Hei kaikille,
Otan osaa kaikkien suruun. Meillä tärppäsi kolmas ICSI huhti-toukokuun vaihteessa 2006, ja minun pitäisi olla nyt onnellisena äitiyslomalla. En halua mitenkään järkyttää, mutta taidan olla kaikkein huono-onnisin ihminen mitä maa päällään kantaa. Esikoispoikani menehtyi kohtuuni muutama viikko ennen laskettua aikaa joulukuun lopussa 2006, ja synnytin hänet alateitse muutama vrk myöhemmin. Napanuorasta oli jostain syystä muodostunut "epänormaali"... Ja kun napanuoraan oli tullut virtauseste (=tukos), poika menehtyi ilman mitään ennakkovaroituksia hapenpuutteeseen. Liikkeet vaan loppuivat, ja kun menimme sairaalalle tarkistuttamaan tilanteen, niin mitään ei voinut enää tehdä pojan pelastamiseksi.
Suru on aivan käsittämättömän suuri, ja epätoivo valtava. Syksyllä 2007 on kai seuraava ICSI. Äitiyslomaa jäljellä vielä n. kuukausi, ja töihin paluuseen ei ole vieläkään motivaatiota. Auttakaa!
Halauksia muille, masentunut äiti
Otan osaa kaikkien suruun. Meillä tärppäsi kolmas ICSI huhti-toukokuun vaihteessa 2006, ja minun pitäisi olla nyt onnellisena äitiyslomalla. En halua mitenkään järkyttää, mutta taidan olla kaikkein huono-onnisin ihminen mitä maa päällään kantaa. Esikoispoikani menehtyi kohtuuni muutama viikko ennen laskettua aikaa joulukuun lopussa 2006, ja synnytin hänet alateitse muutama vrk myöhemmin. Napanuorasta oli jostain syystä muodostunut "epänormaali"... Ja kun napanuoraan oli tullut virtauseste (=tukos), poika menehtyi ilman mitään ennakkovaroituksia hapenpuutteeseen. Liikkeet vaan loppuivat, ja kun menimme sairaalalle tarkistuttamaan tilanteen, niin mitään ei voinut enää tehdä pojan pelastamiseksi.
Suru on aivan käsittämättömän suuri, ja epätoivo valtava. Syksyllä 2007 on kai seuraava ICSI. Äitiyslomaa jäljellä vielä n. kuukausi, ja töihin paluuseen ei ole vieläkään motivaatiota. Auttakaa!
Halauksia muille, masentunut äiti