Jaah, äitiltä tuli viesti että on tulossa käymään....

No, ongelma täällä hyytiksellä on se, että hän ei edes halua parempaa. Turha selitellä muuta. itsestä se kaikki lähtee ja näiden asioiden taakse on helppo mennä itkemään.

 

Ja täällä jaksetaan vaan päätä silitellä.
On se elämä muillakin rankkaa.

Mun veljeä jaksettiin ja tavallaan vieläkin jaksetaan loputtomasti ymmärtää.. Aina vanhemmat nostanu sen katuojasta ylös, minä myös, auttanut, maksanut laskut jne. Nyt inhoan kyseistä ihmistä, enemmän kuin mitään muuta. Ilman aikomustakaan muuttaa tapojaan, käyttää meidän hyväntahtoisuuttaan hyväksi. Ei olla enää tekemisissä.

Mulla on veljen kanssa juurikin aika sama tilanne..

 

Ja täällä jaksetaan vaan päätä silitellä.
On se elämä muillakin rankkaa.

Mun veljeä jaksettiin ja tavallaan vieläkin jaksetaan loputtomasti ymmärtää.. Aina vanhemmat nostanu sen katuojasta ylös, minä myös, auttanut, maksanut laskut jne. Nyt inhoan kyseistä ihmistä, enemmän kuin mitään muuta. Ilman aikomustakaan muuttaa tapojaan, käyttää meidän hyväntahtoisuuttaan hyväksi. Ei olla enää tekemisissä.

Ja silloin se toinen alkaa itse kasvamaan ja ottamaan itsestä vastuuta kun muut läheiset lopettavat kantamasta tätä henkilöä. Myös minun veljeni oli tällainen. Lopussa kotona sanottiin ettei kotiin ole asiaa jos on aineissa. Tulipa tilanne et veli söhläsi asunnon altaan eikä ollut enää mitään paikkaa minne mennä. Perhe rakasti, mutta rahaa ei kotoa heru.. Pohjalla käyneenä ei auttanut kuin ottaa itseä niskasta kiinni.JA saikin asiansa kuntoon. työpaikan, asunnon ja elämän järjestykseen.. ainakin hetkeksi.. tosin sekään ei loppupeleissä riittänyt

 

Ja täällä jaksetaan vaan päätä silitellä.
On se elämä muillakin rankkaa.

Mun veljeä jaksettiin ja tavallaan vieläkin jaksetaan loputtomasti ymmärtää.. Aina vanhemmat nostanu sen katuojasta ylös, minä myös, auttanut, maksanut laskut jne. Nyt inhoan kyseistä ihmistä, enemmän kuin mitään muuta. Ilman aikomustakaan muuttaa tapojaan, käyttää meidän hyväntahtoisuuttaan hyväksi. Ei olla enää tekemisissä.

Ja silloin se toinen alkaa itse kasvamaan ja ottamaan itsestä vastuuta kun muut läheiset lopettavat kantamasta tätä henkilöä. Myös minun veljeni oli tällainen. Lopussa kotona sanottiin ettei kotiin ole asiaa jos on aineissa. Tulipa tilanne et veli söhläsi asunnon altaan eikä ollut enää mitään paikkaa minne mennä. Perhe rakasti, mutta rahaa ei kotoa heru.. Pohjalla käyneenä ei auttanut kuin ottaa itseä niskasta kiinni.JA saikin asiansa kuntoon. työpaikan, asunnon ja elämän järjestykseen.. ainakin hetkeksi.. tosin sekään ei loppupeleissä riittänyt

kuoliks se sun veli?

