IVF:n riskit

Hei,

olemme mieheni kanssa menossa IVF-hoitoon elokuussa. Ikää meillä on kolmenkympin molemmin puolin, ja ensimmäistä lasta toivotaan. Pari vuotta on yritetty, muutama haamuplussa tuloksena mutta aina on menkat tulleet ajallaan. Itsestä tuntuu että olisi voinut aloittaa vähän kevyemmillä hoidoilla, mutta lääkärin mukaan IVF on meille ainoa oikea hoitomuoto (molemmissa vähän vikaa). Olemme julkisella puolella jonossa, ja tätä on odotettu kohta puolitoista vuotta.

Nyt on kuitenkin alkanut mietityttää kamalasti IVF:n riskit lapsen kannalta. Olen lueskellut asiasta netistä, ja useimmiten IVF-hoitoja sanotaan turvallisiksi, mutta yleensä niissä viitataan vain äidin terveyteen. Joissakin lähteissä on kuitenkin painotettu sitä, että IVF-lapsilla on riski syntyä pienempikokoisena kuin luomulapsilla, ja jonkin verran kohonnut riski on myös sydänsairauksiin.

Millaisia keskusteluja te olette käyneet asiasta teitä hoitaneiden lääkäreiden kanssa ja kuinka paljon asiasta ylipäänsä on puhuttu? Meille tuli vaan resepti postissa ja onneton lappunen jossa oli hoidon aikataulut, tosi vähän informaatiota itse hoidon vaikutuksista. Nyt kun hoito lähestyy niin asiaa mietityttää entistä enemmän. Huolehdinko turhaan ? :|

 

En usko että hoidoilla tulee sen vammaisempia lapsia kun luomustikaan. Keskenmenoja on enemmän ja eiköhän ne 'hoida' pahimmat vammat pois päiväjärjestyksestä. Ei sun kannata miettiä tuota asiaa enempää nimittäin nämä hoidot on sen verran rankkoja että hyvä että saat itsesi pidettyä kasassa. Onnea hoitoon! Voithan puhua psykologin kanssa näistä asioista jos liikaa painaa mieltä. Ja minä oisin valmis ottamaan 'vähän viallisenkin' lapsen jos luoja niin suo.

 

Niin, lähinnä mua huolettaa se, aiheutanko omilla valinnoilla lapselle ongelmia tulevaisuudessa. Minulle/meille lapsi on ihan yhtä arvokas joka tapauksessa. Ilman lapsettomuutta en varmaankaan olisi tällaisia asioita edes miettinyt, jotain hyvääkin siitä on siis aiheutunut. Oma suhtautuminen lapsiin ja vanhemmuuteen on nykyään aivan erilainen kuin muutama vuosi sitten. Mitään ei pidä enää itsestään selvyytenä.

Ehkäpä mun tosiaan pitää kääntyä jonkun ammattilaisen puoleen. Se nyt vielä puuttuisi, ettei osaisi mahdollisesta raskaudesta nauttia tällaisia miettiessä.

Onnea sinullekin hoitoihin, Hormonihirviö!

 

Uskaltaisin melkein jopa väittää, että ei ole mitään eroa onko spontaani raskaus vai katetrilla kohtuun laitettu alkio. Tutkimuksia on tehty paljon ja jokaikinen lääkäri on ainakin mulle vakuutellut ettei ole mitään erityistä. Vuonna 2002 jätettiin "ylimääräiset" ultrat ja seurannat, koska todettiin v.84 lähtien tehdyt tutkimukset ihan normaaliraskauksien kaltaisiksi.

Joku mainitsi, että keskenmenoja olisi enemmän, mutta ymmärtäisin sen johtuvan siitä, että aivan alkuraskaudessa jo ultrataan. Jos olisi luonnollinen raskaus, ei välttämättä vielä edes tietäisi olevansa raskaana. tällöin keskenmeno jää tilastoimatta.

Sydänsairauksilla ei varmaan ole mitään tekemistä näiden asioiden kanssa.

Ainoa tutkimustulos, jonka olen lukenut, on ADHD:n esiintyvyys. IVF-lapsilla olisi sitä enemmän.

Uskon asioita tai ei, henkilökohtaisesti en jaksa uskoa mihinkään tuollaiseen. Samalla lailla se alkio sinne kiinnittyy ja samat hormonit jyllää ym ym.

Toiveikkain mielin tulevaan! Itsekin menin suoraan IVF-hoitoihin. Tosi hyviä kokemuksia on ja mun kohdalla ainakaan tuo sana "rankka hoito" ei mitenkään toteutunut. Ei ollut rankkaa.

Nimim. Kahden terveen ja normaalikokoisen IVF-lapsen äiti

 

Siitä keskemenosta vielä että googleta takes lapsettomuus 2005 niin näette mitä niistä sanotaan. On niitä keskenmenoja vähän enemmä kun luomu raskauksissa (ei paljon) mutta jos näin paljon saadaan hyvää näillä hoidoilla aikaiseksi niin ainahan on jotain huonoakin. Olet Florense hyvä esimerkki että näillä hoidilla onnistuu =)

 

Siitä keskemenosta vielä että googleta takes lapsettomuus 2005 niin näette mitä niistä sanotaan. On niitä keskenmenoja vähän enemmä kun luomu raskauksissa (ei paljon) mutta jos näin paljon saadaan hyvää näillä hoidoilla aikaiseksi niin ainahan on jotain huonoakin. Olet Florense hyvä esimerkki että näillä hoidilla onnistuu =)

Luettu on =)

Oikein paljon tsemppiä ja tärppionnea Sinulle :hug:

 

Siitä keskemenosta vielä että googleta takes lapsettomuus 2005 niin näette mitä niistä sanotaan. On niitä keskenmenoja vähän enemmä kun luomu raskauksissa (ei paljon) mutta jos näin paljon saadaan hyvää näillä hoidoilla aikaiseksi niin ainahan on jotain huonoakin. Olet Florense hyvä esimerkki että näillä hoidilla onnistuu =)

Luettu on =)

Oikein paljon tsemppiä ja tärppionnea Sinulle :hug:

Kiitos.... =)

 

http://www.gynekologiyhdistys.fi/materiaalia/Sykli22006.pdf

Tuossa linkissä sivulta 18 alkaen jonkin verran tietoa IVF:n riskeistä. Koskevat siis lapseen kohdistuvia riskejä. Jonkin verran niitä on, mutta ovat pieniä. Pitää muistaa suhteuttaa asiat: esim. vaikka kohtukuoleman riski IVF:ssä on kaksinkertainen luomuraskauteen verrattuna (kuulostaa ensi kuulemalta tosi pahalta), niin riskihän on loppujen lopuksi vain jotain 2 %:n luokkaa, koska luomuraskaudessa kohtukuoleman riski on 1 % (muistaakseni).

Paljon eivät lääkärit puhu näistä riskeistä, koska ovat a)pieniä b)hermostuttavat turhaan jo valmiiksi stressaavia.
Tietoa saa vaatimalla, ja jos paljon mietityttää, niin ehdottamasti kannattaa käydä psykologin juttusilla!

 

Meidän ensimmäinen lapsemme oli IVF-lapsi ja raskaus päättyi kohtukuolemaan. Lapsella oli 18-trisomia. Kuuluimme siis tuohon pieneen 2%:n porukkaan, joille näin käy IVF-hoidoissa. Näistä riskeistä ei meille puhuttu ennen kuin pahin mahdollinen tapahtui ja synnytin kuolleen lapsemme. Kuitenkin mielessämme ei edes käynyt, että emme yrittäisi toista lasta hoidoilla. Koska meidän perimässä ei perinnöllisyystutkimuksissa löytynyt mitään vikaa ja näin ollen lapsen vamma ei ollut periytyvä, halusimme yrittää uudelleen. 2%:n mahdollisuus tuntui niin pienelle. Onneksemme ja ihmeeksemme tulimme kuitenkin luomusti raskaaksi juuri ennen hoitoa. Kaiken surun jälkeen pidän IVF-hoitoa edelleen hyvänä ja turvallisena hoitona lapsettomuudesta kärsiville ihmisille. On sama kuuluuko 1%:n vai 2%:n ryhmään, jos joutuu lapsensa hautaamaan. Todennäköisintä kuitenkin on, että alkuun saatu IVF-raskaus päättyy onnellisesti

 

Täälläkin yksi kohtukuoleman kokenut. Tulin raskaaksi ekasta IVF:stä, mutta vauva kuoli yllättäen rv 31. Mitään vikaa ei tutkimuksissa löytynyt minusta tai vauvasta. Kukaan lääkäri ei millään muotoa kommentoinut, että olin tullut raskaaksi hoidoista. Nyt olen hoidoissa uudestaan ja lääkärini uskoo mahdollisuuksiini edelleen koska olen jo kerran tullut raskaaksi.

Itse uskon, että se oli vain huonoa tuuria. 1% tai 2%, ei sillä munkaan mielestä mitään väliä ole. Joskus olen lukenut, että keskenmeno yms tulokset olisivat hoidot läpikäyneille heiman korkeampia, mutta monet menevät ylipäänsä hoitoihin vanhempana joten keskenmenot, down syndroomariski yms kasvaa joka tapauksessa lähemmäs 4-kymppiä tultaessa. Itse olin kohtukuoleman aikaan 34 eli en ihan ikäloppu vielä...

No, jokaisen pitää ajatella mitä on valmis kestämään. Itse ajattelen, ettei mikään ole elämässä varmaa kuitenkaan. Täysin terve ihminen voi yht'äkkiä sairastua yms ja sen kanssa on sitten elättävä.

 

Citykatti olet niin oikeassa asian suhteen. Elämä on niin yllättävää, että ainakin itse olen nyt miettinyt asiaa siltä kannalta, että en voi hoitojen perusteella alkaa pelkäämään tilanteita joita eteen tulee. Jos sitten jotain sattuukin, niin se on vain kestettävä ja käytävä läpi. Eilen näitä lueskeltuani aloin yhtäkkiä miettimään, että nyt kun piinailen ekan IVF:n ekaa siirtoa, niin mitä jos käykin jotain. Jos lapseni kuolee tms. Mutta totesin sitten, että jos näin käy, niin uskon että jokin merkitys silläkin on. Aivan yhtälailla, samat asiat voisi sattua vaikka mahdollinen lapsi olisikin luomusti alkunsa saanut. Siksi itse ajattelenkin että elämämme aina yhtä päivää kerrallaan ja otamme vastaan sen mitä se päivä tuo tullessaan. Minulle ainakin asioiden vatvominen ja pähkäily tuo mukanaan vain suuremman pelon ja ahdistuksen. Joten siksi menemmekin hetki kerrallaan uskoen ja toivoen.

Tsemppiä kaikille tuleviin hoitoihin! :heart: