Joku oli täällä puhunut siitä, että kuinkas se Jumala sitten elättää maalisesti. Minä uskon siihen mitä Raamattu lupaa ja Raamattu on kuin Jumalan puhetta meille uskoville.
Raamatussa on tämmöinen kohta, jossa puhutaan maalisista murheista ja että kuinka ihmisen maalinen pärjääminen taataan kun vaan etsitään sitä Jumalan tahtoa meidän elämässä:
24. Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva. Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.
25. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26. Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?
27. Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?
28. Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää.
29. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.
30. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?
31. Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
Joillekin sallitaan enemmän omaisuutta kuin toisille, mutta se on ihan toisarvoinen asia se. Pääpointti on se, että jos on uskossa niin ei pitäisi maallisilla asioilla itseään stressata ja uskovien toimeentulosta pidetään kyllä huoli.
Itse ainakin pyrin uskomaan koko mun elämäni Jumalan käsiin, enkä vaan jotain yhtä aluetta elämässäni. Esim. että käyn seurakunnassa ja tapailen uskovia ystäviä, mutta en sitten mukamas uskoisi siihen että Jumala pitää huolen omistaan. Tai jos sairastun, että se ei muka olisi Jumalan hallinnassa ollenkaan. Jumala tietää ja tuntee jokaisen asian mun elämässä, ja uskon että jos olen kerran antanut elämäni Jeesukselle niin se myös kokonaisvaltaisesti on hänen hallinnassaan eikä vaan osittain tai vaan yksi asia.
Jossainhan on tämä "joulupukki ilmiökin", että Jumalaa rukoillaan, mutta häneltä vaan pyydetään siunauksia ja hyviä asioita elämään. Mutta omat elintavat onkin sitten aivan jotain muuta, ei eletä yhtään sen mukaisesti kuin Jumalan tahto on. Tai asetetaan ehtoja Jumalalle "että jos mä teen näin ja niin, niin anna sä mulle sitten sitä". Ei se mene niin, vaan täytyy ihan oikeastikin etsiä se Jumalan tahto sun omassa henkilökohtaisessa elämässä ja tehdä niin kuin Raamattu kehoittaa tai pyrkiä siihen. Ei huonoille teoille mitään siunausta saa...