Jaetaanko ajatuksia

Nyt olisi reilu kuukausi monikkoperheen arkea takana. Pojat ovat kasvaneet kivasti ja jaksavat jo jonkun verran seukkailla päivällä... ja myöskin yöllä.
Itse taidan käydä vähän himmeillä valoilla. Yövalvomiset ottaa koville ja tuntuu, että täällä kotona ollaan kriisiytymässä kovaa vauhtia.
Minua vain itkettää enkä oikein tunnut saavan tukea asioihin mitkä aiheuttavat tunnekuohut. Välillä tuntuu että torailua syntyy pienistäkin asioista.
Kaikista eniten tässä painaa tuo imetys. Kaksosten täysimetys ei ainakaan minulta onnistu ja se ottaa itsetunnon päälle. Yritän koko ajan keksiä itselleni järkeviä syitä korvikkeen antoon mutta en vain tunnu pääsevän asiasta yli. Minulle on vain tunne että olen tässä asiassa suuresti epäonnistunut.
Huoli toisen pojan terveydestä myös painaa mieltä. Olimme alku viikon sairaalssa hengitystieinfektion vuoksi ja nyt hoidetaan poikaa kotona. Vähän olo tuntuu epävarmalta mutta onneksi sairaalaan voi mennä takaisin jos oireet pahenevat.
Kyllähän sitä tällaiseen tiesi joutuvansa mutta kyllä se aina yllättää ja säikähdyttää.
En varmasti ole yksin tässä tilanteessa. Jaetaanko ajatuksia? Minulle voi myös laittaa yksityisen viestin jos ei halua tässä jakaa tuntemuksiaan. Ehkä vertaistuki auttaisi asiaa.

 

Kuulostipa niin tutulta. Meillä pojat on reilun 3vk ja alun "euforiasta" olen toipunut ja tunteet menee vuoristorataa. Kotona ollaan oltu vasta pari viikkoa kun sairaalareissu meni oman vuoto-ongelmani ja myöhemmin poikien keltaisuuden takia pitkäksi. Aluksi pojat vain nukkuivat kotona ja olivat tosi helppoja, mutta nyt muutaman päivän aikana ovat itkeskelleet illat ja yölläkin levottomuutta ollut enemmän. Miehen kanssa tulee riitaa lähes mistä vain kun molemmat on väsyneitä. Yöheräämisiä itsellä kertyy useita ja välillä olen aivan sekaisin milloin pojat on syönyt ja kumpi milloinkin. Olen yrittänyt nukkua päivällä, mutta aina ei siihen ole löytynyt sopivaa rakoa.

Imetys on mulle ollu aina (3 aiempaa lasta) kunnia asia ja nyt kyllä olen antanut periksi kun maito ei riitä... tuttelit kehiin pari kertaa päivässä, muuten imettelen tiuhaan. Mulla helpottaa se kun mieheni ja isot lapset on niin innokkaita syöttämään pullosta, minun on kenkku antaa pullosta kun mieluummin imettäisin. Mie ajattelen niin, että kun otan rennosti imetyksen suhteen ja annetaan pullosta nyt alkuun, niin ehkäpä se maito alkaa riittämään kun vain sinnikkäästi jatkan imetystä.

Onneksi äitini tuli nyt muutamaksi päiväksi auttelemaan... nainen ymmärtää jotenkin paremmin tätä juuri synnyttäneen naisen ailahtelevuutta Tämä uupumus on mielenkiintoinen, kun välillä tuntuu, että jaksaa hyvin, mutta jo seuraavassa hetkessä on aivan väsynyt. Hormooneilla on varmaan osansa ilmiössä.

Yritetään jaksaa... tämä pikkuvauvavaihe on ohi pikemmin kuin huomaammekaan

 

