Kiitokset onnitteluista!
Hydra, tyttö syntyi siis rv 39+2, jos lisäilet listaan. Hyvä, jos radin kanssa alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja enää ei tarvi sullakaan pitkään odottaa, niin radi on taakse jäänyttä elämää
Mulla oli loppuviikoilla myös tuota alapään vihlontaa, ilmeisesti ne on just niitä sukkapuikkokipuja. Itse ajattelin, että ne olisi johtuneet juuri vauvan pään pyörittelystä siellä alhaalla, mutta en tiedä sitten.
Laal, onnittelut vauvasta!
Skorppari, onneksi ei ole supistelut mitään aiheuttaneet. Varmasti sitä ehtii jo huolestua, mutta hyvä että tilanne on tarkistettu.
Pinvi ja
Kimakka, onnittelut teille raskaudesta!
Synnytyksestä: Yöllä joskus kahden maissa heräsin, kun tuntui vähän napakampia supistuksia. Noin puoli kolmelta siinä supistaessa kuulin tai tunsin pikku napsahduksen ja arvasin, että kalvot puhkesivat. Nousin käymään vessassa ja lapsivettä lirisi jonkin verran. Supistuksia alkoi tulla heti alle viiden minuutin välein, en sinä alkanut kellottamaan, kun niitä joka tapauksessa tuli tiheästi, ehkä jopa kolmen minuutin välein. Eivät vielä kuitenkaan sattuneet paljonkaan. Soitinkin synnärille, että mitä teen. Mulle sanottiin, että jos lapsivettä tulee pitkin yötä niin, että side kastuu, niin viimeistään klo 8-9 sairaalaan tai jos synnytys on oikeasti käynnistynyt, niin kivut kyllä ajavat aiemmin. No supistuksia tuli ensin hieman epäsäännöllisesti n. 3-10 minuutin välein ja alkoivat pikkuhiljaa olemaan kivuliaampiakin, ihan siedettäviä kylläkin. Kolmisen tuntia sinnittelin kotona, mutta jossain vaiheessa kipu alkoi yltyä sen verran ja supistukset taas tihentyä, että sanoin miehelle, että lähdettävä on, jos meinataan sairaalaan edes keretä (vaikka sairaala on noin 15min. ajomatkan päässä). Supistuskipu tuntui vain mahan alueella, ei selässä tai reisissä, niin kuin joillain tekee. Lisäksi alusta asti tuntui painetta peräsuoleen päin, joten suoli tyhjeni aika hyvin jo kotona, eipä tarvinnut peräsruisketta sairaalassa (nin kuin olisi mitään ehtinytkään)
Matkalla sairaalaan piti viedä vielä miehen tyttö hoitoon. Automatkalla alkoi tuntua jo ponnistamisen tarvetta ja pelkäsinkin vauvan syntyvän autoon. Mies joutui ajamaan 120 km/h 60:n rajoitusalueella. Kerettiin kuitenkin vastaanottohuoneeseen, jossa minua yritettiin laittaa käyrille, mutta kieltäydyin, sanoin että tuohon en voi mennä makaamaan, vauva syntyy tähän! Minut laitettiin istumaan tutkimussängyn reunalle sen verran, että joku tunnusteli hieman alapäätä ja todettiin vauvan olevan tulossa. Heti synnytyssaliin, kysyin ehtiikö puudutuksia laittaa (vaikka arvasinhan minä, että mitään ei ehdi), mutta mitään ei ehtinyt, ei edes ilokaasua. 17 min. ponnistelun jälkeen tyttö sitten syntyi. Eppari tehtiin, väliliha sentään puudutettiin. Sairaalassa ehdin olla max 40 min. ennen vauvan syntymää.
Synnytyksessä omat hormonit varmaan toimi jonain kivunlievityksenä, en kokenut kipuja sietämättömiksi, vaikka luomuna synnytin. Toki supistukset panivat voivottelemaan, mutta mulla alkoi tulla niin pian sitä ponnistamisen tarvetta, että kipu jäi sen taakse. Oli ihana kokemus ja lähinnä hihittelin synnytyksen jälkeen, että nytkö se jo on ohi. Synnytyksen kokonaiskestoksi tuli 5 h 12 min. lapsivesien menosta istukan ulostuloon.
Vauva-arjesta: Tyttö vaan nukkuu ja syö
Sitä pitää herätellä syömään 3-4 tunnin välein, että painon saa varmasti nousemaan. Käytiin sairaalassa pari pv synnytyksen jälkeen punnituksella, hyvin oli paino noussut, Tänään mennään neuvolassa käymään puntarilla. Ilmeisesti yli 3 kg:n pitäisi paino saada, että ylimääräiset punnitukset voi lopettaa. Korviketta olen antanut rintamaidon lisäksi, välillä se kelpaa, välillä ei, riippuen ilmeisesti siitä, minkä verran tissistä on maitoa irronnut.
Sekä synnytys että ensimmäinen viikko yöheräilyineen on ollut helpompaa kuin etukäteen kuvittelin. Luulin sekoavani väsymyksestä, mutta ilmeisesti hormonit auttavat tässäkin asiassa, olen sellaisessa pehmeässä vauvakuplassa. Jatkossa voi tietenkin tulla vaikka mitä, mutta tällä hetkellä jaksan hyvin.
Tuli pitkä sepustus, kun kerrankin ehdin koneelle
Yritän ehtiä joskus myös vauvaketjuun kirjoittaa, vaikka kortilla on vapaat hetket. Kotihommia nimittäin piisaa, vaikka mieskin on nyt kotona. Miehen tyttöäkin tulee huomioida, ettei tunne itseään syrjäytetyksi. Hyvin on isosisko ottanut vauvan vastaan <3
omanna ja tyttö 1 vk 1 pv