osa oli ihanat kätilöt NKL:lla jotka sai amatöörin tuntemaan ittensä supersankariksi 
.Kivut ja kaikki oli siedettävät,aivan mahtava kokemus.Nelosen synnytys tuntui vaikeemmalta,olihan tuo isompikin neiti mutta kaikenkaikkiaan sekin sujui hyvin ja tuloksena oli erittäin roteva pikkutyttö :heart: ..ja uudestaan mennään heti kun tärppää!
.Kivut ja kaikki oli siedettävät,aivan mahtava kokemus.Nelosen synnytys tuntui vaikeemmalta,olihan tuo isompikin neiti mutta kaikenkaikkiaan sekin sujui hyvin ja tuloksena oli erittäin roteva pikkutyttö :heart: ..ja uudestaan mennään heti kun tärppää!
K
kuumeileva
Vieras
1.kanssa sain epiduraalin, kaikki meni nappiin ja kipuja ei paljonkaan ollut(ja vauva sai 9 pistettä) 2.kanssa tuntui että se odottelu ja odottelu ......vie hermot ja voimat. Ja kun epiduraali ei ole itsestäänselvyys niin otin kätilön suosituksesta sen jonkun piikin vain, laitettiinkohan käsivarteen:EI AUttanut yhtään. Onneksi kohdunkaulaan kerett.juuri viime metreillä pistää puudutusta koska 10h odottelun jälkeen en olisi hirveässä kivussa varmasti jaksanut pusata lasta ulos. Se auttoi ja 2. tulikin sitten pikavauhtia. Mutta nyt jälkeenpäin ajatellen molemmat synnytykset ovat olleet helppoja, ja ei yhtään hävetä että olen kivunlievitykset saanut. Jos sellaiset on keksitty miksi ihmeessä pieniä apuja ei saisi käyttää...? Kolmatta menen synnyttämään intoa puhkuen, kyllä ainakin 30-35 kätilöt ovat minun kohdalla osanneet asiansa hienosti !!
Kolmas synnytyksen heinäkuussa 2004 oli helpoin.
Supistukset alkoivat jo edellisyönä ja olivat aika tehokkaita. (Oikeastaan oli supistellut jo viikon ihan reilusti.) Jaksoin seuraavan päivän hyvin, touhuilin ja odottelin et millon lähdetään. Iltakymmeneltä piti jo alkaa "hymisemään" supistusten tahtiin. Mies kirjaili aikoja ylös ja vihdoin yöllä 2 aikaan lähdettiin, supistukset 6 minsan välein.
Sairaalassa sisätutkimuksessa 4 cm auki ja suoraan synnytyssaliin ja epiduraali. Ihana pari tuntinen kun alkoi ponnistuttaa. 11 minuutin ponnistamisen jälkeen pikku prinsessamme syntyi aamunkoittoon.
Minulle 1 tikki, eikä oikeastaan mitään kipuja jälkeenpäin..
Nyt typykkä on vajaa 2-v, ja tosi touhukas neiti, kovasti jaksaa jo harjoitella puhumista. :heart:
Supistukset alkoivat jo edellisyönä ja olivat aika tehokkaita. (Oikeastaan oli supistellut jo viikon ihan reilusti.) Jaksoin seuraavan päivän hyvin, touhuilin ja odottelin et millon lähdetään. Iltakymmeneltä piti jo alkaa "hymisemään" supistusten tahtiin. Mies kirjaili aikoja ylös ja vihdoin yöllä 2 aikaan lähdettiin, supistukset 6 minsan välein.
Sairaalassa sisätutkimuksessa 4 cm auki ja suoraan synnytyssaliin ja epiduraali. Ihana pari tuntinen kun alkoi ponnistuttaa. 11 minuutin ponnistamisen jälkeen pikku prinsessamme syntyi aamunkoittoon.
Minulle 1 tikki, eikä oikeastaan mitään kipuja jälkeenpäin..
Nyt typykkä on vajaa 2-v, ja tosi touhukas neiti, kovasti jaksaa jo harjoitella puhumista. :heart:
A
AITI -86
Vieras
mun kohdalla synnytys oli ihanan positiivinen!
