jännitys huipussaan, loppuelämä vaakalaudalla

Sydän hakkaa, kainalot hikoavat, en tiedä miten saisin päiväni kulumaan. Toimin kuin robotti lasten kanssa.... Jännittää niin vietävästi.

Tänään sitten viimein uskalsin sen ääneen miehelleni sanoa: oliskohan sinun aika lähteä.
Oikeasti sitä en tahdo, mutta miehelläni on palo pois, ei tunteita kuulemma minua kohtaan, perhe-elämä puurtamista. Yhdessä päätettiin yrittää, parisuhdeterapiassa käytiin (joka oli kaikkea muuta kuin mitä olin kuvitellut! Ongelmat käytiin läpi, ei minkäänlaisia vinkkejä ja ongelmanratkaisu keinoja... ja siinä se sitten oli!)

Nyt mitta siis tuli täyteen, pakko on irrottaa, jos toinen niin tahtoo! Minä jään sitten kolmen lapsen kanssa yksin, jotta mies saa kaipaamaansa omaa aikaa, tehdä sitä mitä on aina halunnut!

Pelottaa mies lähti töihin ja lupasi ilmoittaa mitä hän on päättänyt jatkaa meidän kanssa 100% vain lähteä aikalisälle....

Kohta se ajaa autonsa uuden kotimme pihamaalle, enkä tiedä mitä pitäisi ajatella. Luottaa siihen että mies havahtuu että minä olen nyt tosissani ja päättää jäädä meidän luokse vai hakee tavaransa ja suunnistaa kohti uusia tuulia kohti vapautta...


Pelottaa niin valtavasti jäädä yksin, menettää rakas ihminen josta oikeasti välittää!!!! :'( :headwall: :headwall: :'(

 

Voimia, toivottavasti miehesi kuitenkin huomaa perheensä arvon.

 

PALJON TSEMPPIÄ SINULLE! :heart: :flower:

 

mies päätti lähteä, minä ja kolme lasta keskenään! miten tästä selviää!!! :'( :'(

 

Se tunne on kamala nyt ja vielä jonkinaikaa turha sitä on kaunistella ja just ihan sen takia kun niitä tunteita toista kohtaan vielä on.Mut pää pystyyn ja eteenpäin vaikka väkisin, periks ei saa antaa vaikka suolet roikkus,voimia ja jaksamista sulle sekä kolmelle lapsellesi.Kaikki kääntyy vielä parempaan vaikka nyt siihen ei jaksa uskoakkaan.

 

:hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

Sanoitko hänelle se, että välität ja et haluaisi hänen lähtevän?
Oliko asia sanoina vain tällä palstalla?
Oletko ajatellut sitä ,että mies lähti koska oletti sinun sitä haluavan?
Rakkastamisesta ja väittämisestä on hyvä puhua ääneen kumppanilleen ,ettei synny väärinkäsityksiä.
Tilanne on tietenkin surullinen.Vaikea varsinkin jos miehelläsi on jo toinen.
Näin vain tuli mieleen ,koska todella helposti jätti teidät.Oliko hänellä jo uusi asunto, koska pystyi samantien lähtemään?
Rohkeutta suunnattomasti sinulle.

 

Minä myös aikanani annoin vapauden... Toinen aina lupas jaksaa viikon meidän kassa, viikon kerrallaan ja oli kolme pientä lasta 0-3 v vanhoja. En jaksanut sitä viikko suunnitelmaa ja sanoin, että voi mennä... Halus vapautta ja sai sen vapautensa, jonka sitten melko pian täytti uudella perheellä, joten se siitä "vapaudesta". No nyt siitä on jo aikaa ja usko vaan, niin kyllä siitä selviää. Usko itseesi! Olet ansainnut jotain parempaa, kuin vastahakoisen miehen. Tsemppiä sinulle.

 

Tästä on tie taatusti ylöspäin. Ennen pitkää. Ja ihan varmasti.
Voimia sulle ja muista pyytää apua kun tuntuu ettet jaksa yksin!
Kenenkään ei tarvitse ihan yksin selvitä. Enkä usko, että tuosta
miehestäsi olisi ennenkään niin paljon apua ollut, ettet selviäisi
myös ilman häntä. On vain yksi ongelma vähemmän jaksettavana
arjessa.

Halauksia!

 

Lähtö jäi lyhyeen, tilanne meni siihen, että hätääntyneet vanhmmat (molempien) saapuivat paikalle ja sitten joukko hysteriana asiaa käsiteltiin Ilta siinä vierähti enemmän ja vähemmän asiallisesti keskustellessa.

Siihen sysyyn sitten puhelin soi ja nuorimmaisemme sai kutusun unikouluun (taivaaan lahja) siinä asiasta sovittuamme saimme luvan tulla jo samantien. Asiat jäi kesken kun tyttöä sairaalaan läksimme viemään.

Samalla mies kertoi ettei nyt halua lähteä vaan jää kottiin. Siinä sitten saunottiin lasten käytyä nukkumaan, katsottiin televisiota, rakasteltiin oltiin kuin kuka aviopari tahansa...
Juttelu oli vähäistä, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. Mies ei osannut vielä sanoa haluaako lähteä vielä miettimään vai jääkö luoksemme nyt.

Mieheni tietää että rakastan häntä ja olen kaikkeni valmis tekemään. Mutta kun ne miehen tunteet on tässä nyt hakusassa, muutenhan vietämme normaalia pienten lasten arkea...ylös alas!

Nyt odotan sitten kauhulla että mitä seuraavaksi tapahtuu, onko tulevaisuus yhteinen... toivottavasti kahden yli 25 vuoden avioparin kokemukset antoivat uskoa miehelleni että vaikeuksista voi päästä ohi, ja ettei vanhempammekaan ole menneet avioliittojaan ilman kriisejä.


Varmaan mies vielä lähtee tästä ottamaan sitä aikalisäänsä ja miettimään omia ajatuksiaan, on sen luonteinen että tarvitsee miettimistä... kun vaan saisi jonkin merkin että toivoa vielä on!!!!

Kamalasti harmittaa esikoinen joka oli kuulemassa kaiken....

 

\

Lähtö jäi lyhyeen, tilanne meni siihen, että hätääntyneet vanhmmat (molempien) saapuivat paikalle ja sitten joukko hysteriana asiaa käsiteltiin Ilta siinä vierähti enemmän ja vähemmän asiallisesti keskustellessa.

Siihen sysyyn sitten puhelin soi ja nuorimmaisemme sai kutusun unikouluun (taivaaan lahja) siinä asiasta sovittuamme saimme luvan tulla jo samantien. Asiat jäi kesken kun tyttöä sairaalaan läksimme viemään.

Samalla mies kertoi ettei nyt halua lähteä vaan jää kottiin. Siinä sitten saunottiin lasten käytyä nukkumaan, katsottiin televisiota, rakasteltiin oltiin kuin kuka aviopari tahansa...
Juttelu oli vähäistä, mutta ajattelin sen kuuluvan asiaan. Mies ei osannut vielä sanoa haluaako lähteä vielä miettimään vai jääkö luoksemme nyt.

Mieheni tietää että rakastan häntä ja olen kaikkeni valmis tekemään. Mutta kun ne miehen tunteet on tässä nyt hakusassa, muutenhan vietämme normaalia pienten lasten arkea...ylös alas!

Nyt odotan sitten kauhulla että mitä seuraavaksi tapahtuu, onko tulevaisuus yhteinen... toivottavasti kahden yli 25 vuoden avioparin kokemukset antoivat uskoa miehelleni että vaikeuksista voi päästä ohi, ja ettei vanhempammekaan ole menneet avioliittojaan ilman kriisejä.


Varmaan mies vielä lähtee tästä ottamaan sitä aikalisäänsä ja miettimään omia ajatuksiaan, on sen luonteinen että tarvitsee miettimistä... kun vaan saisi jonkin merkin että toivoa vielä on!!!!

Kamalasti harmittaa esikoinen joka oli kuulemassa kaiken....

ekana voimia sinulle!!

Sitten haluan sinulle sanoa,vaikka miestäsi suuresti rakastat ja haluat pitää luonasi niin älä anna pitää sinua epätietoisuudessa. En halua olla negatiivinen tai luoda pahaa oloa sinulle mutta älä suostu miehelle pyykkäriksi ja sänkykaveriksi.
teillä on vaikea aika edessä ja koettelee kummankin sietokykyä.Puhukaa ja uhukaa vaikka ei tunnu väillä auttavan.Silti älä suostu olemaan vain se odottaja.elämän kun on tarkoitus jatkua....

 

Kovasti voimia. Älä jää kuitenkaan odottamaan mitä mies päättää´, vaan ala rakentamaan omaa elämääsi lasten kanssa. Näytä miehelle että et ole riippuvainen hänestä.
Jos olet kotiäiti koita saada töitä ja laita mies olemaan lastenkanssa ja käy ulkona.

Meillä oli sama tilanne, miehellä oli toinen nainen ja piti minua itsestään selvänä. Kun sain totuuden selville ilmoitin että hänen täytyy valita mutta samalla toivoin että jäisi luokseni. Hän jäi, mutta edelleen olin itsestään selvyys. Lopulta tuli asumusero mutta pidin huolen että mies on myös lasten kanssa ja itselleni tuli vapaa iltoja. Kamalia ne illat oli olla yksin mutta sitä en miehelle näyttänyt. Ei mennyt kauaakaan kun hän oikeasti halusi takaisin.

 

Minun mielestäni mies voi ottaa omaa aikaa sinusta, mutta ei lapsistaan. Lapsistaan täytyy huolehtia se on selvä. Toisen aikuisen harteille ei kaikkea voi jättää. Täydellistä vapautta ei yksinkertaisesti ole, ei miehelle eikä naiselle lasten syntymän jälkeen.

 

<br><br>

 

<br><br>

 

Hyvähän se on, että yrität pitää perheesi koossa, mutta joskus on viisaampi antaa toisen mennä ja antaa ymmärtää ajan kanssa ettei sinkkuna olo aina olekkaan niin ruusuista...Ketään ei pitää väkisin jos tunteet ovat täysin hukassa ja arkielämä tuntuu ylivoimaisen vastenmieliseltä. Onko miehesi saanut tarpeekseen vain sinusta vai väsynyt myös lasten kanssa olemiseen, koko perhe-elämään yleensä?

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että 4 kk eron jälkeen yhteinen elämä alkoi jälleen maistua meidän perheessä. Olimme vain niin yksinkertaisen väsyneet kaikkeen ja kaikkiin, että järkevin vaihtoehto oli ottaa aikalisä.Nyt kumpikin olemme saaneet omaa aikaa sekä yhteistä aikaa ja kaikki näyttää taasen paremmalta.

 

Mies on tällä hetkellä sillä haluamallaan aikalisällä, selvittelee päätään kuten lapsille on asian ilmaissut. Onneksi olen tietoinen siitä että hän on jossakin "turvallisessa" paikassa miettimässä, sillä tiedän hänen olevansa vanhempiensa luona. Jossa tavallaan saa tukea, mutta joutuu myös miettimään asioita oikeasti useammalta kannalta (hän, minä, lapset =me)

Toivon vaan että kun hän palaa, niin hän oikeasti palaa meidän kaikkien vuoksi eikä ainoastaan lasten, minulla on vaan valtava tarve olla muutakin kuin se monitomikone, joka pyörittää tätä arkea!

Tiedän että molemmat olemme väsyneitä ja väsyneinä tuleee sanottua kaikenlaista ikävää eikä aina jaksa olla sen puolison tukena vaan ensimmäisenä katsoo sitä omaa pahaaoloa! En vaan todellakaan tiennyt että hänellä oli niin valtava pahoinvointi perheessämme, että ei enää uskonut muuhun kuin eroon. Eniten sattuukin se että oikeasti luulin meidän vaan elävän "normaalia" lapsiperheen arkea, jossa väsyttää ja kiukuttaa, mutta jossa myös hyviä hetkiä. Seksi elämä meillä on aina sujunut hyvin. Tiedän olevana suhteessamme se vahvempi osapuoli joka innostuu, keksii kaikkea uutta, aina pitää olla jotakin "kierroksessa", liekkö tämä vauhti hirvittänyt miestäni ja lisäksi tukahduttava omistamisen tarpeeni on varmasti vienyt mehut miehestäni.

Tiedän että puhumatta täsät ei selviä, mutta nyt vaan odotan ja luotan että mies palaa luoksemme.

Eilen hän yllättäen saapui käymään (lisää tavaroita hakemaan ja katsomaan kuinka voimme) tuli niin vietävän pahaolo siitä, että noin tuli ja sitten taas lähti. minä sain taas jäädä selittämään lapsille minne isi nyt menee! Itselle jäi vaan kamala ikävä!

Kysyin odottiko hän käynniltään "ahaa elämystä" ja halua tulla meidän luokse. Ei sitä kuitenkaan saanut, vaan oli toisaalta pettynyt kun huomasi että pärjäämmekin ilman häntä niinkin hyvin. Totta kai arjen on pyörittävä lasten vuoksi, mutta toivottavasti hän ei kuvittele että se olisi yhtään parempaa tai edes lähellekkään sitä mitä arki hänen kanssaan on!

Mutta nyt jotenkin uskon että hän tulee ainakin jossakin muotoa yrittämään, mutta kuinka edetä, minä en usko salama "selviämiseen" vaikka muuten nopeiden käänteiden ihminen olen. Mistä saada voimia ja uskoa ja luottoa ettei toinen taas lähde!