 

Noniin. Ensinnäki en sääli itseäni sen enempää ku muutkaan ihmiset, päinvastoin olen itteäni kohtaan aika säälimätön ja julma. En ajattele että minun suru olis suurempi ku muiden, jokaiselle varmaan oma suru on se pahin suru, silti mullaki riittää ymmärrystä ja kykyä käsittää että on pahempiaki asioita ku se mitä minun elämä on. Mie kirjotan silti paljon siitä mikä minuun sattuu.
Mies tiesi mihin mukaan lähti ku minut otti. Näkee minun taistelun jota käyn joka päivä. Tukee ja auttaa.. .Varmasti se päivä koittaa jollon voitan.
Ikinä en ole penniäkään keltään lainannu rahaa eikä sitä päivää tule, työt olen hoitanu ja omat asiat. Ymmärrän senki että perhe on huolissaan ja haluaa auttaa. Mut ehkäpä pidän ne tietoisesti kaukana koska en halua vetää niitä matkassa alas.
Terapiaa kesti aikanaan niinki kauan että jotain edistystä olis pitäny jo tapahtua. Paskat, ,sukelsin vaan syvemmälle kerta kerralta.
En ole mikään ihana ihminen, olen suorastaan vaikea ja ilkeä paska, silti minusta löytyy paljon epäitsekkyyttä joka tulee esille arkisissa tavallisissa asioissa.
Yritän ja yritän, teen töitä itseni eteen tosissaan. Mut tässä jamassa missä olen nyt, ei sieltä kertarysäyksellä tulla ehjäksi ja raittiiksi. Sellanen on harhaa eikä kenenkään pitäis antaa ittensä uskoa siihen, pettyä saa.
Ja lapseni ei ollu 4v kuollessaan, edes kävelemään ei ehtiny oppia.

 

Voisiko joku toinen terapeutti auttaa paremmin?

 

Saako kysyä mitenkä vanhaksi hyytiksen lapsi eli? En ole aivan ajan tasalla näköjään.

 

Saako kysyä mitenkä vanhaksi hyytiksen lapsi eli? En ole aivan ajan tasalla näköjään.

Selviäähän se tuosta 00.41 kirjoitetusta viestistä.Hyvin luette:headwall:

 

mulla on nyt tyttö kohta 5v.on sairaus josta ei tiedä mihin se menee ajan saatossa.voin vain kuvitella mitä tapahtuisi jos menetän hänet.ja tuon pojan terveys reistasi pari vuotta sitten niin että sanotaanko näin että melkein porteilla käytiin.
että hyytikselle sua enempiä tuntematta :hug:

 

kuinkahan monta äitiä täältä löytyy jonka nuoruus on ollu kaikkea muuta ku nykyinen elämä... lasta ennen se rellestys, biletys, kaikki ne päihdehommat meni nuoruuden piikkiin. niin helppo siitä oli luopua. nyt, se on jotain ihan muuta.

eikä se minua henk. koht. haittaa jos joku täällä mulle aukoo päätänsä, oma on häpeä. monesti ne onki eniten äänessä jotka tietää vähiten...

 

onko laitoksissa potilaille koneita ?

 

onko laitoksissa potilaille koneita ?

missä laitoksissa ja mitä koneita?

 

kuinkahan monta äitiä täältä löytyy jonka nuoruus on ollu kaikkea muuta ku nykyinen elämä... lasta ennen se rellestys, biletys, kaikki ne päihdehommat meni nuoruuden piikkiin. niin helppo siitä oli luopua. nyt, se on jotain ihan muuta.

eikä se minua henk. koht. haittaa jos joku täällä mulle aukoo päätänsä, oma on häpeä. monesti ne onki eniten äänessä jotka tietää vähiten...

No, mä olen ollut nuorena raitis, mutta voin hyvin kuvitella, ettei ongelmista pääse tostanoin vain eroon. Eikä se tarkoita, jos antaa voimahaleja, että hyväksyy asian, vaan että haluaisi auttaa. Pitää selvittää miksi juo ja miten voisi vähentää juomista.
Mies ilmeisesti aika hyvin kannustaa?

 

Mä voin ainakin sanoa varmuudella en jos lapseni menettäsin, järjissäni en selviäisi. ja 98% varmasti alkaisin juomaan. jos se edes hiukan turruttaisi ja veisi pois siitä maailmasta ja surusta. Tää en nyt oo mikään rohkaisuviesti ap:lle, vaan kannanotto noihin ihme valitusviesteihin tuolla ylempänä.

 

Hyytis, saanko udella, oletko asunut Oulussa koskaan?