aamulla 7 aikaa alkoi supistelut 10min valein.. mutta sellaset etta en tarvinnut sairaalaan lahtea.. niita kesti sitten koko paivan 10 min valein.. puol nelja paivalla menin tarkistuttaa tilanteen. 2cm auki oli.. lahdimme viela heseen ostaa hampurilaisen ku oli nalka. sitten tulimme takas sairaalaan puoli kuusi. silloin supistuksen oli jo kylla kivuliaita mutta edelleen saannollisen 10 minuutin valein.. menin klo 7 illalla ammeeseen ja olin siella 30 minuuttia.. en meinannu paasta sielta pois ku aina ku meinasin tulla nii supisti tosi kovasti! 19.30 siis tulin ammeesta pois ja puin ja kuivattelin itseni... mies soitti cdlta minulle musiikkia ja hieroi selkaa vahan.. sitten laakari tarkisti tilanteen ja olin 4cm auki.. ja synnytys saliin laksimme klo 20.00. sitten ne supistuksen vaan voimistu ja siina pyysin epiduraalii mut en saanut sita heti kun lapsivesi ei ollut viela tullut.. siina oksensin vahan.. sitten laakarit puhkasivat kalvot etta voivat laittaa ne jotkut anturit lapsen paahan etta tietavat sen voivan hyvin. no siina sitten kalvojen puhkasujen jalkeen supistukset kovenivat ja kovasti alkoi ponnistuttaan.. yritin olla jalat ristissa mut en pystynyt pidatella.. vasta laakari katsoi kohdunsuun olevan auki 6cm ja ei saanu ponnistaa..mutta sitten toinen laakari tuli ja sanoi etta auki on ja ponnista vaa. no meidan tyton sydan aanet siina romahti joten kiire oli.. ponnistin ja ponnistin mutta en saanut itse nopeasti ponnistettuu ulos.. joten laakarit joutuivat auttamaan imukupilla. sitten ku supistaa ne sanoivat etta sitten ponnista ja sano meille kun supistus tulee...akkia se meni. 5 minuuttii ponnistus vaihe. ihana tytto 2980g 49 cm syntyi klo 21.32
nopea synnytys ainakin tarpeeksi nopea itselleni..
kotona supistusten kivut olivat siedettavia. sairaalassa oli sitten jo kovia..
toisen asteen repeama tuli jonnekkin kauas.. mutta ei ollut kipea.. ja parani varmasti tosi nopeasti.
synnytys on ihanaa.. se vaa meni nii kauhian nopeasti ohi.. kaikki tapahtuu nii nopeaa ja sita koittaa supistuksilta parjata ja synnyttaa lapsen.. minun kohdallani ainaki.. mieheni oli onnexi vieressa seurana ja antoi mehua ja oksennus amparia. meita kumpaakin pelotti synnytys mutta hyvin se meni!! ja kovasti jo toista haluaisimme. tytto nyt parin viikon paasta 8kk
ei siis synnytys ole niin hirveaa kui mita puhutaan.. siis tietty joillaki on tosi rankkaa.. mut joillaki tosi helppoa.. minulla oli ainakin itseni mielesta helppoa.. siis paasin helpolla!
aamulla 7 aikaa alkoi supistelut 10min valein.. mutta sellaset etta en tarvinnut sairaalaan lahtea.. niita kesti sitten koko paivan 10 min valein.. puol nelja paivalla menin tarkistuttaa tilanteen. 2cm auki oli.. lahdimme viela heseen ostaa hampurilaisen ku oli nalka. sitten tulimme takas sairaalaan puoli kuusi. silloin supistuksen oli jo kylla kivuliaita mutta edelleen saannollisen 10 minuutin valein.. menin klo 7 illalla ammeeseen ja olin siella 30 minuuttia.. en meinannu paasta sielta pois ku aina ku meinasin tulla nii supisti tosi kovasti! 19.30 siis tulin ammeesta pois ja puin ja kuivattelin itseni... mies soitti cdlta minulle musiikkia ja hieroi selkaa vahan.. sitten laakari tarkisti tilanteen ja olin 4cm auki.. ja synnytys saliin laksimme klo 20.00. sitten ne supistuksen vaan voimistu ja siina pyysin epiduraalii mut en saanut sita heti kun lapsivesi ei ollut viela tullut.. siina oksensin vahan.. sitten laakarit puhkasivat kalvot etta voivat laittaa ne jotkut anturit lapsen paahan etta tietavat sen voivan hyvin. no siina sitten kalvojen puhkasujen jalkeen supistukset kovenivat ja kovasti alkoi ponnistuttaan.. yritin olla jalat ristissa mut en pystynyt pidatella.. vasta laakari katsoi kohdunsuun olevan auki 6cm ja ei saanu ponnistaa..mutta sitten toinen laakari tuli ja sanoi etta auki on ja ponnista vaa. no meidan tyton sydan aanet siina romahti joten kiire oli.. ponnistin ja ponnistin mutta en saanut itse nopeasti ponnistettuu ulos.. joten laakarit joutuivat auttamaan imukupilla. sitten ku supistaa ne sanoivat etta sitten ponnista ja sano meille kun supistus tulee...akkia se meni. 5 minuuttii ponnistus vaihe. ihana tytto 2980g 49 cm syntyi klo 21.32
nopea synnytys ainakin tarpeeksi nopea itselleni..
kotona supistusten kivut olivat siedettavia. sairaalassa oli sitten jo kovia..
toisen asteen repeama tuli jonnekkin kauas.. mutta ei ollut kipea.. ja parani varmasti tosi nopeasti.
synnytys on ihanaa.. se vaa meni nii kauhian nopeasti ohi.. kaikki tapahtuu nii nopeaa ja sita koittaa supistuksilta parjata ja synnyttaa lapsen.. minun kohdallani ainaki.. mieheni oli onnexi vieressa seurana ja antoi mehua ja oksennus amparia. meita kumpaakin pelotti synnytys mutta hyvin se meni!! ja kovasti jo toista haluaisimme. tytto nyt parin viikon paasta 8kk
ei siis synnytys ole niin hirveaa kui mita puhutaan.. siis tietty joillaki on tosi rankkaa.. mut joillaki tosi helppoa.. minulla oli ainakin itseni mielesta helppoa.. siis paasin helpolla!
E
elin
Vieras
Esikoinen syntyi kaksi ja puoli vuotta sitten suht helposti, mutta kuopuksen syntymä oli jo lähes sellainen, ettei äitiporukassa kehtaa tunnustaakaan, niin helposti hän syntyi!
Heräsin yöllä supistuksiin n. 1.30. ja koska eka synnytys oli nopea, odotin vain muutaman supistuksen ja soitin esikoiselle vahdin. Tunnin päästä ensimmäisestä supistuksesta kaarsimme jo sairaalan pihaan. Vastaanottotarkastuksessa kohdunsuu 3cm auki.
Pääsin altaaseen, joka auttoi todella hyvin "kipuun". Supistukset tuntuivat lähinnä astetta kovemmilta menkkakivuilta, ei siis todella mitään ongelmaa niiden kestämisessä. Tunnin polskin altaassa, sitten otettiin käyrää ja katsottiin kohdunsuun tilanne: 5cm auki.
Menin vielä takaisin altaaseen noin puoleksi tunniksi, mutta sitten siellä alkoi tulla kuuma. Siirryin jumppapallon päälle istumaan. Pallon päällä oli tosi hyvä olla, koska se antoi mukavasti periksi pyllyn alla ja siinä pystyi liikuskelemaan istuessaan.
Puoli kuuden maissa kätilö kurkkasi kohdunsuun, totesi, että auki on ja puhkaisi sikiökalvot. Vauva laskeutui vasta tässä vaiheessa. Ponnistin jakkaralla, tai vauva oikeastaan vain työntyi ulos. Ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin 2 minuuttia. Ei repeämiä. Suloinen poika nostettiin heti syliini.
Kokemus oli todella positiivinen! Minulla oli tuuria tuon kipuhomman kanssa, en kyllä tiedä, miksi se niin vähän sattui... En siis todellakaan valita, hyvähän se on näin! Toivottavasti joku muukin pääsee yhtä helpolla! B)
Heräsin yöllä supistuksiin n. 1.30. ja koska eka synnytys oli nopea, odotin vain muutaman supistuksen ja soitin esikoiselle vahdin. Tunnin päästä ensimmäisestä supistuksesta kaarsimme jo sairaalan pihaan. Vastaanottotarkastuksessa kohdunsuu 3cm auki.
Pääsin altaaseen, joka auttoi todella hyvin "kipuun". Supistukset tuntuivat lähinnä astetta kovemmilta menkkakivuilta, ei siis todella mitään ongelmaa niiden kestämisessä. Tunnin polskin altaassa, sitten otettiin käyrää ja katsottiin kohdunsuun tilanne: 5cm auki.
Menin vielä takaisin altaaseen noin puoleksi tunniksi, mutta sitten siellä alkoi tulla kuuma. Siirryin jumppapallon päälle istumaan. Pallon päällä oli tosi hyvä olla, koska se antoi mukavasti periksi pyllyn alla ja siinä pystyi liikuskelemaan istuessaan.
Puoli kuuden maissa kätilö kurkkasi kohdunsuun, totesi, että auki on ja puhkaisi sikiökalvot. Vauva laskeutui vasta tässä vaiheessa. Ponnistin jakkaralla, tai vauva oikeastaan vain työntyi ulos. Ponnistusvaiheen kestoksi merkittiin 2 minuuttia. Ei repeämiä. Suloinen poika nostettiin heti syliini.
Kokemus oli todella positiivinen! Minulla oli tuuria tuon kipuhomman kanssa, en kyllä tiedä, miksi se niin vähän sattui... En siis todellakaan valita, hyvähän se on näin! Toivottavasti joku muukin pääsee yhtä helpolla! B)
M
mamii
Vieras
Mulla ensimmäinen synnytys on ollut helpoin.
Aamulla kävin neuvolassa klo 10, ja mainitsin supistuksista joita oli tullut aamunmittaan. Th sanoi, et ne on niitä "harjoitussupistuksia". No, kävellessäni neuvolalta kotiin (n, 1.5 km matka kesti toosi kauan) mietin et minkähänlaisia ne synnytyssupistukset sit on jos nämä on vasta harjoitus sellaisia.
No, 11.30 aikaan soitin eka kerran miehelle töihin, oli tietysti jossain käymässä + päälle ruokatunnilla. 12 aikaan soitin uusiksi ja 13 jälkeen kolmannen kerran. Silloin olin jo aikastalailla kipeä..
Vaille 14 mies sitten tuli kotiin, oli sihteeri ajanut, kun tiesi et la on lähellä (vajaa 3 viikkoa). Siinä sit mies ihan hädissään lähti kuskaan sairaalaan ja ajoi hädissään yhdet valot punaisia päin, kun luuli raukka et vauva käsiin syntyy ;D
No, kätilöhän ei meinannut enssynnyttäjää heti edes sisään ottaa, kun aamulla oli ollut vielä tuo neuvolakin.
Kun vihdoin pääsin käyrille ja sisätutkimus tehtiin olin 7 cm auki! Ei meinannut kätilö ekaks uskoa, mut nopeesti pääsin sit saliin.
Tyttö syntyi klo.16.50 ilman mitään puudutuksia yms. Kipuja oli, mutta ne oli kyllä ihan siedettäviä kokoajan.
Eli ei niin kauhean kauan ehtinyt sairaalassa olla ekasynnytykseks.
Ehkä se eka oli siksikin niin helppo, kun ei tiennyt mitä odottaa..
No, nyt 6 synnytystä takana ja yhtä lukuunottamatta kaikki ovat olleet aikastalailla helppoja. Ilokaasulla on nuot muut menty. Joskus kokeiltu kohdunkaulapuudutusta, ei mulle sopinut. Ja aqua-rakkuloita, ne auttoivatkin selkäpuolelle aikansa, mutta ei mahanpuolelle ollenkaan.
Nyt olen miettinyt tuota spinaalia..mutta..saas nyt nähdä. Olishan tuo kiva kokea ihan kivutonkin synnytys.. Mutta luulen kyllä pärjääväni ilmankin jos niikseen tulee...
Aamulla kävin neuvolassa klo 10, ja mainitsin supistuksista joita oli tullut aamunmittaan. Th sanoi, et ne on niitä "harjoitussupistuksia". No, kävellessäni neuvolalta kotiin (n, 1.5 km matka kesti toosi kauan) mietin et minkähänlaisia ne synnytyssupistukset sit on jos nämä on vasta harjoitus sellaisia.
No, 11.30 aikaan soitin eka kerran miehelle töihin, oli tietysti jossain käymässä + päälle ruokatunnilla. 12 aikaan soitin uusiksi ja 13 jälkeen kolmannen kerran. Silloin olin jo aikastalailla kipeä..
Vaille 14 mies sitten tuli kotiin, oli sihteeri ajanut, kun tiesi et la on lähellä (vajaa 3 viikkoa). Siinä sit mies ihan hädissään lähti kuskaan sairaalaan ja ajoi hädissään yhdet valot punaisia päin, kun luuli raukka et vauva käsiin syntyy ;D
No, kätilöhän ei meinannut enssynnyttäjää heti edes sisään ottaa, kun aamulla oli ollut vielä tuo neuvolakin.
Kun vihdoin pääsin käyrille ja sisätutkimus tehtiin olin 7 cm auki! Ei meinannut kätilö ekaks uskoa, mut nopeesti pääsin sit saliin.
Tyttö syntyi klo.16.50 ilman mitään puudutuksia yms. Kipuja oli, mutta ne oli kyllä ihan siedettäviä kokoajan.
Eli ei niin kauhean kauan ehtinyt sairaalassa olla ekasynnytykseks.
Ehkä se eka oli siksikin niin helppo, kun ei tiennyt mitä odottaa..
No, nyt 6 synnytystä takana ja yhtä lukuunottamatta kaikki ovat olleet aikastalailla helppoja. Ilokaasulla on nuot muut menty. Joskus kokeiltu kohdunkaulapuudutusta, ei mulle sopinut. Ja aqua-rakkuloita, ne auttoivatkin selkäpuolelle aikansa, mutta ei mahanpuolelle ollenkaan.
Nyt olen miettinyt tuota spinaalia..mutta..saas nyt nähdä. Olishan tuo kiva kokea ihan kivutonkin synnytys.. Mutta luulen kyllä pärjääväni ilmankin jos niikseen tulee...
S
Surina
Vieras
Kannattaa harrastaa liikuntaa. Raskaana olevien naisten tulisi harrastaa kohtuullisen rasittavaa liikuntaa noin 30 minuuttia päivässä.
Säännöllinen liikunta auttaa kuluttamaan tarpeeksi kaloreita niin, että painonnousu jakautuu tasaisesti yhdeksän kuukauden ajalle ja helpottaa ylimääräisten kilojen karistamista synnytyksen jälkeen. Myös mm. Raskausdiabeteksen riski vähentyy....
Raskauden aikana elimistö tuottaa relaksiinihormonia, jonka tarkoitus on helpottaa synnytystä sidekudoksia pehmentämällä.
Synnytyksestä Täällä:
http://www.helistin.fi/forums/viewtopic.php?t=18918
*vauvakuume on meilläkin*
Säännöllinen liikunta auttaa kuluttamaan tarpeeksi kaloreita niin, että painonnousu jakautuu tasaisesti yhdeksän kuukauden ajalle ja helpottaa ylimääräisten kilojen karistamista synnytyksen jälkeen. Myös mm. Raskausdiabeteksen riski vähentyy....
Raskauden aikana elimistö tuottaa relaksiinihormonia, jonka tarkoitus on helpottaa synnytystä sidekudoksia pehmentämällä.
Synnytyksestä Täällä:
http://www.helistin.fi/forums/viewtopic.php?t=18918
*vauvakuume on meilläkin*
N
NURU
Vieras
kOLME LASTA!
Eka 5,45 toinen 4,45 ja hännähuippu 3 tuntia nopeat suht helpot synnytykset :heart:
Eka 5,45 toinen 4,45 ja hännähuippu 3 tuntia nopeat suht helpot synnytykset :heart:
mä synnytin meidän rinsessan 21.11.2005 ja tyttö on kans ensimmäinen lapsi meille :heart:meillä meni toosi hyvin kaikki ainut vaan et päivä oli pitkä mutta helposti sen jaksoi =) sitten kun ponnistelin rinsessaa synnytys vaiheessa mä vaan naureskelin :/ kätilö totesi harvoin löytyy tällästä tapausta =) ja ilokaasua en käyttänyt edes kait mul oli sit niin hauskaa vaan =) mutta kun ajattelee kaiken positiivisesti niin varmasti auttaa =)
S
SonataSelene
Vieras
Mai Selenen matka maailmaan!
Aamulla 5.6 alkoi tulla harjoitussuppareita. en kiinnitäny kuitenkaan mitään huomiota niihin. oli menny jo viikko yli joten ei ollu kiirettä. mentiin lasten kaa kauppaan ja neuvolaan ja sen jälkeen vielä leikkipuistoon.
Kun tulimme sisälle syömään huomasin vetistä ja veristä vuotoa. supparitkin alkoi olla kivuliaita. tuli aika tiuhaan tahtiin heti. soitin Arille varoituspuhelun että saattaa tulla lähtö. Ari oli menossa ajaa kakkosvaihetta.
En halunnu että supparit loppuu kesken joten mentiin takasin leikkipuistoon. siellä oli kavereita ja vitsailtiin ja juteltiin. mietimme että pääsenkö edes kotiin sieltä. Soitin Emman ja Alvan isälle että se tulee hakee niitä kun pääsee töistä.
Mentiin kotiin klo 14. olo alkoi olla hieman tuskainen. laitoin lapset suihkuun ja soitin Arille että sattuu! soitin myös mun vanhemmille (oli risteilyllä juhlimassa hopeahääpäivää) sanoin "sori en pysty pidättää"..olin luvannu olla synnyttämättä kun he ovat pois. sen jälkeen alkoi sit ne "joko oot lähteny"-puhelut. menin ite suihkuun. vesi ei auttanu yhtään. klo oli about 15.
Lapset meni isälleen klo 16 ja siinä vaiheessa teki jo niin kipeetä että itkin joka kerta ku supisteli. Ari soitti että auto hajos matkalla kotiin tilaako taksin. sanoin että pyydettään joku heittää meiät sinne koska jos tullaan kotiin takasin niin tulee aika kallista. Arin kaveri (Main kummisetä) heitti meiät sinne. oli vielä pokkia valittaa ku jäi päikkärit kesken ja sanoi vielä "pitäkää hauskaa" ennen ku jäti meiät sairaalan parkkipaikalle.
Sairaalan rempan takia jouduttiin kävellä läpi koko sairaalaa. matka kesti kauan ku joutui pysähtyä 10 metrin välein. sairaalassa oltiin about klo 17.
Pääsimme tutkimushuoneeseen ja olin auki 6 cm. ei muuta ku saliin ottaa käyrää. ilmoitin heti että haluaisin synnyttää ammeessa mutta kätilöllä ei ollu kokemusta siitä niin pääsisin sinne avoutumisvaiheenaikana. pettymys oli kova.
soitin salista kavereille ja vanhemmille. Arikin tais soittaa jollekin ja kävi tupakalla aika usein. kätilö tuli takasin ja ilmoitti että toinen kätilö (sama ku oli sillon kun Emma syntyi) tulee mukaan jos haluun sittenkin synnyttää ammeessa. jee! ammeeseen pääsin about 17:45. huh! liikkuminen oli vaikeeta ammeessa ja ilokaasua vedin ja tietysti olin taas "5 promillen kännissä". sain petidiinipiikin joka auttoi vähäsen. amme oli niin täynnä vettä että asentoo oli vaikee löytää.
Kätilö sanoi että nyt puhkaistaan kalvot ja aloin itkeä Arille ja huusin että pelottaa ja älä anna niiten tehä sitä. pelotti ihan sikana. tiesin että sen jälkeen sattuu vielä enemmän. Arilla oli varmaan enemmän stressiä kuin mulla. vedet tuli ulos mutta en edes huomannu sitä. etin koko ajan hyvää asentoo. Ari piti kiinni musta kainaloiden alta. supistus tuli ja vedin kaasuu. olin just ehtiny saada naamari pois ku tuli uus. sanoin kätilölle että äskenhän tuli. eihän nyt taas voi tulla. kätilö vastas että vauvalla varmaan kiire ulos. vedessä kellui veriklimppejä.
Sit se alkoi. valtava paineentunne ja muistin yhtäkkiä miten kaueeta se on. Ari piti mut pinnalla. yritin sinnitellä olla ponnistamatta. oli pakko..huusin, potkin ja ponnistin. kerran, pää oli ulkona ja klo 18:16 kolmannella ponnistuksella koko vauva oli ulkona. olin tosi yllättyny miten helpolla pääsin. sanoin Arille että ihanaa se on ohi. vauva oli sylissä. huomasin yhtäkkiä että vesi oli ihan kirkkaanpunaista. kätilönä se alkuperäinen ja se toinen valvoi. olin siis koekaniina. kätilö kiitti siitä. molemmat kätilöt olivat ihania!
Ari lähti toisen mukaan pukemaan ja sen semmosta vauvaa ja minä jäin paikattavaks. 6-7 tikkejä ja II/III asteen repeämiä tuli.
Main mitat 3600g, 50cm ja pipo 34,5cm. synnytyksen kesto 3,5h ja ponnistusvaihe alle minuutti. oli ihan mahtava kokemus ja palkinto mikä mahtavin!! :heart:
Aamulla 5.6 alkoi tulla harjoitussuppareita. en kiinnitäny kuitenkaan mitään huomiota niihin. oli menny jo viikko yli joten ei ollu kiirettä. mentiin lasten kaa kauppaan ja neuvolaan ja sen jälkeen vielä leikkipuistoon.
Kun tulimme sisälle syömään huomasin vetistä ja veristä vuotoa. supparitkin alkoi olla kivuliaita. tuli aika tiuhaan tahtiin heti. soitin Arille varoituspuhelun että saattaa tulla lähtö. Ari oli menossa ajaa kakkosvaihetta.
En halunnu että supparit loppuu kesken joten mentiin takasin leikkipuistoon. siellä oli kavereita ja vitsailtiin ja juteltiin. mietimme että pääsenkö edes kotiin sieltä. Soitin Emman ja Alvan isälle että se tulee hakee niitä kun pääsee töistä.
Mentiin kotiin klo 14. olo alkoi olla hieman tuskainen. laitoin lapset suihkuun ja soitin Arille että sattuu! soitin myös mun vanhemmille (oli risteilyllä juhlimassa hopeahääpäivää) sanoin "sori en pysty pidättää"..olin luvannu olla synnyttämättä kun he ovat pois. sen jälkeen alkoi sit ne "joko oot lähteny"-puhelut. menin ite suihkuun. vesi ei auttanu yhtään. klo oli about 15.
Lapset meni isälleen klo 16 ja siinä vaiheessa teki jo niin kipeetä että itkin joka kerta ku supisteli. Ari soitti että auto hajos matkalla kotiin tilaako taksin. sanoin että pyydettään joku heittää meiät sinne koska jos tullaan kotiin takasin niin tulee aika kallista. Arin kaveri (Main kummisetä) heitti meiät sinne. oli vielä pokkia valittaa ku jäi päikkärit kesken ja sanoi vielä "pitäkää hauskaa" ennen ku jäti meiät sairaalan parkkipaikalle.