 

Voimia sinulle! Meillä viime kesänä tilanne meni myös aikalisän ottoon. Mies pakkasi laukun ja minä jäin itkien kerjäämään, ettei menisi... Mutta onneks meni! Joskus tilanne menee niin tiukille, että on parempi ottaa aikalisä, saada vähän etäisyyttä ja perspektiiviä asioihin. Mies nukkui muualla, töiden jälkeen tuli leikkimään lasten kanssa ja minä lähdin "evakkoon", urheilin, menin rannalle lukemaan ym. Oli itseasiassa aika virkistävää... Mies palasi kotiin ja jatkoimme yhteistä elämää, vieläkin opetellen yhteistä arkea.
Vauva-arki on todellakin rankkaa, siinä pannaan vanhemmat koitokselle. Se rankkuus ei ole ikuista, mutta sitä harvemmin muistaa itkujen, sairastelun, valvomisten ja oman ajan puuttuessa.
Jos rakkaus todellakin on loppu, eikä vanhempien ole hyvä olla yhdessä, niin on parempi erota. Mutta muuten toivon, että teillä asiat selviää. Vaikeaa se on, mutta tarviiko elämän aina helppoa ollakaan!
Ikävä, että lapset todistaa rankkoja riitoja, mutta aina sitä ei voi välttää. Sellaista elämä on, kunhan muistaa selittää lapselle.

 

Tällaisessa ongelmassa mulla on vinkki naisille.

Antakaa miehelle jotain niin hyvää, jota se ei muualta saa.
<br><br>

 

<br><br>

 

Nyt alko tulla niitä oikeita neuvoja

Kyllä taitaa mennä muillakin huonosti!

itsellä taitaa olla ero tulossa, ainakin mies ei muuta nyt osaa kuvitellakkaan! Eipä tässä sitten varmaan muu auta!

Katsoa eteen päin jumalattomat velat niskassa, kolmen lapsen yksinhuoltajana! Ei kovin ruusuiselta näytä, mutta tällä hetkellä olen sitä mielä että paremmin minulla on asiat, kun miehellä, jolla samat velat niskassa hengittää, ei asuntoa, työ josta saa #&%?$!* palkaa! Jospa se löytää uuden onnen ja uuden perheen ja huomaa kohta olevansa yhtä #&%?$!* jamassa kuin nyt! Koska aina ongelmia tulee ja jos niitä ei osaa käsitellä niin miten voisi helpottua vaihatamalla uuten!

mutta heti takaisin ottaisin jos olisi valmis tulemaan ja yrittämään ihan oikeasti! Voi kuulostaa naurettavalta mutta rakkaus ei kuole salamana, vaan saattaa peittyä muuhun pahaanoloon! No mutta nyt on helppo jossitella että jos olisin tehnyt toisin ja sanonut toisin... ja kuvitella että kaikki olisi hyvin!

Kohti uusia tuulia yksin tai yhdessä, nyt on kuitenkin itsellä suht. hyvä olo! Toki #&%?$!* fiilis saattaa yllättää minuutin päästä!

 

Tarkoitin tota hyvä vinkki kirjoittajaa kun on noin typerä ja viittii tulla tänne tyhmien kommenttiensa kanssa.Niinkuin kaikki olisi seksistä johtuvaa jos suhteessa on ongelmia :kieh:

 

Älä vielä heitä kirvestä kaivoon, teillähän on hyvin tuore tilanne. Miehen mielipide saattaa kummasti muuttua kun elelee pari kk yksikseen ilman perhettä. Meillä aika vastaava tilanne, mies vannoi aluksi ettei ikinä palaa tähän suhteeseen ja kun 3 kk meni muutti takaisin kotiin. Ja nyt opetellaan arkea uudelleen positiivisella mielellä, vaikka eihän tämä aina helppoa ole. Meillä miehen lähtöä "helpotti" uusi ihastus/suhde. Oletko varma, ettei miehelläsi ole toista? Veikkaisin, että melko varmasti on ..

 

Lukekaas tuolta seksipuolelta, miten Jemina(ap) kuitenkin pitää antoisaa seksisuhdetta yllä miehensä kanssa. Helppohan miehen on valita sinkkuelämä ja samalla seksiä exän kanssa.

 

Tiedän että miehellä on ainakin jonkin sortin ihastus työkaveriinsa! Joka vielä ainakin täysin henkistä ilman mitään sen kummempaa!