Vuosi sitten sain keskenmenon viikoilla 6+5.
Melkein vuosi uudelleen yrittämistä ja tammikuussa sain positiivisen raskaustestin. Olin onnellinen mutta pelko oli mukana. Entä jos tämäkin menee kesken. Kun raskaus oli 7. viikolla, ajattelin että josko nyt oltaisiin jo turvallisilla vesillä. Uskalsin tilata neuvola-ajan josta käskettiin myös heti tilata np-ultraan aika. Ensimmäinen käynti olisi 10+3 viikolla.
Jotenkin pelkäsin silti ettei kaikki olisi kunnossa. Pahoinvointia ei juurikaan ollut, ainoastaan rinnat olivat kipeät.
Lauantaiäiltana sitten huomasin vuotavani verta. Ei paljoa mutta aavistin että kesken tämä menee. Yöllä sitten alkoivat supistelut ja sain keskenmenon. Viikkoja oli tasan 10:nen. Tuska ja suru on valtaisa. Itkimme mieheni kanssa yhdessä.
Nyt olen töissä ja olo on tyhjä ja turta. En jaksa keskittyä mihinkään. Huomenna olisi ensimmäinen neuvolakäynti, joka pitäisi tänään perua. En tiedä kuinka itkemättä voin kertoa, etten tulekaan. olin niin odottanut tuota käyntiä ja pieniä sydänääniä.
Melkein vuosi uudelleen yrittämistä ja tammikuussa sain positiivisen raskaustestin. Olin onnellinen mutta pelko oli mukana. Entä jos tämäkin menee kesken. Kun raskaus oli 7. viikolla, ajattelin että josko nyt oltaisiin jo turvallisilla vesillä. Uskalsin tilata neuvola-ajan josta käskettiin myös heti tilata np-ultraan aika. Ensimmäinen käynti olisi 10+3 viikolla.
Jotenkin pelkäsin silti ettei kaikki olisi kunnossa. Pahoinvointia ei juurikaan ollut, ainoastaan rinnat olivat kipeät.
Lauantaiäiltana sitten huomasin vuotavani verta. Ei paljoa mutta aavistin että kesken tämä menee. Yöllä sitten alkoivat supistelut ja sain keskenmenon. Viikkoja oli tasan 10:nen. Tuska ja suru on valtaisa. Itkimme mieheni kanssa yhdessä.
Nyt olen töissä ja olo on tyhjä ja turta. En jaksa keskittyä mihinkään. Huomenna olisi ensimmäinen neuvolakäynti, joka pitäisi tänään perua. En tiedä kuinka itkemättä voin kertoa, etten tulekaan. olin niin odottanut tuota käyntiä ja pieniä sydänääniä.