IVF-hoitoja syksyllä/talvella aloittelevat

Valoa kovasti voimia sillä tuo tieto siitä negasta on niin lamaannuttava ja turhauttava ja kaikkea sitä itseään.

Vähän samaa käyn täällä itse lävitse kuin yrittäjä ja muutkin, kestääkö järki tämän touhun? Oikeasti. Kaikki kolme parasta ystävääni odottaa, yksi ensimmäistä, toinen toista ja yksi kolmatta. Kaikki raskautuivat helposti. Meillä on takana kohta 4 vuotta yritystä. Mä haluaisin ja olenkin heidän puolestaan onnellinen, mutta silti niin katkera.

Lisäksi vihaan ihmisiä jotka eivät ajattele mitä suustansa päästävät. Olen sellaisessa asiakastyössä missä usein asiakkaat kyselevät elämästäni tms. ja ihan liian usein kohtaan kysymyksen miksi ette ole tehneet lapsellenne siskoa tai veljeä? ajattele nyt vähän miltä siitä tuntuu olla yksin? Olisi kannattanut tehdä lapset pienellä ikäerolla, olisi helpompaa...tms. Vakiovastaukseni on että ei se aina ole niin helppoa, mutta siltikään suurin osa ihmisistä ei tajua! jatkavat vaan. Tilanteissa tekisi mieli vaan itkeä, niinkuin siirtolääkäri perjantaina sai mut itkemään lähtiessä- kysyin koska pakkanen on tyhjä että mitäs sitten jos tämä ei tärppää, niin töykeästi tokaisi että täytyy nyt uskoa tämä hoito ensin- että jos ajattelee jo seuraavaa niin ei ainakaan tärppää. Just joo- olisipa itse 4 vuotta ( ja aiemmin 3 vuotta) joka kuukausi pettynyt niin mieluummin yllätyn positiivisesti jos ikinä sellainen ihme tapahtuisi. Oikeasti mä olen realistinen ja haluan tietää jatkot ja toivon kanssa seuraavaa hoitoa ennen joulua jo pelkästään rahojen takia. Vaivautui kuitenkin sanomaan että enköhän saa toisen ivf-hoidon koska munasoluja saatiin niin paljon, mutta kannattaa varautua ainakin 2-3 kuukautiset ensin. Että naikkarilla on ruuhkaa. (tässä vaiheessa empatiat niille joille ei syystä tai toisesta edes toista hoitoa tehdä...) Meni fiilis koko hommaan taas. Välillä musta tuntuu ettei kukaan oikeasti perehdy tutkimaan tai miettimään mikä olisi paras hoito vaan tehdään liukuhihnalla- aina samalla kaavalla. Kun seuraavat siirrot joskus tehdään vaadin jotain muutosta, mulla taas koko ajan siis tehty luonnonkiertoon ilman mitään tukea(paitsi lutinus), joka lopetetaan pari päivää ennen verikoetta.

Tulipas pitkät sepustukset, mutta johan helpotti, kun saa avautua jonnekin. Kiitos.

Mut saa laittaa piinailemaan, 12.9. on veritesti.

 

Ellielle kovasti tsemppiä, ihmiset (lääkäreitä myöten) on joskus tosi ajattelemattomia. Mutta onhan lapsettomuus asia, jota ei voikaan ymmärtää ennen kuin itse kokee, eli ehkä meidän on vaan hyväksyttävä että ihmiset päästelevät suustaan asioita, jotka meistä kuulostaa ihan käsittämättömiltä.

Scarleth, En malttanut odottaa maanantaille, vaan testasin jo tänään. Negaahan se näytti. Eilen alko menkkajomotukset jo enteillä testin tulosta, mut pettymyshän se silti oli, suuri pettymys. Jatkan Lutinuksia maanantaille ja vamistan vielä tuloksen. Miten siellä menee?

Voi itku, valoa Toivotaan nyt vielä, että tilanne muuttuisi maanantaina. Mutta kyllä mä tiedän itse millaista se on. Ei halua uskotella itselleen mitään myöhäisen plussa mahdollisuutta tms. Olen nimittäin itse täällä tosi pessimistissä tunnelmissa vaikka vasta pp6. Mulla ei ole minkäänlaisia oireita, lukuunottamatta pientä tissiaristusta joka todennäköisimmin johtuu lääkkeistä. No, älkää kysykö miksi, mutta eilen menin leikkimään parilla halpistestillä, joihin molempiin tuli testiajalla haamu. Vaikka miten TIEDÄN, että todennäköisesti kyse on joko a) siitä, että ko. testit antaa mulla aina jonkinlaisen haamun b) siitä, että Pregnyl kuitenkin näkyy vielä testissä vaikka keskiviikkona testasin tämän mahdollisuuden pois ja sain silloin puhtaan negan. SILTI nämä aiheettomat haamut on kuin veitsen vääntämistä haavassa, kun kuitenkin herättävät vähän toivoa.... :headwall: No, omapa on moka, pitikö mennä tässä vaiheessa testailemaan

Tässä kohtaa lohduttaa vähän se, että jäi edes ne kaksi pakastealkiota tällä kertaa. Jospa päästäisiin sitten jo ensi kierrossa niitä siirtelemään.

 

Menee nyt vähän yksinpuheluksi tässä ketjussa, mutta tänään on yllättäen ollut ihan tosi vaikea päivä. Olen ollut tosi väsynyt ja aikaansaamaton, en ole jaksanut muuta kuin maata sohvalla vaikka kämppä on kuin pommin jäljiltä jne... Henkisesti olen jotenkin ihan loppu myöskin, siis tämä lapsettomuusasia on pyörinyt päässä tänään ihan liikaa, olen tämänkertaisen hoidon suhteen täysin luovuttanut ja tuskastun siihen, etten kuitenkaan oikein saa ajatuksia toisaalle. Huominen töihinmeno tuntuu ihan ylipääsemättömältä, kun mieluiten vain linnoittautuisin kotiin märehtimään surkeuttani Nyt jos joku jaksaisi virtuaalisesti potkaista mua perseelle, niin olisin kiitollinen!

 

Kiitos tsemppauksesta. Tänään jo hieman toiveikkaampi päivä. Tässä projektissa ajatukset heilahtelee ääripäästä toiseen. Pettymyksen hetkellä tuntuu ettei tämä tule koskaan onnistumaan, mutta pienestä toivon rippeestä ajatukset lähtee taas positiivisempaan suuntaan. Me ollaan tällä hetkellä julkisella puolella hoidossa. Ollaan kyllä ihan tykätty siellä käydä (ei oo kokemusta paremmasta), mut toisinaan tuntuu et liukuhihnalla siellä mennään. Joka kerta on eri lääkäri, eikä kukaan tosissaan paneudu just meidän lapsettomuuteen. Tämän negan jälkeen alettiin miettimään mun miehen kans, et jos kokeiltas seuraava hoito yksityisellä. Munasoluja saatiin ihan hyvin, mut kiinnittyminen tökkii. Aika alussahan tässä vielä ollaan, mut haluaisin heti kokeilla kaiken mahdollisen ettei tarvi kovin montaa vuotta käydä tätä taivalta läpi. Kertokaa kokemuksia julkinen vs. yksityinen, erityisesti Oulussa hoidossa käyvät, kertokaa kokemuksia. Rahan menoahan se tietäs, mut onko se sen arvoista? Tehdäänkö Oulun Väestöliitossa viikonloppuisin siirtoja? Siinäkin mielessä yksityinen puoli kiinnostaa, et päästäs tän hoidon jälkeen heti jatkamaan seuraavaa hoitoa eikä tarvi mahollisesti puolta vuotta taas odotella. Okei, menen asioiden edelle, koska meillä on kuitenkin pas vielä tulossa, mut mua auttaa tieto et jos pas ei onnistu niin on joku suunnitelma sen jälkeen. Kekistyn kuitenkin täysillä siitä seuraavaan pas:n kun on sen aika. Onko teillä käytetty kiinnittymiseen muita lääkkeitä tueksi kuin Lutinus/Lugesteron? Kumpi noista lääkkeestä on teille mieluisampi? Tai kumpaa teille yleensä määrätään? Meillä oli tuoresiirrossa Lugesteron ja pas:ssa on ollut Lutinus. Yhden lääkärin mukaan Lutinus on parempi, yksi syy et sen kans ei tarvi olla lepoasennossa puolta tuntia. Onkohan niillä jotain eroa toimivuuden kannalta?

Ellie, matkan varrella on joutunu kohtaaman melkoisia kommentteja ihmisiltä. Meillä onneksi kaikki läheiset tietää missä mennään niin ei tule lapsiuteluita, mutta hyviä neuvoja kylläkin. Ymmärrän kyllä sen, et ne ei voi tietää mitä me käydään tässä läpi. ”Mä tiedän et se onnistuu ja teille tulee lapsi”, ”Miettikää, saatte tehdä mitä haluatte”, ”Maailmassa on niin paljon lapsia, jotka tarvis vanhempia”, ”Adoptoikaa”, ”Mä oon aina aatellu, et jos mä en sais lasta niin en lähtis hoitoihin, vaan adoptoisin”. Hyväähän ne toki tarkottaa, mut just nyt mä en jaksais kantaa harteillani maailman lasten kohtaloita kurjista oloista. Ne tuntuu tietienkin todella pahalta, mut ei ole ihan sama homma adoptoida kuin saada ja synnyttää oma lapsi. Ja niitä lapsia ei todellakan vaan haeta jostain, vaan pitkä prosessi siinäkin olis eessä. Ennen hoitojen alkamista adoptio tuntui melko luontevaltakin vaihtoehdolta, mut mitä pidemmälle hoidoissa mennään, sitä enemmän tuntuu et mä haluan sen biologisen lapsen.

Scarleth, Oioi, jospa se ois oikea haamu muoks, nyt vasta huomasin sun edellisen viestin. Täältä kunnon tsemppihalit!!! :hug: Yritä pitää mieli vielä korkella ja uskoa siihen plussan mahdollisuuteen. Mä voin vaan kuvitella miltä susta nyt tuntuu, itellä ollut varsinkin eilen taas sellanen itkupotkuraivari- päivä. Anna lupa itsellesi vaan olla ja käpertyä sohvan nurkkaan. Siivota ehtii kyllä myöhemminkin. Niin mä olen monet kerrat todennu, eikä sotku ole mihinkään kadonnu

 

valoa, kyllä mä yritän ajatella, että tuon haamun suhteen kaikki on teoriassa vielä mahdollista... voisihan sitä joskus uskoa myös siihen pienenpieneen, positiivisen yllätyksen mahdollisuuteen

 

Tänään saatiin reseptit ja lähdetään illan päälle hakemaan Synarelat. Puregonia ja Ovitrelleä lisäksi määräsivät. Nuo piikittelyt kauhistuttavat! Nämä pari viikkoa nenäsuihkutteluja vielä menevät, mutta sitten kun alkaa noi piikittelyt, niin huh!

Tietääkö joku mimmoinen nuo Ovitrelle on? Onko inhottava pistää ja onko kela-korvattava? Ekaa kertaa nyt hoidoissa ja oon vähän pihalla..

 

Moi kaikille!! :wave: Olisi mukava päästä tähän ketjuun mukaan. Ollaan lasta toivottu jo 5 vuotta ja hoidoissa ollaan oltu 4 vuotta. Aloitimme ensin julkisella puolella, mutta eteneminen siellä oli niin hidasta, joten siirryimme pari vuotta sitten yksityiselle. 3 inssiä ollaan käyty läpi ja nyt on 3. IVF/ICSI menossa. Ensimmäisestä IVF:stä pamahti plussa, mutta iloa ei kauan kestänyt. Veritestin mukaan hcg oli niin alhainen, että normaali raskaus ei ollut mahdollinen. Luultavasti alkio oli vain hipaissut kohtua. Emme saaneet edes pakkaseen mitään. Toisella kertaa ei tärpännyt eikä silläkään kertaa saatu pakkaseen mitään. Päätimme pitää 1,5 vuoden tauon hoidoista. Tauko teki kyllä terää. Tosiaan elokuun puolessa välissä alkoi 3. hoito. Pistin ensin Elonva piikin ja sitten muutaman Orgalutran piikin. Punktio oli 24.8 ja teki todella kipeää. Itse operaatiot ei ole ikinä tuntunut kipeiltä, mutta olotila sen jälkeen on ollut sietämätön. Saatiin 15 solua joista 8 hedelmöittyi. Viime keskiviikkona oli alkion siirto. Vain yksi oli jaksanut sinnitellä. Oli blasto vaiheessa, mutta ei kuitenkaan normaalin näköinen. Se siirrettiin ja nyt toivotaan parasta. Biologi oli tutkinut solujani ja hän sanoi, että niissä on luultavasti kromosomi/geenihäiriö. Sen takia alkiot ei jakaudu. Seuraavana aamuna pistin sitten Gonapeptyl piikin, josta lääkäri oli innoissaan. On kuulemma melko uusi lääke ja on saanut hyviä tuloksia aikaan. Se tekee kohdusta vastaanottavaisemman. Lutinukset aloitin jo 25.8 eli punktion jälkeisenä päivänä ja niillä mennään. On tämä ollut kyllä rankkaa aikaa ja varjostanut elämää, mutta silti ei olla koskaan toivoa menetetty. Fiilikset tosiaan vaihtelee laidasta laitaan, niin kuin näköjään muillakin. Tämä ketju on tuntunut todella asialliselta verrattuna muihin, joten olisi mukavaa saada teistä vertaistukea ja jännäillä muiden hoitoja. :heart: Nyt on menossa pp5 ja normi Lutinus oireet päällä...

Starlight84 ja pp5

 

Niin joo testipäivä olis 12.9. Saas nähdä malttaako sinne asti odottaa. :$

 

Tsemppiä kaikille :hug:

Lyhyesti omaa napaa: Clearbluen digitaalinen antoi aamulla viikot 3+ ja hcg tänään 5020, joten hyvältä näyttää sen suhteen Viikko sitten oli siis sen 320. 13.9 ultra, jolloin selviää paljon. Siirtynen plussanneisiin vasta tuolloin, mikäli kaikki hyvin.

 

Teinpä sit tänään testin ja negaa näytti! To vielä verikokeet... Jospa ne kax selviäis sulatuksesta, ni sais seuraavaan kiertoon sit kokeilla.

 

Tammuska, voi damn Äh näitä pettymyksiä, mä luulen että mulla on nega edess myöskin. Toivottavasti päästään molemmat heti seuraavassa kierrossa PAS:iin...

Starlightille tervetuloa! Ollaankin melko samassa vaiheessa, mulla testipäivä pari päivää ennen sua eli 10.9.

 

HaaveissaToinen Onneksi Olkoon :heart: Toivotaan että ultrassa on sitten kaikki hyvin.

Tammuska Pahoittelut negasta :hug:

Scarleth Kiitos! Ihmettelenkin tuota mun testipäivää, että miksi menee noin pitkälle. Mulle siirrettiin kuitenkin 5. päivän ikäinen blasto alkio. Noo tuskin jaksan odottaa tuonne asti. Yhdessä on mukavampi piinailla.

 

starlightille tervetuloa mukaan, teillä aika historia takana! Tsemppiä ihan superpaljon piinailuun

yrittäjä upeeta, että sait sanottua kaiken ääneen ja saat tukea! Se on tosi tärkeetä. Mulla myöskin pää hajoaa jatkuvasti, tuntuu että kaikista hirveintä on se tunteiden vuoristorata. Välillä tuntee olonsa ihan maanis-depressiiviseksi, kun välillä on positiivinen päivä ja uskoo tulevaan, ja taas välillä on niitä päiviä, kun voisi itkeä sängyn pohjalla sitä pelkoa, ettei koskaan saa omaa lasta. Tää on aivan hullun rankkaa. Itsellä ei onneksi ole pelkoja/ahdistusta punktiosta ym, joten toivon sulle kaikkea hyvää ja jaksamista :hug:

Valoa kyselit yksityisista vs.julkisista ja lääkkeistä.. meillä 1.hoito tehtiin yksityisellä (tuore +2xpas), joihin meni 3 kuukautiskiertoa. Tähän mennessä tehty naistenklinikalla sama määrä ja aikaa on kulunut 6kk. Eli tässä suurin ero mun mielestä. Mua ei niin ole haitannut eri lääkärit julkisella, sillä kaikki ovat olleet tosi mukavia. Toki yksityisellä se ihan oma lääkäri on upea juttu - varsinkin kun meidän oli niin huippu tyyppi! Toinen suuri ero on se, että yksityisellä pistosvaihe+ hedelmöitys+siirto+pakastus maksoi 2300e + 2 passia 1450e (yht. 3750e ilman lääkkeitä). Tämä sama on maksanut julkisella alle 350e.

Mulla käytetty sekä lutinusta ja lugesteronia, olen itse tykännyt lutinuksesta enemmän (ei valu niin paljoa). Käsittääkseni muutoin samaa tavaraa. Vikassa passissa yksityisellä oli tukena gonapeptyl pistos (ei edes kiinnitysyritystä tuolloin).

Ja julkisella ei reseptejä kirjoitettu päivääkään etuajassa.. mulla oli 2011 lääkekatto täynnä yksityisen hoidosta ja hoito aloitettiin naikkarilla tammikuussa 2012. Eivät suostuneet kirjoittamaan reseptejä joulukuun puolella (taisin saada ne tammikuun 15pv tms, joten 15 päivän takia menetin reilu 700e ).

Mä olin niin shokissa viimeeks, kun lekuri sanoi, ettei lääkkeet ollut toimineet, etten oikein osannut kysyä miks mulle tehään lääkkeelinen pas. Aion kyllä ens käynnillä kysyä ja kyseenalaistaa sen, ellei mulle anneta jotain hyvää syytä! Jos ainoa syy on se, että 3 luonnon passia ei ole onnistunut, niin uskoisin ennemmin että vika on ollut alkioissa, eikä mun hormoneissa.

Joo Ellie yhdyn tuohon ihmisten ajattelemattomuuteen.. itse olen pienessä mielessä palloitellut ajatusta mahdollisesta adoptiosta joskus tulevaisuudessa.. 2.hoitohan meillä vasta menossa, mutta kohta vuosi jo hoidoissa juostu ja 6 alkiota siirretty tuloksetta. Ja minkäs sille voi kun ajatukset hiipii päähän! Siinä on tosi monta asiaa, mitä olen pohtinut. Vaikka olen aina ajatellut, että jos ei onnistuta, niin sitten adoptio, mutta ei se välttämättä ole ihan yhtä helppo päätös kuin hoitoihin lähtö.. no mutta anyway, mun hyvä kaveri, jolla on ihana 1,5 v poika, sanoi tässä yks päivä et siitä ois tosi siistii joskus adoptoida, ihan kuin se olisi itsestäänselvyys että se vaan tehdään. Puhumattakaan siitä, että se maksaa ja on vuosien prosessi! Hän ei meidän tilanteesta tiedä (uskoisin, että epäilee kyllä), mutta jokatapauksessa mua potutti sen kommentti - oli puukonisku sydämmeen!

huh tulipa tästä pitkä avautumiskirje Oon yksin illan kotona ja mulla oli avautumisfiilis, joten kiitos kun olette naiset täällä - ootte parhaita! Tsemppiä kaikille :heart:

 

Mulla myöskin pää hajoaa jatkuvasti, tuntuu että kaikista hirveintä on se tunteiden vuoristorata. Välillä tuntee olonsa ihan maanis-depressiiviseksi, kun välillä on positiivinen päivä ja uskoo tulevaan, ja taas välillä on niitä päiviä, kun voisi itkeä sängyn pohjalla sitä pelkoa, ettei koskaan saa omaa lasta.

Tutulta kuulostaa, samoja tunteita on taas viime päivinä käyty läpi. Eniten ärsyttää, että kesän hoitotauon jälkeen luulin olevani jotenkin "kuivilla" ja ajattelin, etten enää lipeä tuohon vatvontaan ainakaan niin syvästi kuin aikaisemmin. Pakko sanoa, että kun testipäivä alkaa lähestyä ja nega näyttää enemmän kuin todennäköiseltä, niin kyllä tässä taas on unettomia öitä vietetty...

Petasin tuota tulevaa pettymystä soittamalla klinikalle ja sopimalla jatkot heti ensi kiertoon. PAS siis tehdään heti tähän perään, kun meillä nyt kerrankin poikkeuksellisesti on ne pari pakastealkiota. Päästään siis samalla kokeilemaan blastokystisiirtoa, kun noille pakastetuille tehtiin pitkä viljely. Zumenonit alkaa siis heti kp1, onneksi ei ehdi sitten negaa kovin pitkään murehtia kun voi keskittyä jo uuteen yritykseen. Tällä hetkellä mahassa ja alaselässä ihan helvetilliset menkkajomotukset, joten tuskinpa tässä kovin montaa päivää enää täytyy odotella...

 

nuppuska On teilläkin jo aikamoista rumbaa takana. 6 alkion siirtoa vuoden sisällä on huikea määrä. Itselläni on tällä hetkellä vähän kakspiippuinen olo, kun sai tietää mistä tämä viiden vuoden lapsettomuus johtuu. Ennen meillä oli selittämätön lapsettomuus, mutta tosiaan tässä hoidossa saimme tietää sen minun solujen häiriön. Sinäänsä helpottunut olo, kun sai tietää syyn näiden vuosien jälkeen ja sinäänsä maailman kauhein. Hirvittää ajatus, että en ehkä koskaan tule saamaan omaa biologista lasta. Mutta ONNEKSI on olemassa muita vaihtoehtoja. Olemme henkisesti jo valmistautuneet luovutettuun munasolu hoitoon.

Scarleth Toivotaan, että ne jomotukset olis merkki jostain ihan muusta kuin menkoista. Ihana kuulla, että ajattelet kuitenkin tulevaa noin positiivisin mielin. Meille lääkäri sanoi, että noin yli puolet blastokystistä kiinnittyy. Saa nähdä...

 

Starlight, mitkäs fiilikset siellä? Onko mitään tuntemuksia suuntaan tai toiseen?

Täällä kiroilen noita hemmetin Lugeja, ne väsyttää mua ihan sikana ja nyt näköjään vielä ovat aiheuttaneet jo monta päivää jatkuneen päänsäryn. Tekis niin jo mieli lopettaa niiden kanssa suttaaminen, turhaan pitävät menkkoja poissa ja venyttävät pas:iin pääsyä. Tosin mulla on aikaisemmin kyllä vuoto alkanut Lugejen läpikin, joten ehkä tälläkin kertaa.

 

Scarleth Täällä hetkittäistä vatsa jomotusta ja tissit kipeinä. Varmaan testaan jo perjantaina. Nyt ei kestä enää. Vielä olis viikko testipäivään. Mäki inhoon noita Lutinuksia. Yli viikon jo niiden kanssa elelly. Siteitä kuluu ja pikkuhousut vaihtuu tiuhaan tahtiin, blaah! Voisivat oikeasti hoitaa hommansa ja auttaa pikkuista tarrautumaan ja pysymään kiinni. Mullakin on aina alkanut vuoto näiden läpi. Minkä takia ne määräävät sulle niitä? Sori, en ihan ymmärrä tuota passin kulkua...

 

Tervetuloa starlightille! Toivotaan, ettei kauan jouduta täällä notkumaan

nuppuska, tuo yksityisellä hoitojen nopea tahti kiinnostas, mut rahamäärä kuulostaa niin kovin suurelta. Ollaan tässä pohdittu et jatkaako vielä julkisella vai just sen takia siirtyä yksityiselle et päästäs heti seuraavaan IVF:n. Toki mahdollisuus on ettei hoitoja tarvi jatkaa ollenkaan. Jospa seuraava pas tärppäis. Meillä 9kk aikana ehditty julkisella tehdä 1tuoresiirto + 2pas:a. Toki kohdunulkoinen raskaus viivytti hoitoja jonkin verran, mut yllättynyt olen silti et vasta näin vähän siirtoja takana.

Tammuska, voi surku. Nyt vaan peukut pystyyn niiden kanhden alkion puolesta. Tehdäänkö sulle luomukiertoon vai lääkkeelliseen?

Starlight ja Scarleth, miten teillä menee?

ON: Eilen kp1. Parin viikon päästä ehkä pääsen taas piinailemaan.

 

valoa Täällä on tissi kipu hävinnyt eikä tuntemuksia ole melkeinpä ollenkaan. Vähä on nyt sellanen olo, että huonosti tässä ehkä käy. On tämä kyllä ärsyttävää aikaa. Odottelua ja odottelua... Mutta todellakin toivotaan ettei täällä kauan tarvitse notkua.

 

valoa, meillä on loppuviimeksi julkisellakin edennyt hoidot ihan nopeasti sitten kun alkoivat etenemään. Tämä on kyllä kai aika paikkakuntakohtaista.

Starlight, sullahan on vielä viikko testipäivään, eli kaikki on mahdollista, eikös niin R.K.T.T (=Raskaana Kunnes Toisin Todistetaan...)

Täällä ei mitään uusia kuulumisia, pp10 ja menkkoja odotan saapuvaksi viimeistään huomenna, todennäköisesti jo ensi yönä. Rinnat on aristelleet vähäsen näihin päiviin saakka ja se on saanut mut välillä typerän toiveikkaaksi (aiemmissa hoitokierroissa aristus mennyt ohi heti kun Pregnyl on kadonnut elimistöstä), mutta olen aika äkkiä palauttanut itseni maan pintaan. Sitäpaitsi arkuus on selvästi menossa ohi. Nythän voisi jo hyvin testata mutta en ole jaksanut katsella sitä äärimmäisen masentavaa negatestiä. Jos menkat ei ala niin testaan maanantaina, mutta sen verran tässä on jo hoitohistoriaa takana että kroppani tunnen ja tiedän ettei maanantaihin asti tarvi odottaa

 

Valoa; luomusiirto oli tarkoitus... Huomen soittaa tulokset ja kuunnella jatkosuunnitelma. Täti tuli eilen kylään, lugen läpi...

 

Heissan naiset!

Minä kärvistelen flunssan kourissa menkkakipuineni ja suunniteltu PAS kariutui edelliseltä kierrokselta siihen, etten bongannut sitä ovista :wave:. Soitin tänään polille aiheeseen liittyen ja hoitaja kauhisteli että kiertoni olikin yhtä päivää lyhempi normaaliin kiertoon verrattuna. What? Itse ihmettelin että mitä sitten, kun viime käynnillä heille kerroin kierron olleen mitä sattuu sen IVF:n jälkeen...
Nooh, ehdotin että yritettäisiin taas tähän kiertoon ja kp12 menen ultraan. Kai viimeisen kesäloma viikon voi niinkin aloittaa

Lueskelin pinoa taaksepäin jonkin verran ja huomaan että omat ajatuksen ovat kovin samankaltaisia mitä monella. Kesän aikana aloitin uuden kivan liikuntaharrastuksen, jota en uskalla jatkaa sen rankkuuden takia. Ettei nyt vaan se, että yritän pitää itseni kunnossa haittaisi mahdollisuutta tulla raskaaksi...
En matkusta minnekkään, en suunnittele kahta viikkoa pidemmälle mitään.
Syksyn mittaan on paljon juhlia joissa nautitaan alkoholia. Kuinka osallistua niihin ilman että ihmiset alkavat heti kysellä miksi en juo. Kun ei ilkeäisi jäädä poiskaan, eikä joka paikkaan voi tekeytyä kuskiksikaan...
Toisaalta harmittaa että tuli kerrottua muutamille meidän olevan hoidossa. Jotenkin väsyttävää tehdä selkoa jokaiselle siitä että mitä ja milloin, kun ei itsekään ole ihan kartalla. Voi kun ymmärtäväisivät olla hiljaa.
Kesän jälkeen minäkin ajattelin että en varmasti ala rämpiä niissä tummissa tunnelmissa. En vielä ole niitä tummia tunnelmia kunnolla kokenutkaan, vaan eipä tässä ole vielä mitään tapahtunutkaan!! En vaan voi sille mitään että päivittäin tulee lapsettomuuttaan ajateltua.
Fb:sta aamulla luin tilapäivityksen: "Taas tuli tyttö!" TAAS? miksiköhän päässäni alkoi soida "vääryttä p*rkele..." Niin, eihän se ole minulta pois että muut saa, silti mietin että ei tästä taida tulla lasta eikä paskaa. Toisaalta olen erittäin positivinen onnistumisen suhteen - no hei, 5 hyvää alkiota! Pakkohan niistä jostain on tulla lapsi. ihmekös tuo jos tuntuu vähän maanis-depressiiviseltä.
Meditaatio ei varmaankaan olisi hassumpi harrastus?

Tämäpä rönsyili... Anteeksi. Sellaista se on kun on aikaa istua netin ääressä

Scarleth ja Starlight minäkin täällä peukutan että teitä onnistaa!

valoa jospa päästäisiin piinailemaan samaan aikaa niin olisi joku jonka kanssa jännätä

 

Syksyn mittaan on paljon juhlia joissa nautitaan alkoholia. Kuinka osallistua niihin ilman että ihmiset alkavat heti kysellä miksi en juo. Kun ei ilkeäisi jäädä poiskaan, eikä joka paikkaan voi tekeytyä kuskiksikaan...

Sanot vain ihmettelijöille että olet lyönyt miehesi kanssa vetoa siitä kauanko aikaa pystyt olemaan juomatta... varsinkin on juhlia, joissa tarjoillaan alkoholia.
Ja jokaiseta juhlasta saat jonkun kivan palkinnon.
Kaikkein parastahan olisi ettei tarvitsisi valehdella, joten vetoa pystyyn miehen kanssa.

 

RBAM, kovin tutulta kuulostaa tuo, miten elämää suunnittelee näiden hoitojen ehdoilla. Ja se on ärsyttävää!! Facebook on muuten ihan p***stä näissä jutuissa, kun siellä pyörii ihmisiä joilla on tapana raportoida raskausvaivansa, vauvauutisensa ja perhe-elämänsä käänteet... oon monesti ollut lähellä katkoa noita kaveruuksia, mutta viime hetkessä olen sitten järkiintynyt. Kai se on vaan hyväksyttävä, että muut ihmiset saa lapsia ja vieläpä helposti, vaikka minä en. Ja juu, aika skitsofreeninen olo on ajoittain täälläkin, kun fiilis vaihtelee äärimmäisesta toiveikkuudesta täyteen luovutusmielialaan.

tammuska, jatkosuunnitelmien tekeminen varmastikin auttaa ketutukseen edes vähän. Oliko tarkoitus, että heti tähän kiertoon tehtäisiin PAS?

Minkä takia ne määräävät sulle niitä? Sori, en ihan ymmärrä tuota passin kulkua...

Starlight, kysyit noista Lugeista ja miksi niitä nyt mulle määrätään. Siis tällä hetkellähän käytän niitä ihan IVF-loppuvaiheen tukena kuten yleisesti tapana on. Ensi kierrossa tehtävän PAS:n yhteydessä niitä käytetään ihan yhtä lailla ja aivan samasta syystä, avittamaan kiinnittymistä jne. Eli sama suttaaminen jatkuu heti ensi kierrossa! Onneksi ei ihan alkukierrosta sentään, vaan sitten kun ultrassa on käyty ja siirtopäivä päätetty.

ON: Täällä ei ole yhtään mitään oloa. Mihinkään suuntaan. Nada. Ei fyysisesti eikä oikein henkisestikään. Menkkoja odottelen, mutta vielä ei ole kuulunut. dpo 14:ää pidemmälle en ole vielä yhdessäkään hoitokierrossa tainnut päästä, joten jos menkat ei tänään ala, saatan alkaa taas kuvittelemaan kaikenlaista. Oon mittaillut lämpöjäkin, vaikka ne ei mulla hirveästi kerro, kun menkat yleensä alkaa ensin ja lämpö laskee vasta sitten n. vuorokauden viiveellä... mutta koholla se vielä on, aamulämpö n. tasan 37 ja nyt 37,4. Voi kun se olisikin joku hyvä merkki, mutta tässä on kyllä kehonsa oppinut tuntemaan....

Oon vieläpä viikonlopuksi lähdössä reissuun, ja harmittaa että ne alkavat menkat pilaa ainakin yhden reissupäivän - aina se fiilis niistä hieman lätsähtää, vaikka olisi miten valmistautunut. Mutta hei, ekaa kertaa meillä on nyt PAKASTEALKIOITA! Normaalivauhdilla jakaantuneita blastokystejä! Joten toivoa on!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

 

Ei tämäkää kierto näköjään suju ilman jotain sählinkiä. Nyt tosiaan tarkotus tehdä toinen pas hormoonikiertoon. Soitin tiistaina (pp15) polille ja kysyin ohjeita seuraavaan pas:n. Hoitaja (joku ihan uus, tai einakaan oo meitä hoitanu) totes aika kuivasti et mitä sä nyt jo tänne soittelet, ku ei oo vuotokaan vielä alkanu. Änkytin vaan et ohjeeksi sanottiin et 2viikkoa siirrosta saa testata ja lopettaa lääkityksen. Sanoin, et on kovat kivut jo ja menkat alkaa kyllä. Tuumas vaan, et tiedäthän et se voi olla myös oire raskaudesta. No joo, tiedän. Se ei sit antanu mitään ohjeita vaan sano et odotetaan vuotoa ja et hormonikierrolla mennään seuraavakin. Vuoto alko seuraavana päivänä ja siltä päivältä oli jo polin soittoaika mennyt. Soitin eilen polille ja kerroin uudesta kierrosta ja kysyin et mitä nyt. Hoitaja sanoi et samalla Merimonolla lääkitys jatkuu. Tänään taas ylläripylläri sukelsin netin ihmeelliseen maailmaan ja siellä monet kirjotti et peräkkäisissä hormonikierrossa estrogeenihormoni aloitetaan vasta kp3. Että täh, ei se hoitaja siitä vaan maininnut mitään. Tänään kysyin polilta et oonko nyt alottanu lääkkeet väärin, niin ei hoitaja (eri) ottanut mitään kantaa. Sano vaan et ei sille mitään voi, katotaan miten käy. Mua niin nyppii et itse pitää koko ajan olla hereillä et mitä pitää ottaa ja miten. Tää ei ollu ensimmäinen kerta ku jotain sähelletään. Mulle on 2kertaa kirjotettu reseptit väärin ja muutakin sähellystä ollut. Onko täällä joku kelle olis tehty lääkkeellinen pas peräkkäisiin kiertoihin, ilman välikiertoa? Miten teillä on se lääkitys mennyt? Voihan toki olla et kaikkitietävä google onkin ollut väärässä ja mä oon alottanut lääkkeet oikein.

RBAM: Voi, oispa kiva jos päästäs yhdessä piinailemaan.