ja mä niin muistin että raskaus on ihanaa.. (turhis)

Ekasta raskauden alusta on 6-vuotta. muistan, että piilottelin pikkuista vatsaani noin viikolle 20, eikä silloinkaan kukaan juuri huomannut. painoin alkaessani odottamaan 69 kiloa ja 10 kiloa tuli lisää...Voin hyvin ,lenkkeilin ja olin iloinen...JA NYT!!!!! rv 10, olen kiukkuinen, vatsa on oikeesti iso,turvonnut, finnejä on tullut ja pienikin rappusissa kävely tekee pahaa... lähtöpaino on 77,ja tunnen itseni hulluksi!!! pelkään että kuolen, tai oikeestaan etten kuolekkaan Ja perkele sanon minä. Miten voikin olla niiiiiin erinlaista häh??? johtuuko se vaan siitä, että on ikää kuusi vuotta enempi,nt 28) vai siitä että olen yksinkertaisesti vain heikommassa hapessa fyysisesti, tai sitten siellä on pakko olla kaksi :| argh.

 

Niin se vaan menee
Mulla eka raskaus ei tuntunut missään, toinenkin meni ihan mukiin, mutta tämä kolmas.. Huhhuh.
Kai se keho vaan vanhenee ja väsyy. Ja raskaudet on muutenkin niin erillaisia.

 

:hug: Ei ole kokemusta kahdesta raskaudesta (onnistuneesta) niin en osaa sanoa. Nyt itellä viikot 7+0 =)

 

Mullakin tuntuu tää raskaus erilaiselta kuin aiempi, huonolla tavalla.
Ihmeellisiä kipuja ilmestynyt mitä ei ollut silloin, iho huonompi jne.

 

Jotenkin tuo:" pelkään että kuolen tai oikeastaan etten kuolekaan" tiivistää myös minun raskauden aikaiset tunnelmat ja on syynä siihen että lapsiluku jäi neljään vaikka olen hulluna lapsiin
Tsemppiä, ne unohtuu taas vuosien aikana sitten ja loppu menee nopeammin kuin muistitkaan.. :hug:

 

Ihan sama mulla. Lapsille tuli 5v ikäeroa, ja jälkimmäinen raskaus oli ihan karseeta alusta loppuun. Huhhuh.

 

Mä muistin kanssa niin että tämä raskasu on ihanaa. Noh, nyt on 12 viikkoa takana, joista edellisessä raskaudessa ei ollut tietoakaan. Voin mielettömän hyvin! Mutta entä nyt? Pakko päästä pitkäkseen ja kaikki housut ja hameet kiristävät. KOhtu tosi edessä nyt, ja tuntuu et vähänkin kun punnertaa jotain niin alkaa alavatsalla kauhee jomotus...Ruoka ei maistu, ja sitten jos tekee mieli syödä niin sen on oltava just sitä, mitä mieli tekee. Mikään muu ei käy, tai oksennus tulee...hip hei...

 

Niin se vaan menee
Mulla eka raskaus ei tuntunut missään, toinenkin meni ihan mukiin, mutta tämä kolmas.. Huhhuh.
Kai se keho vaan vanhenee ja väsyy. Ja raskaudet on muutenkin niin erillaisia.

Varmasti vanhenee Siitä ei epäilystäkään... Hullua suorastaan tämä on . Itseasiassa mä luulen, että esikoista oottaessa töistä kotiin tullessa vois vaikka koko illan levätä jos huvitti, nyt on jos jonkinlaista juttua 5-vuotiaan kanssa.... nostan hattua niille, jotka tekevät lapsensa pienellä ikäerolla,sillä myönnän,että olen niin laiska, tai sitten epä äitimäinen , etten jaksaisi,en sitten millään... tiedän äitejä, joilla on kolme lasta tosi pienellä ikäerolla ,ja ne äidit näyttävät saa kertaa paremmalle ja jaksavammalle kun meikäläinen... pitäis vissiin vähän tsempata

 

Mullakin eka raskaus oli aivan ihanaa aikaa.. Mutta tämä.. Ihan hirveetä ollu tähän asti, aluks hirveet pahoinvoinnit, naama kukki ku mikäki, ja koko ajan väsytti ( väsyttää edelleen ). Nyt viikkoja 18+3 ja hirveet liitoskivut, maha on jo ku pallo, selkää sattuu, hengästyttää helposti ym.. Listaa vois jatkaa loputtomiin! Mutta mä ootan kaksosia.. Ja ennen ekaa ultraa jo vitsailin että kuitenki siellä on kaks ku näin kauhee olo.. Joten ap, voihan sullekkin olla tuplat tulossa

 

Kyllä mullakin esikoisen odotusaika oli mukavaa aikaa. Kakkosesta saikin liki puoli vuotta halailla pönttöä. Eikä ikäeroa ollut kuin 1,5v mutta kuopus olikin tyttö ja esikoinen poika...

 

Mullakin eka raskaus oli aivan ihanaa aikaa.. Mutta tämä.. Ihan hirveetä ollu tähän asti, aluks hirveet pahoinvoinnit, naama kukki ku mikäki, ja koko ajan väsytti ( väsyttää edelleen ). Nyt viikkoja 18+3 ja hirveet liitoskivut, maha on jo ku pallo, selkää sattuu, hengästyttää helposti ym.. Listaa vois jatkaa loputtomiin! Mutta mä ootan kaksosia.. Ja ennen ekaa ultraa jo vitsailin että kuitenki siellä on kaks ku näin kauhee olo.. Joten ap, voihan sullekkin olla tuplat tulossa

Tästä samasta aiheesta mekin ollaan vitsailtu...ja tottapuhuen mulla on ihan sellanen olo, että ei sieltä millään voi yksi vain tulla. Jos niin olisi, niin ymmärtäisin tämän olotilan varsin hyvin Toisaalta mulla ei olis pienintäkään ajatusta, mihin me sijotettas kaksi pinnasänkyä
kauhia sentään!!!!!! Mulla on np ultra parin viikon päästä, joten toivottavasti siellä on patjat lattialla, jos saan tuplauutisia, niin pyörryn!!!!! Miehestä puhumattakaan! Mehän tarttettasi jo oma bussikin ku lähettäis kauppaan 4 lasta ja kaksi aikuista,.. huh !

 

Jaa-a, en nyt tiedä oliko toka raskaus kamalampi kuin ensimmäinen, se kun koetteli kuntoa melkoisesti. Oikeastaan olin toisen raskauden aikana positiivisesti yllättynyt, kun en joutunut konttaamaan vessaan kovin montaa kertaa ja sitä rataa. Ja kun selkä lopulta paukahti, olin onnellinen ettei se tapahtunut aiemmin. MUTTA kyllä lepääminen ja jaksaminen oli vaikeampaa kun oli tuo esikoinen jonka perässä piti juosta koko päivä (ikäero 2½v.) ja uhmaakin alkoi sopivasti raskauden aikana pukkaamaan. Tsemppiä odotukseen ap:lle ja toki muillekin! Itse odotan mielenkiinnolla miten tulevaisuudessa käy, jos näitä lahjoja lisää siunataan. Muuttuuko vaikeammaksi vai helpommaksi vai meneekö kenties about samaa rataa kun aiemmatkin.