Toggle sidebar

Ja mää kyllä sanon, että tämä "valmistele lastasi, varoita ja ennakoi-" kasvatustyyli on kyllä vihon viimeinen!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Kerro jo edellisenä päivänä huomisen suunnitelmat. Varoita lasta, että kohta leikit loppuu, siivotaan ja lähdetään. Kohta on lounas. Kohta mennään päiväunille. Kohta mennään pissalle.
Kohta sitä, kohta tätä.

Ja auta armias jos huomenna sataakin kaatamalla vettä eikä mennäkään pyöräilee!
Tai auta armias jos tänään ei ollutkaan lohi-pastaa vaan eilisistä pyttipannua!
Auta armias jos ne perunat ei olekaan kohta kypsiä, tai auta armias jos ne perunat onkin jo nyt kypsiä!
Auta armias jos pitäiskin herätä NYT.
Lähteä ulos NYT.
Tulla syömään NYT.
Siivota huone NYT.
Lähteä mummolaan ihan vaikka tänään (Kyllä tiedän tiedän, tästä ei sovittu eilen mitään!) Mutta voidaan sinne silti lähteä tänään ja NYT!

Ei vitsi, tää on ihan kauheeta @
 
No ei niihin kasvatustyyleihin pidä hurahtaa ja ajatella, että se yksi tyyli ratkaisee kaikki ongelmat.

Sen sijaan ihan tilanteen mukaan voi ja pitää poimia asioita eri kasvatustyyleistä sen mukaan, että mikä tuntuu toimivimmalta juuri silloin. Eli vaikka joskus ennakoi, joskus komentaa "jos ei asioita ala tapahtua tällä punaisella sekunnilla niin tulee tupenrapinat" ja joskus taas antaa lapsen ihan itse päättää. Tai sitten joku näiden yhdistelmä.

Sitä paitsi minusta on kyllä hyödyksi, että lapsi oppii myös sen, ettei asiat aina mene niin kuin on luvattu, varsinkaan jos joku ulkoinen asia (kuten rankkasade) tulee esteeksi.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
Silloin ku nuo oli pieniä, en mä koskaan kertonu seuraavan päivän suunnitelmia. Ja muutaman tunnin sisään tapahtuvista kerroin vain 2-3. Ei pieni lapsi jaksa sisäistää kuin vähän niitä.
 
Eli "mennään iltaruuan jälkeen ulos, ja loppuillasta voitais lämmittää sauna".

Siinä on ihan tarpeeks 4-5 -vuotiaalle. :)
 
Eikö sen ole just tarkoitus helpottaa sitä tapahtumista, että lapsi ehtii sisäistää asian.
Voi ihan vaan ilmoittaa, että tunti aikaa leikkiä, sitten siivotaan.. Ei tule samalla tavalla itkupotkuraivareita... ja silloin, kun se lapsi ei just ihan kelloa vielä osaa, niin se tuntikin voi olla aika liukuva määre... :)
 
Ja pyh! Tämä on just se tapa jolla opetetaan lapsi joustamattomaksi ja taataan itkupotkuraivarit.
Tämä sukupolvi tulee aina pahoittamaan mielensä, jos et muista varoittaa jostain asiasta tuntia etukäteen ja tämä sukupolvi ei tule ikinä saamaan mitään asiaa tehtyä, koska ei sitä asiaa ikinä edes aloiteta - suunnitellaan vaan ja mietitään että kohta kohta.
 
Kun päivärytmi toistuu selkeänä päivästä toiseen, niin jatkuvaa varoittelua ei tarvita. Ainoastaan sillon jos on pakko lähteä sovussa esim juhliin tai neuvolaan, siitä kannattaa mainita etukäteen. Tai aamupalalla mainita että tänään on kerhopäivä. Muuten kyllä lapset hallitsee rutiinit, esim ruuan jälkeen ulos tai illalla kylpyyn.

Meillä 14v tulee edelleen klo 11 kysymään että olisko ruoka-aika, tai klo 20.45 tulee hammaspesulle kun käsken. Tietokonetta ei sulje klo 19, se pitää käydä ihan tarkistamassa koulupäivisin, mutta se ei liity tähän aiheeseen vaan teini-ikään.
 
Ja varmaan jokainen on huomannut, että lapset on keskenään erilaisia. Mun esikoinen on sellainen, et jos sanotaan että takki päälle nyt mennään, niin hän on yleensä heti valmis mihin vaan toimintaan.

Kuopus taas jännittää asioita, on välillä lähtökitkaa, ei tykkää oikein yllätyksistä ja suhtautuu epäluuloisesti kaikkeen uuteen. Hänen kanssaan asiat sujuu tosi paljon helpommin, kun esimerkiksi ennen hammaslääkäriä selittää mitä siellä tapahtuu jne. Jolloin hänen ei tarvitse hepuloida sen takia, että kuvittelee kaikkea kamalaa.

Mut keskimäärin lapset kyllä oppii kyllä tajuamaan, että joskus suunnitelmat muuttuu.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa