Lääkäri oli niin tyly ja outo, että hoh hoo. Ilmoitti heti, että 3-v sitten istuu lääkäriä vastapäätä ja äiti istuu ovella. Meidän lääkärikammoinen lapsi ei todellakaan suostunut moiseen. Puristi lempilelua kädessä ja lääkäri tuumas kuivasti: noin iso ei tarvi lelua lääkärissä, tule istumaan ja rauhoitu, ole hyvä.
Aikansa tenttasi lasta, pyöräiletkö, montako mummia sinulla on, oliko sinulla isot synttärit, leikitkö muiden lasten kanssa... Lapsi ei vastannut mitään. Istu mun sylissä kielloista huolimatta ja itkeskeli. Lääkäri sanoi, että kovin on yhteistyökyvytön. Kysyi, että puhuuko lapsi mitään.
Sitten tuli kehoitus: paita pois ja ilman äidin apua. Tuon ikäinen pukee ja riisuu aina itse. No ei todellakaan riisu vapaaehtoisesti, ku moinen lohikäärme istuu vastapäätä stetoskooppi kädessä. Riisuin paidan lapselta itse, koska tiesin, että muuten sitä ei pois saa. Lääkäri paheksui.
Kyseli sosiaalisuudesta, taidoista yms. Kerroin, että pukee, riisuu, vaippa on ollu jo vuoden pois, ui, pyöräilee, piirtää ja puhuukin selkeästi. Sanoin, että lapsi pelkää tutkimuksia, koska niitä hällä on ollut paljon. Lääkäri vähätteli ja sanoi: höpö höpö, näitä tilanteita voi kyllä harjoitella, jos viitsii.
Terveydenhoitaja kehui lasta ja taitoja. On kuulemma ihanan reipas ja hyvin kehittynyt lapsi. Lääkäri kirjoitti korttiin: Hankala käynti, kovin oli itkuinen. Korvat ok.
Aikansa tenttasi lasta, pyöräiletkö, montako mummia sinulla on, oliko sinulla isot synttärit, leikitkö muiden lasten kanssa... Lapsi ei vastannut mitään. Istu mun sylissä kielloista huolimatta ja itkeskeli. Lääkäri sanoi, että kovin on yhteistyökyvytön. Kysyi, että puhuuko lapsi mitään.
Sitten tuli kehoitus: paita pois ja ilman äidin apua. Tuon ikäinen pukee ja riisuu aina itse. No ei todellakaan riisu vapaaehtoisesti, ku moinen lohikäärme istuu vastapäätä stetoskooppi kädessä. Riisuin paidan lapselta itse, koska tiesin, että muuten sitä ei pois saa. Lääkäri paheksui.
Kyseli sosiaalisuudesta, taidoista yms. Kerroin, että pukee, riisuu, vaippa on ollu jo vuoden pois, ui, pyöräilee, piirtää ja puhuukin selkeästi. Sanoin, että lapsi pelkää tutkimuksia, koska niitä hällä on ollut paljon. Lääkäri vähätteli ja sanoi: höpö höpö, näitä tilanteita voi kyllä harjoitella, jos viitsii.
Terveydenhoitaja kehui lasta ja taitoja. On kuulemma ihanan reipas ja hyvin kehittynyt lapsi. Lääkäri kirjoitti korttiin: Hankala käynti, kovin oli itkuinen. Korvat ok.
mikä lääkäri....
en ollu suostunu tekeen mitään mitä oli käsketty ja ku oli jatkotutkimuksia ehotettu olin vaan vihasesti karjassu et juu juu kuulin kuulin en vaan viitti vastata... 