Sairaalan rempan takia jouduttiin kävellä läpi koko sairaalaa. matka kesti kauan ku joutui pysähtyä 10 metrin välein. sairaalassa oltiin about klo 17.
Pääsimme tutkimushuoneeseen ja olin auki 6 cm. ei muuta ku saliin ottaa käyrää. ilmoitin heti että haluaisin synnyttää ammeessa mutta kätilöllä ei ollu kokemusta siitä niin pääsisin sinne avoutumisvaiheenaikana. pettymys oli kova.
soitin salista kavereille ja vanhemmille. Arikin tais soittaa jollekin ja kävi tupakalla aika usein. kätilö tuli takasin ja ilmoitti että toinen kätilö (sama ku oli sillon kun Emma syntyi) tulee mukaan jos haluun sittenkin synnyttää ammeessa. jee! ammeeseen pääsin about 17:45. huh! liikkuminen oli vaikeeta ammeessa ja ilokaasua vedin ja tietysti olin taas "5 promillen kännissä". sain petidiinipiikin joka auttoi vähäsen. amme oli niin täynnä vettä että asentoo oli vaikee löytää.
Kätilö sanoi että nyt puhkaistaan kalvot ja aloin itkeä Arille ja huusin että pelottaa ja älä anna niiten tehä sitä. pelotti ihan sikana. tiesin että sen jälkeen sattuu vielä enemmän. Arilla oli varmaan enemmän stressiä kuin mulla. vedet tuli ulos mutta en edes huomannu sitä. etin koko ajan hyvää asentoo. Ari piti kiinni musta kainaloiden alta. supistus tuli ja vedin kaasuu. olin just ehtiny saada naamari pois ku tuli uus. sanoin kätilölle että äskenhän tuli. eihän nyt taas voi tulla. kätilö vastas että vauvalla varmaan kiire ulos. vedessä kellui veriklimppejä.
Sit se alkoi. valtava paineentunne ja muistin yhtäkkiä miten kaueeta se on. Ari piti mut pinnalla. yritin sinnitellä olla ponnistamatta. oli pakko..huusin, potkin ja ponnistin. kerran, pää oli ulkona ja klo 18:16 kolmannella ponnistuksella koko vauva oli ulkona. olin tosi yllättyny miten helpolla pääsin. sanoin Arille että ihanaa se on ohi. vauva oli sylissä. huomasin yhtäkkiä että vesi oli ihan kirkkaanpunaista. kätilönä se alkuperäinen ja se toinen valvoi. olin siis koekaniina. kätilö kiitti siitä. molemmat kätilöt olivat ihania!
Ari lähti toisen mukaan pukemaan ja sen semmosta vauvaa ja minä jäin paikattavaks. 6-7 tikkejä ja II/III asteen repeämiä tuli.
Main mitat 3600g, 50cm ja pipo 34,5cm. synnytyksen kesto 3,5h ja ponnistusvaihe alle minuutti. oli ihan mahtava kokemus ja palkinto mikä mahtavin!! :heart:
V
Vekoiitus
Vieras
Toinen synntykseni viime kesänä oli aika mahtava kokemus:
Vedet meni aamulla kymmenen aikaan muutaman supistuksen jälkeen niin että napsahti oikein ja sitten alkoikin tulla reippaita supistuksia melko tiheään tahtiin ja lähdettiin sairaalaan. Esikoinen oli mukana kun lapsenvahti ei ollut vielä ehtinyt lähimaillekaan.
Sairaalassa tehtiin tutkimus: 7,5cm auki. Aika napakoilta supparit tuntui mutta visioin mielessäni avautuvan kohdunsuun ja puhaltelin keskittyneesti matalia hyy-ääniä ihan vatsasta asti (äänen käyttö auttoi hurjasti, kannattaa kokeilla!) ja kävelin vielä itse synnytyssaliin vaikka sänkykyytiä tarjottiin. Muutaman pysähdyksen jouduin kyllä tekemään matkalla.
Salissa otettiin vähän käyräntynkää ja kätilö kutsui lääkärin että katsotaan laitetaanko puudutusta. Juuri kun lääkäri ehti ovesta sisään alkoikin tuntui tarvetta ponnistaa ja parissa minuutissa olikin terve tyttö maailmassa. Meni kuulemma kuin oppikirjassa.
Mieskin ehti paikalle kun tytteliä nostettiin rinnalleni, lapsenvahti oli juuri saapunut.