Voimia! :hug:
Meillä pojat nyt 4kk, ja pikkuhiljaa alkaa tuntua että tästä selvitään. =)
Ensimmäiset kuukaudet menivät aivan opetellessa "kaksoselämää". Pojat pitivät joka ilta itkumaratoonin, ja kyllä oli itsellänikin itku herkässä. Miehen kanssa tuli vaihdettua väsyneenä vihaisia katseita ja sanoja... Isommat lapset (3) olivat vähän "heitteillä" iltaisin, kun me jouduimme miehen kanssa kanniskelemaan huutavia pikkumiehiä. Jäivät iltasadut lukematta siinä metelissä :/
MUTTA NYT, elämä voittaa! Iltahuudot ovat loppuneet, pojat nukahtavat yöunille viimeistään kymmeneltä (aiemmin meni aina vähintään puolilleöin.) Syövät yöllä tiheään, mutta nukahtavat heti uudestaan ja minä myös (vieressä nukkuvat). Isommille lapsille on aikaa vähän enemmän. Pojat hymyilevät ja juttelevat kovasti, mutta tempperamenttiäkin löytyy. Sylissä haluaisivat olla koko ajan...
Jotenkin elämä kuitenkin alkanut nyt sujua mukavasti, ollaan monena iltana ihmetelty kuinka helpolta kaikki nyt tuntuu, kun jokailtaiset huutokonsertit loppuneet.
Koittakaa jaksaa, päivä kerrallaan; aika kulkee armeliaasti eteenpäin. Vauvat kasvavat koko ajan, ja kohta alkaa helpottaa :heart:
Monet sanovat että kaksosten kanssa ekat 3kk vaikeimmat. Lopujen lopuksi se on lyhyt aika elämässä.

 

Kiva kuulla, että helpotusta voi olla tulossa... toki kaikki on niin yksilöllistä. Nytkin jo huomaa, että jokainen päivä ja yö on oma tarinansa. Rytmittömyys on mulle rankkaa kun rakastan ennakointia ja selkeyttä lasten hoidossa. Odottelen jonkinasteisen rytmin muotoutumista pikkupojille Sitä odotellessa pitänee huolehtia, että isompien rytmit pysyy kuosissa.

Olen nyt muutaman kerran irrottautunut tästä kotihulinasta ja käynyt tunnin parin keikkoja "ulkomaailmassa". Kylläpä tekee hyvää! Pää tuulettuu ja on muutenkin seesteisempi olo kun tulee takaisin. Pojat vain vaistoavat kun poistun ja ovat kuulemma levottomina... osittainen pulloruokinta helpottaa iskää kun hoitelee vauvoja itsekseen.

Mopa73 ja Veeti&Väinö (4vk bileet huomenna)

 

Kaikille voimahaleja joilla pikkuvauva-aika menossa. Se on kyllä rankkaa, mutta niinkuin joku totesi, aika on vaan niin armelias ja kulkee kuitenkin, uskokaa tai älkää, niin nopeasti eteenpäin!

Tutulta kuulosti tuo kuvaus, meillä vaan ei riidelty keskenään. Oltiin niin yhtäköyttä kuuin olla voi. Meillä pojat nyt 10kk ja elämä on jo aivan mallillaan ja hommat hanskassa. Enää ei ole oikeastaan ollenkaan niitä kamalia tilanteita, että kaikki tuntuu kaatuvan niskaan.(tiedän tunteen...)

Sanoisin, että kun ekat 3-4 kk menee, niin sit se asteittain helpottaa! Puolivuotiaan kanssa on taas jo palljon helpompaa kuin 4 kk:n ikäisen jne.


Voimia kaikille!!!!

 

Kiitoksia vain teille tuesta. Tällä hetkellä tuntuu taas paremmalta vaikka väsymys edelleen vaivaa. Yöt sujuvat jo vähän paremmin, toinen pojista on täysimetyksellä ja toinen saa lisäksi korviketta (Toisella epäilen maitoallergiaa, oireena pahasti ihottumaiset kasvot). Yön helpotukseksi on tullut vieressä nukkuminen jolloin yön nukutus vaihe on jäänyt pois ja pääsen itse untenmaille nopeammin vaikka kaverit vähän vieressä tuhisevatkin.
Parisuhteessa on edelleen vähän kireätä... vielä ei ole uskallettu aukaista solmuja joita tuntuu vähän olevan. Ehkä kannatta vielä odotella ja hakea voimia, ettei väsyneenä tule sanottua asioita joita sitten myöhemmin katuu.
Nyt täytyy nauttia ihanasta auringonpaisteesta...

 

Täällä painiskellaan samojen ongelmien kanssa :'(
Pojat ovat nyt kolme viikkoa vanhoja ja toinen heistä rasittaa meitä koliikkityyppisellä itkulla. On kamalaa kuunnella pientä kun mikään ei tunnu auttavan. Toinen pojista on onneksi ollut hieman rauhallisempi. Huomenna mies palaa töihin ja jäämme kolmisin kotiin. Olen jotenkin niin avuton tässä tilanteessa. Tuntuu, etten uloskaan pääse lähtemään yksin poikien kanssa, saatikka sitten jonnekkin kauemmas kauppaan tms.
Meillä myös aikaisemmin loistavasti sujunut parisuhde on kokenut mullistavan muutoksen huonompaan. Kokoajan on jotain huomauteltavaa toiselle ja lisäksi pelkään miten mies hoitaa poikia. Kovasti yrittää mutta minä vain hermoilen, että tiputtaa vauvan tms..
Olen todella väsynyt tilanteeseen ja en oikein iloitse tästä "TUPLAONNESTA" mitenkään vaan päinvastoin.
On hyvä lukea kuitenkin, ettei ole yksin asian kanssa vaan muillakin on vastaavanlaisia tunteita.
Voimia kaikille :hug:

Roosa ja pojat kohta 3vko

 

Kyllä sie roosa70 selviät... meän pojat täyttää 8vk huomenna ja tilanne on jo valoisampi. Meillä itkuisuuteen haettiin apua vyöhyketerapiasta. Esikoisemmekin sai -96 koliikkiin vyöhyketerapiaa ja auttoi. Nyt on kaksosilla paljon lievempää itkeskelyä, mutta kun kaikki on tuplasti niin väsähimme tähän vähempäänkin itkuun.

Miehen kanssa ollaan nyt yritetty sopia, ettei väsyneinä piikitellä toisiamme vaan ollaan sitten mielummin hiljaa jos ei ole rakentavaa sanottavaa. Väsyneenähän sitä puhuu usein ohi suunsa. Miehen hoitoon kannattaa luottaa oman jaksamisen takia. Mie olen tämän oppinut vasta nyt... kolme ekaa vauvaa olen hoitanut "yksin" kun mies teki aina jotain väärin tms... nyt jätän pojat jopa keskenään iskän kaa kun lähden päätä tuulettamaan kävelylle. On niin paljon helpompaa kun antaa toisen tehdä omalla tavalla... vaikka tunnustettakoon, että vieläkin joskus tympii kun vauvalla olisi nukkuma-aika ja sitten iskä alkaa vain seurustelemaan vauvan kanssa ja nukuttaminen palautuu sitten minulle vähän ajan kuluttua.

Ihailen poikia aina kun he nukkuu suloisesti yhdessä tai erikseen, sitten kun he itkee päät punaisina niin palautan mieleeni nukkuvat tuplapoikani... sitte jaksaa paremmin. On ne niin sulosia ko nukkuvat =)

Ulkoillaan aina ko vain ehditään!

Mopa 73, Veeti ja Väinö

 

No hei taas!
Mites menee muilla? Meillä ajoittain paremmin ja ajoittain ei niin hyvin. Viime yö oli aikas vilkas ja äänekäs. Pojat (nyt jo kohta 2,5kk) olivat levottomia vuorotellen ja isoveli 2v sai yöllisiä kiukkukohtauksia useampia. Eipä juuri tullut nukuttua No toivottavasti ensi yö menisi paremmin.
Toinen kaksosista kakkaa harvakseltaan ja nyt on ollut taukoa muutaman päivän. Varmaan pientä miestä ahistaa. Jospa kakka tulisi vaikka tänään.
Parisuhteen eteen olemme alkaneet vähän tekemään töitä. Vanhempani alkavat käymään meillä hoitamassa poikia kerran viikkoon joten saadaan vähän kahden keskistä aikaa. Eiköhän se tästä ala taas rullaamaan. Kesälomamatkoja tässä suunnitellaan.
Mukavaa kevään odotusta kaikille!

 

Mitenhän meillä tullaan nukkumaan, kun pieniä lapsia "talo täynnä" Kaksoset eivät ole vielä syntyneet

 

Meillä nukutaan yöt minun mielestä hyvin... 4-6t pitkä uni ja sitte taas aamusta tankkausta. Illat on sitte haastetta kerrakseen. Tänään Väinö itkseskeli 3 t ja eilen molemmat saman verran... kohta itkee äitikii :/

Nyt nukkuun, että jaksaa taas huomisen. Päivät menee tosi nopeesti tätä samaa toistaen.

 

Meidän vauvat 1 kk. Kaksi viime yötä on mennyt tosi hyvin, sitten kun päästiin nukkumaan yhden maissa... Se iltatankkaus kun kestää ja kestää, välillä torkahtavat, taas kitisevät, sitten tulee kakka, jne... Eli meillä nukuttiin viime yönä ensin 3h, sitten tunnin ruokailutauko (kyllä siinä tosiaan se menee vaipanvaihtoineen ja röyhtäyksineen) ja sitten taas melkein 3h unta. Toivottavasti se rytmi alkaa tästä löytymään. Maitoa on tullu riittävästi, kunhan muistaa ite syödä kunnolla (monesti imettäessä syön voileipiä) ja ottaa pienet iltatorkut ennen vauvojen iltatankkausta. Periaatteessa mies nukkuu yläkerrassa muiden lasten (4) turvana ja minä alakerrassa vauvojen kanssa, mutta välillä vaihdetaan että saan nukuttua sikeästi (väkisinkin vauvojen tuhina havahduttaa välillä kevyempään uneen). Kännykällä sitten hälytämme toisiamme apuun tarvittaessa.

Päivät tosiaan kuluvat vauvoja hoitaessa, muut lapset jää vähemmälle, mutta luulen että tämä tästä helpottuu. Meillä ollu auttajia, lähinnä tuota taaperoa ulkoiluttamassa ja ruokaa laittamassa, ja mieskin tässä kotipuolessa töissään. Välillä iskee epätoivo, että miten näiden kassa selviää, mutta eiköhän elämä kanna ja Taivaan Isä hoida sen mitä on antanutkin.

 

Kaksosten välissä nukkuminen oli meillä nappiin mennyt ratkaisu levottomiin öihin, ja se toimii vieläkin tarvittaessa (tytöt ovat jo kolme ja puoli). Minullakaan ei maitoa riittänyt kahdelle vaan korvikettakin tarvittiin lisäksi, mutta yöt menivät pelkällä tissillä. Aina kun jompi kumpi vauva heräsi, käänsin vähän kylkeä ja imetin vauvan takaisin uneen. Niistä ajoista on ihania muistoja, vietimme vuoteessa 12 tuntia putkeen, korkeintaan aamulla vaihdoin jomman kumman vaipan (käytettiin täytettäviä kestovaippoja, yöksi vaan paksummat täytteet) ja sitten jatkoimme unia. En kyllä välttämättä nukkunut 12 tunnin (katkonaisia) yöunia, vaikka puoli vuorokautta sängyssä lasten kanssa vietinkin, vaan iltaisin luin niin kauan kun jaksoin kunnes sammuin ja vauvat nukkuivat tai harjoittelivat liikkumista ja tuijottivat minua. Mies nukkui noihin aikoihin eri huoneessa koska ei jaksanut yöherätyksiä. Nykyään meillä on 180 cm leveä parisänky niin että tytöt mahtuvat väliimme jos haluavat käpötellä viereen omasta huoneestaan.

 

Hei pitkästä aikaa!! Hengissä ollaan!
Pojat nyt 12 vko.a ja luin just ketjun läpi. Edellisellä kerralla kirjoitin kun pojat oli 3 vko.a
Arki alkanut sujumaan jo paremmin ja rytmittäminen on tehnyt päivästä selkeän.
Imettäminen lopahti jo muutama viikko sitten. Toisella pojista epäiltiin maitoallergiaa ja sai vain erikoisäidinmaidon korviketta. Toinen sai rintamaitoa mutta lopulta ei tullut siitä kylläiseksi ja nyt on sitten pulloteltu. :'(
Yöt menee vielä melko rikkonaisesti, ja odotan kovasti sose/velliruokaa. Toivon, että pojat nukkuisivat pidemmät pätkät jos masu olisi täynnä. Miten muut? onko jo sosetta mennyt?

Ajoittain tuntuu uskomattoman rankalta tämä touhu ja parisuhde on ihan pohjassa. Meillä on miehen kanssa niin eri näkemys lasten kasvatuksesta. Mies tekee pitkää päivää ja haluaa vielä ehtiä omiin harrastuksiin lähes entiseen malliin..Välillä olen hoitanut pojat aamusta seuraavaan aamuun lähes yksin. Ei siinä enää huumoria riitä kun on ihan poikki.

Ilon aihetta pojat antaa kuitenkin päivittäin. Hymyä riittää ja kovia ovat jokeltelemaan. Lisäksi ovat nyt löytäneet toisensa. Seuraavat tarkasti toistensa touhuja. Toinen on riehakkaampi ja rauhallisempi poika seuraa häntä!

Voimia kaikille arkeen!! :hug:
Roosa ja pojat 12vko

 

Ai niin Jamisan. Meillä myös rauhattomina öinä toimii perhepeti. Varsinkin pahimpaan itkuaikaan poika oli paljon rauhallisempi vieressä. Nyt ei ole vähään aikaan ollut tarvetta. Nukkuvat vielä samassa pinnasängyssä toistaiseksi.

 

Harvoin ehtii enää nettiin, mutta nyt pojat simahti iltavellin jälkeen, joten ajattelin palkita itseni "kohtalotovereiden" juttuja lukien

Poijat on nyt viikkoa vaille 4kk ja alun murheet on nyt lähes takana. Itkeskely ennen nukahtamista on jäänyt, eivät oikein osaa itse rauhoittua uneen.... mahakipuitku on jo lähes loppunut. Yöt menee onneksi tosi levollisesti yhdellä-kahdella syönnillä, aamu alkaa meillä kuitenkin tosi aikaisin kuuden aikaan ja sen jälkeen sitten torkutaan jos torkutaan.

Maissivellin aloitin jo pari vk sitten, että saadaan yöt pysymään rauhallisina. Aamullakin pojat niin nälkäisiä, että annan myös maito-velliseosta. Rintamaitoa pojat huolii vain yöllä ja päiväunien jälkeen, tämä lienee pulloruokinnan mukanapitämisen hinta Olen alusta asti halunnut, että pojat ottaa myös pullosta ja varsinkin Veeti on tullut laiskaksi tissittelemään.

Tupla-arki on kyllä tosi rankkaa koko perheelle. Voimaa kyllä saa huikeasti kun seuraa (niin kuin roosa70 myös) poikien iloa ja toistensa tutkiskelua ja kuuntelee pikkumiesten juttuja. Välillä mulla on vain kädet ja selkä niin poikki, että tekis mieli vain köllöttää

Iltahommat kutsuu... jaksamista kaikille!

 

Heipat kaikille kohtalotovereille!

Ihanaa, että aika rientää ja vauvat kaikilla kasvaa. Onneksi teillä Roosa on jo helpottanut ja voin luvata, että helpotusta tulee jatkuvasti.
Eka puoli vuotta meillä ainakin meni ihan vaan odotellessa, että aika kuluis ja homma alkais luistaa kohtuullisesti.

Nyt pojat reilun vuoden ja nukkuvat hyvin ja syövät hyvin. Joskus kun vauvat oli ihan pieniä, heikkona hetkenä kävi mielessä kade kun jollain on niin helppoa kun on yksi vauva vaan ja voi nauttia siitä ja keskittyä hänen tarpeisiinsa. Ja voi että pisti sydämmeen kun joku "lohdutti" sanomalla, että onneksi meillä ei ole kuin yksi vauva, miten ihmeessä voit selvitä kahden kanssa? :kieh: :kieh:

Minä päätin, että elämä jatkuu vaikka kahden kanssa on työläämpää. Periaate on, että lapset eivät ole este, pelkästään hidaste.

Nyt ollaan jo niin ihanassa vaiheessa, että sietäis niiden typeriä puhuneiden olla kateellisia meille! On niin mahtava seurata kahta, kun ne leikkii ja nauraa yhdessä. Ovat aina saman neliön sisällä ja esim herätessä parhaat hymyt saa kaksoisveli! :heart:
Pussailevat ja halailevat ja ovat kuin kaksi karhunpentua touhutessaan.

Rutkasti voimia kaikille!

Tirlittan ja pojat reilun 1v

 

Kiitos kannustuksesta... kyllä täälläkin välillä väsyneessä päässä pyörii ajatus yhden vauvan helppoudesta Kuitenkin heti seuraavassa hetkessä muistan, että olin toki silloinkin uupunut välillä kun nuo "yksösemme" olivat pieniä... hekin kun ovat vuorollaan olleet vaativia vauvoja, ei semmottii helppoja hymylallukoita.

Työkaverini, 2 lastenlapsia odottavaa naisihmistä) kävivät tuossa viikonloppuna leikkimässä "mummoa" ja hoitivat poikia kun kävimme mieheni kanssa teatterissa. Pojat oli alkuun olleet mallikkaasti, mutta kun maidonhajua eli äitiä ei vain kuulunut takaisin oli vastassamme oikea itkumeri kun ovesta astuimme kotiin. Siltikin oli terveellistä irrottautua hetkiseksi arjen hulinasta.

Nyt odotamme vesirokkoa kun siskolla 3v oli 2vk sitten tauti. Yöt on mennyt hulinaksi ainakin ja itkua on riittänyt päiväänkin... josko ne näpyt tulee kohta. Valmiiksi jo väsyttää ajatus kutiavista, kuumeilevistä , huonosti syövistä ja kipeistä pikkumiehistä :x

Mopa ja pojat 4kk lumisesta rollosta

 

Ihana kuulla, että muutkaan ei aina jaksa. Meillä reilut 4 kk vanhat tyttö ja poika. Meikäläisellä on aina ollu todella hyvät hermot. Eipä ole enää. Miehen kanssa takutaan jatkuvasti. Väsymystä voi kuvailla jo uupumustilaksi. Meillä ei ole ollut mitään koliikkia tms. silti on ihan väsy jatkuvasti. Välillä on itkupäiviä ja välillä menee paremmin. Tyttö nukkuu hyvin yöt ja poika häslää senkin eestä. Tänään on sellanen päivä, ettei jaksa yhtään naurattaa. Siksi päätin tulla käymään täällä, kun mieskin kotona. Josko täältä saisi voimia jaksaa.
Voimia kaikille! :hug:

 

Ny se sitte alko... siis vesirokko. Kylläkin saldona on vain yksi vaivainen näppy pikkuveljen masulla Toivottavasti menisi vähällä ohi kun tuplasairastelu ei oikein innosta. Vaikkei näppyjä juuri ole, niin senkin edestä lämpöilyä, nenän tukkoisuutta, kitinää ja masuvaivoja.... että silleen...

Kuitenki kaikkien pikkuvaivojen keskellä pojat sitte nauraa ja hymyilee niin ihanasti ja äippä on myyty: kyl ne on niin sulosia nämä MEIJÄN pojat... ja taas jaksaa! :heart:

 

Kaksoset nyt 4 kk =) Elämä on helpottunut aika lailla, kun nukkuvat yönsä hyvin (poika nukkuu aika säännöllisesti 22-8, tyttö ehtii siinä välillä syödä 1-2 kertaa, alussahan tyttö nukkui paremmin yöt). Itsekin saan nukkua pari yötä viikossa kunnolla (2-vuotias meillä eniten öisin meuhkaa ja itkeskelee) ja joskus jopa päiväunet. Päivärytmi on melko selkeä, ja isommat lapset tykkäävät seurustella vauvojen kanssa.

Pyykit olen kuivannut rummussa koko kesän, en kertaakaan ulkona. Paljon ollaan syöty valmisruokia, ja siivouksesta luistettu. Päivä kerrallaan selvitään. Mies on paljon töissä ja kun kaikki lapset ovat kotona niin silmissäni vilisee koko ajan ja korvissa soi iltaisin Niin että elämältä tuntuu!

Joo täälläkin monta kertaa huokaistu, että yhden kanssa olis päässy helpommalla -mutta todella onnellinen olen että kaksi tuli enkä kumpaakaan pois antaisi :heart: :heart:

Siitä olen huolissani, että vauvojen niskat on kovin heikot vielä, ettei vain olisi vahingoittuneet, kun mahassa niin ahtaalla olivat.

Hyvää kesää kaikille :wave:

 

Pitkästä aikaa ehdin istahtaa koneen ääreen.

Arki on ihanasti alkanut helpottamaan verrattuna alun viikkoihin. Pojilla ikää 6kk ensi viikolla. Yöt menee nyt jo lähes nukkuen... aamusta 5-7 aikaan käyvät tisulla vähän. Sairastelua on ollut tuplasti eli toukokuun puolestavälistä pojat ovat olleet yhdessä ja erikseen sairaana tähän heinäkuulle asti. Viikko ollut taukoa ja nyt Väinö taas yskii.

Oma jaksaminen on aina välillä kortilla jos aamu on ollut aikainen, illalla kun ei aina muista mennä ajoissa nukkumaan. Mies touhuaa nyt pihalla melkein koko ajan ja kotihommat ja lapset on sitte mun hoidossa. Tämä on tällaista uuden omakotitalon ihanuutta. Muutaman kerran ollut mielessä, että olisko sitteki pitäny ostaa käytetty tönö. Onhan tietty uusi aina uusi, mutta käy voimille tämä arjen pyöritys.

Liikkeelle meidän kaksoset on lähteneet hyvin rauhallisella temmolla. Viikko sitte vasta kääntyivät vatsalleen ja edelleen Veetillä pään kannattelu on melko heikkoa. Muuten pojat on aktiivisia ja touhukkaita poikia. Voin vain kuvitella mikä meno alkaa kun he hoksaavat pääsevänsä liikkeelle

Mopa ja V&V 6kk

 

tää olikin kiva ketju

meidän pojat on nyt kalenteri-ikää nyt 5,5kk ja korjattua ikää 2,5kk.
poajt syntyivät pikkukeskosina rv 26+3.
sairraloissa vierähti ekat kuukaudet, mutta nyt ollan oltu koko porukka kotona n.2kk

ja juu onhan se pikkasen eri kun ton esikoisen kanssa oli. mutta toisaalta sitä on vaan niin onnellinen että pojat on hegissä ja mitään suurempaa ongelmaa ei ole että sitä nauttii joka hetkestä

yöt on kyllä aika raskaita, mutta koska poikia ei imetetä voidaan onneks jakaa pikkasen öitä. nyt viime yön oli ekaa kertaa yksin koko poppoon kanssa kun mies oli polttareissa, pikkasen jännitti mutta hyvinhän se meni :saint: ainakin näin jälkikäteen ajateltuna. toinen pojista tosin aloitti juttelun ja naureskelun 4.30 jaksa siinä olla sitten sosiaalinen ja seurustella lapsen kanssa... nappasin sen vaan kiiruusti mukaan omaan sänkyyn ennku herättää toisen, no klassisesti kävi että kun sain tän naureskelijan nukkumaan niin eikös toinen alkanu kitistä ja piti sellai pientä kitinää 7 asti.... onneks on kesä
ja oli harjotusta sille kun syksy koittaa ja mies menee töihin ja jään tähän näitten kanssa. välillä tuntuu ettei niinä päivinä muuta tee kun syötä ja vaihda vaippa ja pue ja pese...

olen kyllä yrittäny haalia tekemistä ja ystäviä kodin ulkopuolelta ettei ihan jämähdä tänne. :/ se kun ainakin ton esikoisen kanssa kostautui totaalisena väsähtämisenä

no mutta mukavaa heinäkuun jatkoa muille ja kovasti jaksamista sinne vauva-arjen keskelle

 

ompas ihana kuulla että muilla arki samanlaista.

meillä nyt pojat 7 1/2kk. nyt hiukan tuntuu helpottavan mutta alku oli kaaosta. heräilivät tosi usein ja nukahtaminen oli vaikeaa. eikä tosiaan tuntunut olevan muuta kun syöttöä ja vaipan vaihtoa. eikä yhtään helpottanut kun luit että meillä nukutaan koko yö eikä itketä yhtään :headwall:
meilläkään ei mitään kovin nopeaa "kehitystä" ole ollut nyt on aloiteltu vasta siirtymään paikasta a paikkaan b ei ryömitä/ kontata vaan kieritään ja pyöritään navan ympäri.

 

Liikkeelle lähtö vaikuttaa täälläkin olevan melko rauhallista. Mie vain ihailen kun eivät vielä pääse kulkemaan kovin laajalle... kummasti Väinö saa itsensä hilattua aina Veetiin kiinni ja nykii korvista ja syö kädestä tms... Veeti ei oikein ole innostunut tästä :kieh: |O

Meillä on koko kesä yskitty... yksi antibioottikuuri oli kesäkuun lopussa ja nyt taas uudestaan... oli korvat tulehtuneet. Vinkunoita kuului myös ja saivat Ventolinet suihkeena. Toivottavasti nyt rauhoittuu niin yötkin palaa kuosiinsa.

Mopa73