Jännittääkö muita uudelleensynnyttäjiä itse synnytys?

Olen tässä nyt lähiaikoina saanut itseni kiinni hyvin usein miettimästä synnytystä. Esikoisen synnytys ei ollut mikään kaikkein miellyttävin kokemus vaikeuksineen, mutta ei siitä traumoja kuitenkaan jäänyt.

Nyt kuitenkin huomaan, että tuleva synnytys ikään kuin jännittää! Masussa lentelee perhosia ja on vähän hermostunut olokin välillä. Peloksi en luonnehtisi kuitenkaan.

 

Kyllä nyt on alkanut tulemaan pieniä pelon tunteita ja siitä jälkivoinnista etenkin... mutta loppujen lopuksi ajattelen asiaa positiivisesti

 

minä myös oon miettiny aika paljon synnytystä, vaikka aikaa siihen nyt vielä on ja kolmatta kertaa sinne olen menossa edellinen synnytys kun oli aika vauhtia,heräsin yöllä kun tuli lapsivedet sänkyyn ja noin 5min siitä alkoi todella kipeät supistukset saman tien lähdettiin ajamaan sairaalaan jonne tunnin matka eikä matkasta juuri muisti kuvia olin todella kipeä, kipu lääkitystä ei ehditty antaa kun poika oli maailmassa kesti kaikkiaan 2h koko synnytys ! nyt on tullu mietittyä että mites se nyt menee!! hiukan meinaa olla perhosia vatsassa myös täällä :wave:

 

Moikka,

Mua ainakin jännittää, siinä mielessä että tietää mitä kipua saattaa olla odotettavissa... Esikoinen tuli aika nopeasti, 3.5h joten toinenhan monesti tulee vieläkin nopeammin. Se ehkä hieman lohduttaa, että tietää että on sitten nopeasti ohi - hope so!

Itse ajattelin mennä pelkopolille juttusille, ihan vain puhuakseni asiasta. Ei siis mitään kauheata tapahtunut esikoisen synnytyksessä, mutta se meni niin kauhealla tohinalla ettei tuntunut että olisi mitään kontrollia koko hommassa, siis itsellä! Onneksi sentään kätilöillä! Ajattelin nimittäin tiedustella jotain apua millä saan tsempattua itseäni ja keskittämään sen kivun johonkin tiettyyn pisteeseen tms? Esikoisen kanssa ei ehditty epiduraalia antaa, eikä varmaan toisenkaan kanssa, joten kaikki konstit ovat tervetulleita

 

Mä oikein odotin synnyttämistä kun tyttöä odotin. Pojan synnytys oli jotain aivan kamalaa niin toivoin, että tytön olisi helpompi. En pystynyt kuvitellakaan pahempaa synnytystä kun pojan kohdalla oli. No sitten kun tytön synnytys lähti käyntiin olin ihan täpinöissäni. Alkoi spontaanisti mikä jo sinällään oli uutta mulle. Kokonaisuudessaan kesti reilu 6h ja olo oli kun olisin kaupassa käynyt. Mahtava kokemus ja uudelleen haluan. Joku vois olla raskaana mun puolesta ensin.

 

kyllä tosiaan jännittää 3:tta ootan ja kaks ekaa tulleet todella nopsaa ja tuon kakkosen kohdalla ei ees sairaalaan keretty lähtee ja ei ees ambulanssi ehtinyt meille tulla niimpä mies joutu vastaan ottaa vauvan ja sit vain odottelimme ambulanssi miehiä. niin siksi jännittää että miten tän kanssa käy. ekan synnytys kesti 6h ja toisen kaikkineen 40min. et jähtäväksi nää miten käy onneksi sinne viel aikaa.

 

Meillä ekan synnytys kesti vähä yli kolmetuntia josta puolituntia sairaalassa ja toimen oli alle kolmetuntia ja 9min sairaalassa ja nuorin syntyi alle kahdessa tunnissa ja ambulanssiin... eli suhteellisen nopeita kaikki mutta mitään traumoja ei ole jäänyt

ekaltakin odottelin kaikessa rauhassa että milloon tulee kipeitä supistuksia että pitää lähteä sairaalaan, ja sitte rupes oleen jo niin tiuhaan että mies pakotti että käydään kattoon ja tullaan takas kotiin odotteleen, mutta oli jo täysin auki kun tarkistettiin ja eikun vauhdilla saliin ja sitten supistukset loppui ja odoteltiin vauvan pää puoliksi ulkona että seuraava tulee ja saa synnytettyä kokonaan... toiselta ja kolmannelta osasin sitten katella kellosta aikaa kun tuntu että supistaa ja lähteä sairaalaan joskaan ei yhtään liian aikaisin...

nyt on pikkunelonen tulossa ja jännätään päästäänkö sairaalaan asti vai tuleeko jo kotiin? toivottavasti ehtii sairaalaan kuitenkin ja olis toiveissa saada testata synnytysjakkara...
onko kellään siitä kokemuksia verrattuna normaaliin sängyllä synnytykseen

 

Ei jännitä =) Kolmatta odotan viikoilla 13+3. Meillä on sairaala jonkun 6-8 min taksimatkan päässä.
Esikoisen synnytys kesti 13h,ponnistus 7 min, kuopuksen käynnistetty synnytys 4h ja ponnistus 1 min.

 

Sinänsä ei niinkään jännitä,mut oon kyl viimeaikoina ajatellu tulevaa synnytystä aika paljon....esikoinen synty imukupilla ja synnytys kesti 22 tuntia......nyt toivon,et kaikki menis pikkasen nopeemmin ja et jaksaisin loppuun asti....mut kaikki sais kuitenkin mennä yhtä hyvin ku esikoisen kans...eli vauva olis vierihoidos ja kotiin päästäis nopeesti.....niin paljon oon kullu ny tutuilta juttuja miten vauvat joutuu lastenosastolle ja sairaala reissu voikin kestää viikon...tai vielä pahempaa...joutuu lähteen kotiin ilman vauvaa ja sit joutuu ravaan sie sairaalas imettämäs kuitenki joka päivä........
..matka kyl pikkasen jännittää,ku esikoinen ku synty oli matkaa n.alle10 km ja vaikee reissu oli,ku oksetti ja sattu niin perkeleesti.....nyt sit matkaa yli 40 kilsaa....huh huh.....
mut eiköhän kaikki selviää sit ku hetki koittaa =)

 

JUU. Jännittää. Varsinkin kun esikoinen syntyi hätäsektiolla, joutui teholle ja vähän venähti sairaalassa oloaika, eikä siitä jäänyt kauhean positiivinen olo. Ja nyt jännitän, että saanko toivotun sektion tällä toisella kertaa vai en.. Lääkärin mielestä kun vauva olis nyt pieni (niin väittivät esikoisestakin ja lääkäri totesi myöhemmin, ettei olis mahtunut) ja pitäisi mahtua. Enkä kyllä halua edes yrittää. Mitat sen verran normaalia pienemmät, että saisi todella olla pieni mahtuakseen.. Jännittää muutoinkin enemmän.. Kamalaa..

 

Olen jännittänyt joka kerta enemmän ja enemmän. Ekalla kerralla lähdin ihan soitellen sotaan, enkä jännittänyt yhtään. Kai tieto lisää tuskaa...?
Kaikki 3 synnytystä olleet tosi helppoja ja nopeita...pelottaa, että voiko tämä neljäsKIN olla nopea ja helppo... =)

 

Ei ainakaan vielä jännitä, tosin viikkoja vasta 16+... Että ehtiihän se jännitys vielä tulla.

Ainut, mitä olen miettinyt on se, että ehditäänkö ajoissa laitokselle ja tajuanko tällä kertaa koska pitää lähteä.. :ashamed: Esikon synnytys eteni nopeasti ja niin, etten edes tajunnut kipuja supistuksiksi... Mä en vielä olisi äippäpolille lähtenyt (nuukana ajattelin et kuitenkin lähettävät kotiin ja ottaa polikliniikka maksun... ) mutta kun oltiin miehen kanssa aikamme kinattu, lähdettiin... Ja hyvä niin, sillä kohdunsuu oli auki 8cm. No, ehkä toisella kertaa sitten tajuaa aikaisemmin kun tarvii lähteä...

 

Esikoisen aikaa en ajatellut synnytystä ollenkaan. Turha oli ajatella kun ei tiennyt siitä mitään. Nyt kun tietää että se oikeasti sattuu, niin mua kammostuttaa kipu. Vaikka esikoisen kohdalla kaikki meni hyvin ja nopeasti, niin silti nyt hiukan kauhistuttaa.

On sellaista mitä jos- eloa. Mitä jos kaikki ei mee yhtä hyvin, mitä jos toinen tulee paljon nopeammin (esikoinen ekasta supistuksesta 6,5h pihalle).

Mä yritän olla ajattelematta...

mii rv 27+5

 

No pikkuhiljaa ajatus hiipiny mieleen ja alkanu jännittää. Nyt viikkoja 39+1. Ehkä tää pieni jännitys on vaan luonnollista valmistautumista synnytykseen, kun jotenki on tosi vähän tullu tän raskauden aikana tohon synnytykseen valmistauduttua. Nyt siis kolmatta odotan. Tää on sellasta jännää lepatusta vatsanpohjassa, että millon alkaa ja miten tulee menemään. Ekan synnytys kesti virallisten paperien mukaan 11h56min ja toka7h. Kuitenkin molemmilla ekoista "oireista" menny melkein kaks vuorokautta ennnenkun vauva on syntyny.

 

Juu, jännittää ja pelottaakin. Kakkonen syntyi ambulanssiin ja kolmosenkin synnytys kesti vain 56min, joten syöksysynnyttäjä oon. :x
Ei siinä muuten, mutta en tahtois kotiin synnyttää ja lasten nähen. Ja mieskään tuskin toivoo kätilöksi joutuvansa.
Pelkopolilla on tarkotus käydä muutaman viikon päästä. Viimeksi sairaalassa eivät meinanneet millään uskoa, että kiire on, vaan oisivat jättäneet käytävään odottelemaan vuoroa. Lopulta veivät saliin ja sit alkoi vääntö, et vaihdanko vaatteet vai en. En vaihtanut ja lopulta tarkisti, et mikä tilanne ja oli hyvä ilme kätilöllä, ku totes, et saa alkaa ponnistamaan.
Syksyllä on seuraava synnytys sitten eessä ja toivottavasti edes sairaalaan ehittäis.

 

Väkisin sitä tulee mietittyä. Mulla on kaks aiempaa synnytystä menny niin hyvin,että jotenki sitä mielessään nyt (taas) uskoo,että tällä kertaa sitte joku menee vikaan. Toivottavasti homma hoituu yhtä nopeesti ja kivuttomasti ko aiemmatki.

Tavallaan mä voisin luottaa jo siihen,et hyvin se menee ja noin mut mun mieleni on sellanen,että vääntää ongelman jos siihen on mahollisuus. Uskon vasta sitten ko näen/koen. Ja mua tavallaan kyllä pelottaa se uupuminen mikä mulle iskee aina kesken synnytyksen. Kakkosta ponnistin kymmenen minuuttia ja sinä aikana jo meinasin sanoa,että nyt ei enää jaksa ja joku toinen saa jaksaa. Se on niin raskasta, et ennemmin mä suoritan vaikka viiden tunnin kuntoilu-urakan ko synnytän.. Tosin synnytyksessä se on niin käsittämättömän helpottava tunne ku vauva vihdoin on sitte ulkona ja saa hänet syliin. Uskomattoman hyvä olo tulee siitä ja sen mielessä pitäen koitan taas synnyttämään mennä. =)

 

Mua jännittää ja välillä pelottaakin synnytys. Esikoisen kohdalla en osannut pelätä, kun en tiennyt mitä on odotettavissa, mutta välillä hiipii synnytys väkisin mieleen ja sitä miettii, että miten tällä kertaa... Esikoisesta synnytys kesti 9 tuntia ja ponnistus kesti 47 minuuttia ja se kipu ponnistamisesta on jäänyt päällimmäisenä mieleen ei niinkään ne supistukset... Parasta toivon, mutta silti välillä jännittää...
Riikkuli 16+2

 

Enemmänkin mietityttää kuin jännittää.... Eka syntyi rv 41+6, mutta jahka päätti vihdoin tulla, niin koko synnytys kesti kokonaisuudessaan vain 3,5 tuntia. Silloin kätilö synnytystä kerrattaessa sanoi, että ei kannata välttämättä turhan pitkäksi aikaa kotiin jäädä kärvistelemään, matkaa 50 km synnärille. Tavallaan toivoisin, että tämä toinenkin käynnistettäisiin, niin sitten saisi olla kaikkine tuskineen valmiiksi salissa osaavan henkilökunnan hoivissa!

Lisäks mietityttää esikoisen hoito, mutta sehän nyt ei varsinaisesti liity synnytykseen, joten jätettäköön vähemmälle maininnalle!