Valoa kovasti voimia sillä tuo tieto siitä negasta on niin lamaannuttava ja turhauttava ja kaikkea sitä itseään.
Vähän samaa käyn täällä itse lävitse kuin yrittäjä ja muutkin, kestääkö järki tämän touhun? Oikeasti. Kaikki kolme parasta ystävääni odottaa, yksi ensimmäistä, toinen toista ja yksi kolmatta. Kaikki raskautuivat helposti. Meillä on takana kohta 4 vuotta yritystä. Mä haluaisin ja olenkin heidän puolestaan onnellinen, mutta silti niin katkera.
Lisäksi vihaan ihmisiä jotka eivät ajattele mitä suustansa päästävät. Olen sellaisessa asiakastyössä missä usein asiakkaat kyselevät elämästäni tms. ja ihan liian usein kohtaan kysymyksen miksi ette ole tehneet lapsellenne siskoa tai veljeä? ajattele nyt vähän miltä siitä tuntuu olla yksin? Olisi kannattanut tehdä lapset pienellä ikäerolla, olisi helpompaa...tms. Vakiovastaukseni on että ei se aina ole niin helppoa, mutta siltikään suurin osa ihmisistä ei tajua! jatkavat vaan. Tilanteissa tekisi mieli vaan itkeä, niinkuin siirtolääkäri perjantaina sai mut itkemään lähtiessä- kysyin koska pakkanen on tyhjä että mitäs sitten jos tämä ei tärppää, niin töykeästi tokaisi että täytyy nyt uskoa tämä hoito ensin- että jos ajattelee jo seuraavaa niin ei ainakaan tärppää. Just joo- olisipa itse 4 vuotta ( ja aiemmin 3 vuotta) joka kuukausi pettynyt niin mieluummin yllätyn positiivisesti jos ikinä sellainen ihme tapahtuisi. Oikeasti mä olen realistinen ja haluan tietää jatkot ja toivon kanssa seuraavaa hoitoa ennen joulua jo pelkästään rahojen takia. Vaivautui kuitenkin sanomaan että enköhän saa toisen ivf-hoidon koska munasoluja saatiin niin paljon, mutta kannattaa varautua ainakin 2-3 kuukautiset ensin. Että naikkarilla on ruuhkaa. (tässä vaiheessa empatiat niille joille ei syystä tai toisesta edes toista hoitoa tehdä...) Meni fiilis koko hommaan taas. Välillä musta tuntuu ettei kukaan oikeasti perehdy tutkimaan tai miettimään mikä olisi paras hoito vaan tehdään liukuhihnalla- aina samalla kaavalla. Kun seuraavat siirrot joskus tehdään vaadin jotain muutosta, mulla taas koko ajan siis tehty luonnonkiertoon ilman mitään tukea(paitsi lutinus), joka lopetetaan pari päivää ennen verikoetta.
Tulipas pitkät sepustukset, mutta johan helpotti, kun saa avautua jonnekin. Kiitos.
Mut saa laittaa piinailemaan, 12.9. on veritesti.
Vähän samaa käyn täällä itse lävitse kuin yrittäjä ja muutkin, kestääkö järki tämän touhun? Oikeasti. Kaikki kolme parasta ystävääni odottaa, yksi ensimmäistä, toinen toista ja yksi kolmatta. Kaikki raskautuivat helposti. Meillä on takana kohta 4 vuotta yritystä. Mä haluaisin ja olenkin heidän puolestaan onnellinen, mutta silti niin katkera.
Lisäksi vihaan ihmisiä jotka eivät ajattele mitä suustansa päästävät. Olen sellaisessa asiakastyössä missä usein asiakkaat kyselevät elämästäni tms. ja ihan liian usein kohtaan kysymyksen miksi ette ole tehneet lapsellenne siskoa tai veljeä? ajattele nyt vähän miltä siitä tuntuu olla yksin? Olisi kannattanut tehdä lapset pienellä ikäerolla, olisi helpompaa...tms. Vakiovastaukseni on että ei se aina ole niin helppoa, mutta siltikään suurin osa ihmisistä ei tajua! jatkavat vaan. Tilanteissa tekisi mieli vaan itkeä, niinkuin siirtolääkäri perjantaina sai mut itkemään lähtiessä- kysyin koska pakkanen on tyhjä että mitäs sitten jos tämä ei tärppää, niin töykeästi tokaisi että täytyy nyt uskoa tämä hoito ensin- että jos ajattelee jo seuraavaa niin ei ainakaan tärppää. Just joo- olisipa itse 4 vuotta ( ja aiemmin 3 vuotta) joka kuukausi pettynyt niin mieluummin yllätyn positiivisesti jos ikinä sellainen ihme tapahtuisi. Oikeasti mä olen realistinen ja haluan tietää jatkot ja toivon kanssa seuraavaa hoitoa ennen joulua jo pelkästään rahojen takia. Vaivautui kuitenkin sanomaan että enköhän saa toisen ivf-hoidon koska munasoluja saatiin niin paljon, mutta kannattaa varautua ainakin 2-3 kuukautiset ensin. Että naikkarilla on ruuhkaa. (tässä vaiheessa empatiat niille joille ei syystä tai toisesta edes toista hoitoa tehdä...) Meni fiilis koko hommaan taas. Välillä musta tuntuu ettei kukaan oikeasti perehdy tutkimaan tai miettimään mikä olisi paras hoito vaan tehdään liukuhihnalla- aina samalla kaavalla. Kun seuraavat siirrot joskus tehdään vaadin jotain muutosta, mulla taas koko ajan siis tehty luonnonkiertoon ilman mitään tukea(paitsi lutinus), joka lopetetaan pari päivää ennen verikoetta.
Tulipas pitkät sepustukset, mutta johan helpotti, kun saa avautua jonnekin. Kiitos.
Mut saa laittaa piinailemaan, 12.9. on veritesti.