Se oli helpompaa ja kivuttomampaa kuin hammaslääkärissä käynti ja huomattavasti palkitsevampaa! Parin kolmen vuoden päästä toivottavasti uudestaan.
Vedet meni aamulla kymmenen aikaan muutaman supistuksen jälkeen niin että napsahti oikein
ja sitten alkoikin tulla reippaita supistuksia melko tiheään tahtiin ja lähdettiin sairaalaan. Esikoinen oli mukana kun lapsenvahti ei ollut vielä ehtinyt lähimaillekaan.Sairaalassa tehtiin tutkimus: 7,5cm auki. Aika napakoilta supparit tuntui mutta visioin mielessäni avautuvan kohdunsuun ja puhaltelin keskittyneesti matalia hyy-ääniä ihan vatsasta asti (äänen käyttö auttoi hurjasti, kannattaa kokeilla!) ja kävelin vielä itse synnytyssaliin vaikka sänkykyytiä tarjottiin. Muutaman pysähdyksen jouduin kyllä tekemään matkalla.
Salissa otettiin vähän käyräntynkää ja kätilö kutsui lääkärin että katsotaan laitetaanko puudutusta. Juuri kun lääkäri ehti ovesta sisään alkoikin tuntui tarvetta ponnistaa ja parissa minuutissa olikin terve tyttö maailmassa. Meni kuulemma kuin oppikirjassa.
Mieskin ehti paikalle kun tytteliä nostettiin rinnalleni, lapsenvahti oli juuri saapunut.
Se oli helpompaa ja kivuttomampaa kuin hammaslääkärissä käynti ja huomattavasti palkitsevampaa! Parin kolmen vuoden päästä toivottavasti uudestaan.
Ei todellakaan kannata pilata onnellista odotusta turhilla ennakkopeloilla! Jos synnytys menee normaalisti niin sen kyllä kestää, jokainen tietysti yksilöllisesti mutta kestää kuitenkin ja nykyiset kivunlievitykset ovat erinomaisia jos niitä tarvitsee.
Supistukset tuntuvat lähinnä massiivisilta kuukautiskivuilta, tietysti nekin voi jokainen tuntea eri tavalla, puhun nyt ihan omista kokemuksistani. Itselläni kipua auttoi kestämään kun ajattelin jokaisen supistuksen tuovan lähemmäs sen hetken kun näkisin rakkaan ja odotetun vauvani, ja mitä kipeämpi supistus sen lähempänä hetki on!
Olen synnyttänyt viisi lasta, kaikki alakautta ja ilman repeämiä pelkällä ilokaasulla. Ja olisin valmis tekemään sen vaikka toiset viisi kertaa!!
Onnea matkaan ja hyvillä mielin synnyttämään ilman turhia pelkoja!!
Supistukset tuntuvat lähinnä massiivisilta kuukautiskivuilta, tietysti nekin voi jokainen tuntea eri tavalla, puhun nyt ihan omista kokemuksistani. Itselläni kipua auttoi kestämään kun ajattelin jokaisen supistuksen tuovan lähemmäs sen hetken kun näkisin rakkaan ja odotetun vauvani, ja mitä kipeämpi supistus sen lähempänä hetki on!
Olen synnyttänyt viisi lasta, kaikki alakautta ja ilman repeämiä pelkällä ilokaasulla. Ja olisin valmis tekemään sen vaikka toiset viisi kertaa!!
Onnea matkaan ja hyvillä mielin synnyttämään ilman turhia pelkoja!!
Esikoiseni syntyi 3kk sitten. Supistukset akoivat klo 1 yöllä, heti 5 min välein. Sairaalaan lähdimme n. 5.30, siihen asti olin selvinnyt kaurapussilla ja miehen hieronnalla.
Positiivisinta oli se, kun synnytyssalissa ekassa tutkimuksessa n. klo 7 todettiin, että olin jo 8 cm auki! Tuntui, että miten on voitu päästä niin pitkälle kotona olemalla ja täysin luomusti.
Positiivisinta oli se, kun synnytyssalissa ekassa tutkimuksessa n. klo 7 todettiin, että olin jo 8 cm auki! Tuntui, että miten on voitu päästä niin pitkälle kotona olemalla ja täysin luomusti.
P
Pikkuankka
Vieras
Voi, vieläkö tää ketju oli elossa
Kiitos teille kaikille, juuri tällaisten tarinoiden vuoksi oli helppo pysyä positiivisella mielellä ja se omakin synnytys oli kertakaikkiaan upea, mahtava kokemus :heart: !!
Kiitos teille kaikille, juuri tällaisten tarinoiden vuoksi oli helppo pysyä positiivisella mielellä ja se omakin synnytys oli kertakaikkiaan upea, mahtava kokemus :heart: !!