kati: mä kirjottelin sulle jo tonne toiseen pinoon noista solumääristä pakastuksen ajankohtana mutta tähän vielä sellanen kommentti, että mulla ne tuli pakkasesta kuulemma just jetsulleen saman näköisinä kuin ne pistettiinkin, eli mitään ei tuhoutunut - mutta lääkäri sanoi, että niin käy usein...Meillä siis oli (kerrankin?) tuuria. Joskus ne kuulemma selviää sulatuksesta ilman hävikkiä mutta eivät lähde enää jakautumaan - en tiedä kuinka kauan "jakautumattomuutta" voi jatkua, että vielä on toivoa, mutta periaatteessa jakautumisen pitäisi lähteä käyntiin heti, että olisi hyviä merkkejä pikkuruisten elinkelpoisuudesta kohdusta. Se mitä tänään lääkärin kanssa juteltiin valoi uskoa siihen, että PAS:illa voi aivan upean hienosti onnistua, jos vain alkiot selviävät pakastus/sulatus -hommasta muina pikkunaisina ja -miehinä, eli jatkavat samassa aikataulussa jakautumista kuin luomunakin.
Mä en osaa oikein selittää edes miten onnellisen toiveikas olo mulle tuli (ja nyt te luulette ehkä näiden mun viime päivien tekstien perusteella, että olen joku yleisesti positiivinen ja hyperonnellinen tyyppi, mutta paskat en ole, ihan yhtä rikki näistä jutuista kuin te muutkin) kun mun lääkäri oli niin rento ja hyväntuulinen ja vaikutti jotenkin tosi positiiviselta noiden alkoiden suhteen - ehkä sekin pelkästi pahinta, varsinkin kun se mun munisten kasvattelu oli sellaista show'ta (kun ne ei meinanneet kasvaa, jotkut ehkä muistaa Part II ja Part I -pinoista) ja sitten tuli mietittyä, että onkohan niiden laatu kärsinyt paljonkin niistä huikeista hormoniannoksista mitä piikittelin...Voi tietysti olla niinkin - ratkaisevia hetkiä tuolla kohdussa ei nyt pääse näkemään... Jotenkin oon aina tähän asti ollut sitä mieltä, että miksimiksimiksi ei voida piinapäivien aikana vaikka joka päivä jotenkin tutkia hormonitasoja ja jotain - whatever - että tietäisi tapahtuuko kropassa jotain...(tiedän siis kyllä, ettei sellasia testejä olekaan) Mutta nyt tuntuu jotenkin "äidillisesti" siltä, että antaa luonnon hoitaa nyt tämä asia loppuun. Tämä ei enää ole mun eikä mun lääkärin käsissä. Okei...nyt mun jutut menee jo vähän överiksi itsestänikin...:ashamed:
Palataan huomenna :heart:
