Olemme aviopari, jolla takana 10 yhteistä vuotta, joista naimisissa 5v. Minä 29v ja vaimo 26v, kolme lasta joista vanhin jo 9v eli saimme hänet tosi nuorena. Elämä on hymyillyt meille kaikin puolin kunnes...
Rupesimme talonrakennuspuuhiin. Työnjako oli selvä, minä häärään raksalla vaimon hoitaessa lapsia ja kotia. Aika oli rankkaa molemmille mutta luulin että kaikesta huolimatta selvisimme siitä hyvin. Olemme nyt asuneet 1½v rakentamisen jälkeen uudessa kodissamme 4 kk.
Vaimo otti koko projektin paljon raskaammin kuin minä. Hän kävi terapeutilla masennuksen vuoksi ja söi masennuslääkkeitä jotta jaksaisi paremmin. Yritin olla tukena minkä kerkesin, mutta omat työt ja raksaprojekti veivät omaa aikaani liiaksi.
Nyt muutama viikko sitten sain puolivahingossa kuulla vaimon pettäneen minua viime kesänä ainakin kahdesti. Ensimmäinen kerta meni humalan "piikkiin" kun oli tyttöjen kanssa ulkona. Noh, seuraava kerta seuraavalla viikolla olikin jo ihan selvin päin, vaimon vielä tehdessä aloitteen ko. jullille. Itse olin ensimmäisellä kerralla kotona lapsia vahtimassa, jotta vaimo pääsisi välillä tuulettumaan, toisella kerralla hän vei lapset äitilleen syrjähypyn ajaksi (olin itse raksalla).
Noh, nyt on aika pettynyt olo ja tuntuu että romahti maailmalta pohja. Kundi, jonka kanssa vaimo teki temput on 17v eli alaikäinen. Ei yhtään siis helpota tunnetta tai omaa miehisyyttä kun poikasesta haetaan potkua omaan seksielämään. Olen tylyttänyt vaimoa nyt viikkotolkulla ja alkaa sekin väsyttämään. En oikein jaksaisi edes yrittää jatkaa vaikka vaimo vannoo ettei koskaan enää, ja tekisi mitä vain etten rikkoisi perhettä. Itse taas tunnen että tulinpas oikein kunnolla hyväksikäytetyksi että huhhuh. Vaimo lisäksi vetoaa masennukseensa ja humalaan (vaikka teki toisen kerran selvinpäin). Lisäksi ei tunnustanut mitään vaikka kuinka tenttasin. Lopulta vasta siinä vaiheessa kun sanoin että olen jutellut sen toisen kaverin kanssa niin myönsi tippa linssissä. Ei siis mikään rehellisyyden perikuva vielä tässäkään vaiheessa. Nyt vannoo ettei koskaan tekisi mitään sellaista kun tietää kuinka kauheaa se on. No tuntuu ettei se kovin kauheaa voi olla jos sen pystyy tekemään ja vielä kahdesti, kun samalla käytetään omaa sinisilmäisyyttä hyväkseni.
Kysyisin nyt teidän muiden mielipidettä asiasta, miltä kuulostaa? Vieläkö kannattais yrittää? Rakastan vaimoani edelleen enkä haluaisi rikkoa perhettämme kovin helpolla, mietityttää vain sen että rikkoikohan vaimo sen jo viime kesänä? Yhteiselämämme on muuten toiminut mielestämme loistavasti, tosin luottamuksesta ei ole enää tietoakaan. Kaiken lisäksi tuo mukava eukko kadotti jossain vaiheessa vihkisormuksensa, mutta vannoo ettei liittynyt kyseisiin tapauksiin. En jaksa enää usko mihinkään mitä hän sanoo....
Arvostan kaikkia kommentteja, kiitos jos jaksoit lukea.
Rupesimme talonrakennuspuuhiin. Työnjako oli selvä, minä häärään raksalla vaimon hoitaessa lapsia ja kotia. Aika oli rankkaa molemmille mutta luulin että kaikesta huolimatta selvisimme siitä hyvin. Olemme nyt asuneet 1½v rakentamisen jälkeen uudessa kodissamme 4 kk.
Vaimo otti koko projektin paljon raskaammin kuin minä. Hän kävi terapeutilla masennuksen vuoksi ja söi masennuslääkkeitä jotta jaksaisi paremmin. Yritin olla tukena minkä kerkesin, mutta omat työt ja raksaprojekti veivät omaa aikaani liiaksi.
Nyt muutama viikko sitten sain puolivahingossa kuulla vaimon pettäneen minua viime kesänä ainakin kahdesti. Ensimmäinen kerta meni humalan "piikkiin" kun oli tyttöjen kanssa ulkona. Noh, seuraava kerta seuraavalla viikolla olikin jo ihan selvin päin, vaimon vielä tehdessä aloitteen ko. jullille. Itse olin ensimmäisellä kerralla kotona lapsia vahtimassa, jotta vaimo pääsisi välillä tuulettumaan, toisella kerralla hän vei lapset äitilleen syrjähypyn ajaksi (olin itse raksalla).
Noh, nyt on aika pettynyt olo ja tuntuu että romahti maailmalta pohja. Kundi, jonka kanssa vaimo teki temput on 17v eli alaikäinen. Ei yhtään siis helpota tunnetta tai omaa miehisyyttä kun poikasesta haetaan potkua omaan seksielämään. Olen tylyttänyt vaimoa nyt viikkotolkulla ja alkaa sekin väsyttämään. En oikein jaksaisi edes yrittää jatkaa vaikka vaimo vannoo ettei koskaan enää, ja tekisi mitä vain etten rikkoisi perhettä. Itse taas tunnen että tulinpas oikein kunnolla hyväksikäytetyksi että huhhuh. Vaimo lisäksi vetoaa masennukseensa ja humalaan (vaikka teki toisen kerran selvinpäin). Lisäksi ei tunnustanut mitään vaikka kuinka tenttasin. Lopulta vasta siinä vaiheessa kun sanoin että olen jutellut sen toisen kaverin kanssa niin myönsi tippa linssissä. Ei siis mikään rehellisyyden perikuva vielä tässäkään vaiheessa. Nyt vannoo ettei koskaan tekisi mitään sellaista kun tietää kuinka kauheaa se on. No tuntuu ettei se kovin kauheaa voi olla jos sen pystyy tekemään ja vielä kahdesti, kun samalla käytetään omaa sinisilmäisyyttä hyväkseni.
Kysyisin nyt teidän muiden mielipidettä asiasta, miltä kuulostaa? Vieläkö kannattais yrittää? Rakastan vaimoani edelleen enkä haluaisi rikkoa perhettämme kovin helpolla, mietityttää vain sen että rikkoikohan vaimo sen jo viime kesänä? Yhteiselämämme on muuten toiminut mielestämme loistavasti, tosin luottamuksesta ei ole enää tietoakaan. Kaiken lisäksi tuo mukava eukko kadotti jossain vaiheessa vihkisormuksensa, mutta vannoo ettei liittynyt kyseisiin tapauksiin. En jaksa enää usko mihinkään mitä hän sanoo....
Arvostan kaikkia kommentteja, kiitos jos jaksoit lukea.