 

Mies kyllä jaksaa vaikka pariin otteeseen olen huutanu pitämään turpansa kiinni ja paiskonu ovia täällä, silti se on tunnin tai parin päästä tullu minun viereen makkariin... rutistanu ja sanonu etten ole yksin... :ashamed: Mulle itelle kaikki on välistä niin turhauttavaa ja kipeää etten kykene mihinkään, saatan maata vessan lattialla itkemässä ja repiä hiuksia päästä että raivo hellittäis sisällä..

 

Hyytis, saanko udella, oletko asunut Oulussa koskaan?

olen... tosin hyvin vähän aikaa.

 

Hyytis, saanko udella, oletko asunut Oulussa koskaan?

olen... tosin hyvin vähän aikaa.

Eihän sun nimi ala T:llä..?

 

Hyytis, saanko udella, oletko asunut Oulussa koskaan?

olen... tosin hyvin vähän aikaa.

Eihän sun nimi ala T:llä..?

no ei.

 

Hyytis, saanko udella, oletko asunut Oulussa koskaan?

olen... tosin hyvin vähän aikaa.

Eihän sun nimi ala T:llä..?

no ei.

Ei sitten mitään, väärä hälytys.

 

Mä voin ainakin sanoa varmuudella en jos lapseni menettäsin, järjissäni en selviäisi. ja 98% varmasti alkaisin juomaan. jos se edes hiukan turruttaisi ja veisi pois siitä maailmasta ja surusta. Tää en nyt oo mikään rohkaisuviesti ap:lle, vaan kannanotto noihin ihme valitusviesteihin tuolla ylempänä.

Kuule, voin tän kokeneena sanoa, että on muitakin jotka tarvii äitiä. Ainakin mun kohdalla oli, Eikä mulla kertakaikkiaan ollut varaa seota. Mun oli oltava vahva ja tuettava myös muita, en ollut yksin surun keskellä enkä ollut yksin se, joka menetti jotain käsittämättömän arvokasta. Olisin ollut hirviö jollen olisi taistellut meitä jaloillemme meidän kaikkien puolesta. Onneksi me kaikki tasitelimme samalla tavoin toisista huolta kantaen. Muuten emme olisi tässä nyt kukaan.

 

Mie se vaan vajoan alaspäin... Nukuin pari tuntia ja jatkan juomista... taidan lähteä menemään....

 

Mut ehkäpä pidän ne tietoisesti kaukana koska en halua vetää niitä matkassa alas.

-

Mut tässä jamassa missä olen nyt, ei sieltä kertarysäyksellä tulla ehjäksi ja raittiiksi. Sellanen on harhaa eikä kenenkään pitäis antaa ittensä uskoa siihen, pettyä saa.

pakko kommentoida päihdetyötä tehneenä...
Kohta 1: ei ne mukana alas tule, jos elämässäsi mukana pidät... enemmän ahdistuvat vaan, jos eivät tiedä totuutta ja välit eivät ole avoimet. vähän luottoa läheisiin, ei ne rikki mene ja tekevät itse omat ratkaisunsa.

kohta2: kertarysäyksellä ei tulla ehjäksi, mutta päihteet voi ja pitää lopettaa kerrasta... ainakin lääkityksen turvin. ehjäksi tuleminen on elinikäinen prosessi, eikä siinä päihteet auta.

 

mä ymmärrän täysin hytikyppysen olon jos menettäisin lapseni olisin varmasti niin vitun hukassa ku ihminen vaan voi olla!!! se ainut asia joka on palauttanut sut tänne maailmaan ja saanut sulle elämän ilon viedään seki pois sulta..

kylläpä monen on pakko nousta jaloilleen, jos lapsi ei ole ainoa, vaan on pakko jaksaa hoitaa muut lapset.
Itsekästä tuollainen

 

mä ymmärrän täysin hytikyppysen olon jos menettäisin lapseni olisin varmasti niin vitun hukassa ku ihminen vaan voi olla!!! se ainut asia joka on palauttanut sut tänne maailmaan ja saanut sulle elämän ilon viedään seki pois sulta..

kylläpä monen on pakko nousta jaloilleen, jos lapsi ei ole ainoa, vaan on pakko jaksaa hoitaa muut lapset.
Itsekästä tuollainen

Mutta kun olikin ainoa lapsi!