Jätän mieheni, koska pelkään hänen ulkonäön periytyvän lapsillemme

[QUOTE="vieras";27801957]Niin, eli kohta Porvoossa kasvaa harvinaisen kauniita ja tyhmiä lapsia, isältä kauneus ja äiteellä pitkät piuhat (kun jopa neljä vuotta piti tätäkin hautoa...)[/QUOTE]

 

naisella tuo biologinen kello,eli suomeksi "vauvakuume" aiheuttaa juuri tuollaisia harhoja ja on täysin ymmärrettävää että alunperin näit miehessäsi kaikki parhaat ominaisuudet kun vauvakuumeesi oli kovimmillaan ja nyt silmiesi auettua todellisuuteen haluatkin hänestä vain eroon..olen kanssasi samaa mieltä siitä että huonoja geeniperimiä ei kannata ehdoin tahdoin jakaa tuleville sukupolville,eli päätös miehesi jättämisestä ja hylkäämisestä ns. isäehdokkaana on järkevä ja perusteltua.
ei olisi pahitteeksi monen naisen kohdallakaan se itsekriittisyys.eli kaikkien EI pidä geeniperimäänsä jatkaa. näin saisimme puhtaampia ja viisaampia jälkeläisiä maailmaan.

 

 

Joskus vähän elämää nähneensä sinkkunaisena olisin naiivisti vauvakuumeeni lomasta parkaissut ettei noin voi toimia. Mutta nyt olen parin ipanan äiti, joiden isällä on sydän kultaa mutta mikään miesmalli hän ei ole.... voin sanoa että vitutttaa hetkittäin koko äijä muutenkin mutta eniten syö mieltä että minkänäköisiä meidän lapsista tulee (ovat haaveissa). Miehellä olematon leuka ja on lyhyt. On sentään kauniit silmät,suora nenä,ihanat hiukset,nami peppu,hyvä sängyssä,vahvat kädet,hyvä vartalo,kaunis iho... toivon kovasti että nuo paremmat piirteet tulee lapsille..pelkään pahoin että jäävät lyhyiksi kuin mitkä. Itsekin olen pätkä. Olisin halunnut aikoinaan pitkän miehen. Pahuksen vauvakuumr ja ihastuminen. Nyt tällä tietämyksellä katsosin tosi tarkkaan kenen kanssa teen lapset. Huoh. Mieluummin olisin kauniiden lasten yksinhuoltaja. ..eksoottisia tuo mies muutenkin tällä hetkellä sen verran. Älkää ottaako nalkuttavaa ukkoa riesaksenne. Jos oisin tiennyt millainen nalkku niin en olis koskenut pitkälle tikullakaan. Keskiverto ulkonäön voi just ja just kestää mut toi nalkutus alkaa oleellisesti liikaa.

 

Että ennemmin nättejä kuspäitä kuin taviksennäkösiä ja mukavia...

 

Miten joku kehtaa näin keskiviikkona heittää tällaisen avauksen? EI ole edes perjantai...

keskiviikko = pikkulauantai

 

[QUOTE="vieras";27802218]keskiviikko = pikkulauantai[/QUOTE]
Lauantai ei ole sama asia kuin perjantai. Perjantaina yleensä on levottomat jutut.

 

[QUOTE="vieras";27801932]Mitä provoa on siinä, että ei yksinkertaisesti halua rumia lapsia? Tai kyllähän tällainen mielipide on provosoiva, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että se on todellista.[/QUOTE]

Entä jos sun ja sun miesten yhteisillä geeneillä tulee sopiva kombo niin, että syntyy ihan järjettömän kauniita lapsia (valikoituu kummankin parhaimmat puolet), mutta sitten sen tuttavan kanssa taas geenit ei menekään niin vaan valikoituu kummankin huonoimmat ominaisuudet?

Otetaan esimerkkinä eläimet: aina ei välttämättä ne jotka menestyy parhaiten näyttelyissä tuotakaan niitä kaikkein parhaimpia jälkeläisiä jotka jatkais vanhempiensa näyttelymenestystä. Hyvin usein se ruppanan näköinen yhdessä hyvän näköisen kanssa saavat aikaan menestyviä muksuja.

 

Että ennemmin nättejä kuspäitä kuin taviksennäkösiä ja mukavia...

Näitä kaivataankin maailmaan lisää.

 

[QUOTE="vieras";27802280]Näitä kaivataankin maailmaan lisää. [/QUOTE]

He voivat sitten isoina tehdä ap:n kaltaisia aloituksia tänne.

 

[QUOTE="omg";27802294]He voivat sitten isoina tehdä ap:n kaltaisia aloituksia tänne. [/QUOTE]

 

Vai katsoitko sittenkin sen joulun aikaan esitetyn elokuvan, jossa ihmiset eivät osanneet valehdella...

 

Njoo..

Ymmärrän kyllä toisaalta geeniperimäajatuksen siltä tasolta että itse en olisi uskaltautunut lisääntyä ihmisen kanssa jolla on joku periytyvä sairaus tai perussairaus.

 

Siis en voi uskoa lukemaani. Kaikkea sitä.

