Jätän mieheni, koska pelkään hänen ulkonäön periytyvän lapsillemme

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
"vieras"
Meillä ei siis ole vielä lapsia, mutta niitä ei meille myöskään tule. Olemme olleet aviossa neljä vuotta, ja menimme alunperin naimisiin tarkoituksenamme perustaa perhe. Kuitenkin pikkuhiljaa aloin nähdä hänessä yhä enemmän piirteitä, joita en lapsilleni halua ja samaan aikaan aloin ihastua entistä enemmän komeaan tuttavaani. Mieheni on muuten täydellinen, mutta ulkonäkö mättää. En ajatellut asiaa tuolta kantilta ennen avioitumistamme (mielestäni miehessäni ei ollut silloin mitään vikaa ja ajattelin vain sitä, kuinka hyvä isä hänestä lapsillemme tulisi).

Tiedän, että tuo tuttavani johon olen ihastunut, ei ole mikään paras mahdollinen mies tai isä, mutta toivon lapseni saavan parhaat mahdolliset geenit. Ratkaisuni on naurettavan pinnallinen, mutta sen tekeminen ei ollut todellakaan mitenkään helppoa. Totta kai vaakakupissa painoi myös miehen ihana ja upea luonne, jne., mutta valitsen ennemmin yksinhuoltajuuden jos vain saan kauniita lapsia, joista kasvaa takuuvarmasti kauniita aikuisia. Lohduttaudun vaikean päätökseni edessä, että lapset vielä kiittävät minua. - Tietenkään en voi olla varma siitä, saammeko edes lapsia tuon tuttavani kanssa, mutta se riski on otettava.
 
"vieras"
Siis onko tuo tuttavasi ilmoittanut olevansa halukas tekemään lapsia kanssasi?
Ei, enkä ole myöskään tästä hänen kanssaan keskustellut, koska niin kauan kuin olen naimisissa, pysyn kaikin puolin uskollisena. Minulla ja tuttavallani on kuitenkin ollut suhde, ja tiedän pystyväni lämmittelemään hänet uudelleen - kunhan hän ei ehdi alkaa seurustella jonkun toisen kanssa sitä ennen. Meillä molemmilla on jo sen verran ikää, että uskon hänenkin ajatelleen lapsentekoa.
 
"vieras"
Miten joku kehtaa näin keskiviikkona heittää tällaisen avauksen? EI ole edes perjantai...
Ajatella, että jollakulla on tällainen tilanne viikonpäivästä riippumatta. En ymmärrä, miksi täältä on niin vaikea saada mitään asiallista palautetta/vastauksia. Sen kyllä ymmärrän, että ajatusmaailmaani/päätöstäni kritisoidaan eikä hyväksytä, sillä päätös oli vaikea itsellenikin.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ulkonäkö vaan on tärkeä asia (toki luonteen lisäksi) enkä halua ottaa sen suhteen mitään riskejä.
 
"vieras"
Hieno juttu miehellesi! Luulen, että mieskin on oikein helpottunut kun pääsee sinusta :)
Varmasti niinkin, sillä olemme riidelleet viime aikoina paljon. Olen napissut turhasta, ehkä siis kehitellyt muka syitä erolle. Suoraan en tällaisesta voi hänelle puhua, niin tyly tai sydämetön en sentään ole. Tosin tiedän myös sen, että miehelleni erosta selviäminen tulee olemaan hankalaa. Hän siis itse sanonut näin. Mutta löytää varmasti pian jonkun ihan ok:n näköisen naisen jonka kanssa tehdä ihan ok:n näköisiä lapsia. Mulle se ihan ok ei riitä :( Päätöstäni tulen silti varmasti katumaan just siksi, että luonteeltaan noin ihania miehiä on harvassa.
 
"vieras"
Ai että, kun minnuu nauratti koko aloitus :LOL:. Onneksi miehesi löytää vielä itselleen arvoisensa prinsessan :rolleyes:
Kyllä tähän maailmaan naurua mahtuu. :) En vaan ole koskaan halunnut kuulua niihin vanhempiin, joista toinen on hyvännäköinen ja toinen ruma ja joiden lapsetkin ovat sitten pottunokkaisia tallukoita. Tuollainen asetelma on hyvien geenien haaskausta (minun mielestäni).

Se, miksi nyt ylipäätään tein tämän aloituksen, johtuu siitä, että haluan vain avautua tuntemuksistani. Ei tämä todellakaan mitään helppoa ole itsellenikään, erota nyt tuollaisen seikan takia - kun mitään todellista ongelmaa tai syytä ei ole. :(
 
ok
...ja halusit jakaa tämän palstalaisten kanssa siksi että? Jos olet päätöksesi tehnyt, mihin muiden mielipiteitä kaipaat. Ei ainakaan kukaan joka olisi tosissaan kaipaisi...
 
Joopa joo
[QUOTE="vieras";27801932]Mitä provoa on siinä, että ei yksinkertaisesti halua rumia lapsia? Tai kyllähän tällainen mielipide on provosoiva, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että se on todellista.[/QUOTE]

Niin kovin tuttu kirjoitustyyli sinulla. :)
 

Yhteistyössä