 

suhteessa (siis jos tää olisi totta) on tasan kaksi ongelmaa: kuspäinen eukko ja tyhmä mies joka on sinua katellut noinkin monta vuotta..

t. eräs jonka mies on ihan yhtä susiruma kuin on olen itsekin; pahus kun meillä kuitenkin on kolme kaunista lasta. Ovat voittaneet geeniarpajaisissa aika hyvät tiketit

 

Sori ap, mutta eihän tästä samasta alotuksesta olekaan kulunut, kuin kuukausi...

Muistappas ajoittaa oikein ne provosi, niin säilyy mielenkiinto.

 

Entä jos sun ja sun miesten yhteisillä geeneillä tulee sopiva kombo niin, että syntyy ihan järjettömän kauniita lapsia (valikoituu kummankin parhaimmat puolet), mutta sitten sen tuttavan kanssa taas geenit ei menekään niin vaan valikoituu kummankin huonoimmat ominaisuudet?

Otetaan esimerkkinä eläimet: aina ei välttämättä ne jotka menestyy parhaiten näyttelyissä tuotakaan niitä kaikkein parhaimpia jälkeläisiä jotka jatkais vanhempiensa näyttelymenestystä. Hyvin usein se ruppanan näköinen yhdessä hyvän näköisen kanssa saavat aikaan menestyviä muksuja.

Miehen suvussa kulkee muutamia rumia piirteitä, siis sekä naisilla että miehillä hyvin hallitsevina, joten en usko, että meidänkään kohdalla jäis toteutumatta nuo kamalat piirteet. Ainakaan miehen sukulaisten ja esim. sisarusten lasten kohdalla ei ole auttanut, vaikka toinen vanhemmista siropiirteinen tms.

Mieheni on perusolemukseltaan ihan hyvännäköinen (tuskin muuten olisin edes vilkaissut häneen päin), mutta kun olen alkanut tarkastella hänen ulkonäköään juuri lisääntymisen näkökulmasta, olen huomannut noita "vikoja" enemmänkin.

Sitten taas tämä ihastukseni... Ei hänessä ole mitään ulkonäöllisesti huonoa. Hänen kanssaan ei olisi mahdollisuutta, että tulisi mistään kohdasta rumia lapsia. Kuitenkin on aikamoista touhua jättää oma rakkaansa tällaisen asian vuoksi.

 

Montako tuntia sinulla meni TÄMÄN tarinan kehittämiseen?

 

Niin kovin tuttu kirjoitustyyli sinulla.

Mulla tulee mieleen se taannoinen aloitus, jossa vaimo aikoi jättää miehensä kunhan lapset ovat tarpeeksi vanhoja, en nyt muista tarkkaan, kuinka vanhoja sitten. Ei ollut alunperinkään aikonut olla miehensä kanssa "kunnes kuolema erottaa" mutta mies ei tiennyt vaimon suunnitelmista ollenkaan. Tämä teksti on samantyylistä.

 

Kerran nuoruudessa tapailin malli-miehen kanssa. Ulkonäön perusteella ensimmäisen kerran lähdin juttelemaan. Jonkin ajan päästä paljastui ettemme sopineet yhteen luonteiltamme alkuunkaan ja yhteistä tulevaisuutta ei olisi ollut.

Nyt on ihana ja rakastavat mies. Ulkonäöltään minusta komea, mutta varmasti muiden mielestä tavallinen suomalainen mies. Lapsista ei välttämättä tule malleja, mutta saavatpa rakastavat vanhemmat, hyvän mallin parisuhteesta ja oikeita arvoja kotoa.

 

[QUOTE="vieras";27801921]Jep.[/QUOTE]

Kuva kehiin

 

No laitapa oma kuvasi tänne niin mekin näemme kauneutesi

Eikö sinua yhtään se huoleta millainen luonne lapsille periytyy?

Mielenkiinnolla jään odottamaan sitä kuvaasi opcorn:

 

Mulla tulee mieleen se taannoinen aloitus, jossa vaimo aikoi jättää miehensä kunhan lapset ovat tarpeeksi vanhoja, en nyt muista tarkkaan, kuinka vanhoja sitten. Ei ollut alunperinkään aikonut olla miehensä kanssa "kunnes kuolema erottaa" mutta mies ei tiennyt vaimon suunnitelmista ollenkaan. Tämä teksti on samantyylistä.

Niin on. Joillakin on aikaa ja viitseliäisyyttä tällaiseen tarinointiin..

 

Entäs isäehdokkaiden älykkyysosamäärä ja sosiaalinen älykkyys. Jos oikein eugeniikkaa harrastetaan, niin tämä puoli pitää ehdottomasti ottaa huomioon ulkonäön lisäksi.

 

Surullisen hauska provo.. Mutta jos oliskin totta, niin vaikka olis 2 miten kaunista, niin kyllä vaan heiltäkin voi löytyä piilossa olevia vähemmän kauniita geenejä lapsille annettaviksi. Ja kuka tahansa voi saada vaikka vammaisen lapsen, entäs sitten? Minä ja mies ollaan ihan taviksen näköisiä ja meille on siunaantunut todella kauniit lapset silti.