Hei kaikki. Haluan kertoa nyt oman tarinani, toivottavasti se tuo uskoa teille ketkä olette joutuneet pettymään.. Olen lukenut tätä palstaa ja elänyt mukana jokaisen jännityksessä, ilossa ja pettymyksessä. Aikaisemmin kirjoittelin Inseminaatio-ketjuun. Olemme toivoneet mieheni kanssa lasta nyt reilun neljän vuoden ajan. KAIKKI ystäväpariskuntamme ovat saaneet yhden, useampi jopa kaksikin lasta ja kolmansiakin on jo tulossa. Vuodet ovat olleet yhtä helvettiä. Yhdestäkään lähipiiriin kohdistuneista raskauksista en ole voinut kunnolla iloita. Olen elänyt kuukauden kerrallaan toivoen, uskoen ja taas pettyen. Jouduttuamme IVF-jonoon kunnalliselle (tätä ennen kokeilimme useampia muita hoitoja), päätimme puolen vuoden aikana kokeilla yksityisellä IVF-hoitoa, sillä odotus tuntui liian pitkältä.. Olemme siis selittämättömiä.
Hoito toteutettiin ja olin aivan varma siitä, että kuukautiset alkavat samoin kuin aina ennenkin. Taas iski se joka kuukausittainen VIHA. Olin lukenut oireista aiemmin ja kuvitellut niitä, nyt tunne kuukautisista oli vahvempi kuin ikinä. Tein testin vapaapäivänä pp12 sen vuoksi että voisin asennetoita negatiiviseen tulokseen. Se oli todellinen yllätys kun näyttöön ilmestyi kaksi viivaa... olin tippua pöntöltä ja tärisin pitkän aikaa. En oikeastaan enää uskonut että ikinä lasta saisimme, koska en ole koskaan aikaisemmin nähnyt tikussa kahta viivaa. En suostunut kuitenkaan ajattelemaan elämää ilman lapsia.
Yrittäkää olla lukematta oireista piinispäivien aikana, sitä ei voi todellakaan tietää mistään merkistä alkaako vaiko ei, ennen kun testi on tehty tai kuukautiset alkavat. Se on niin järkyttävän pitkä aika odottaa, tiedän.. mutta pitäisi van yrittää keskittyä siihen että voi hyvin.
Koska meille kävi näin, uskon että teillekin. Tiedän että se tekee kipeää, mutta kun se päivä koittaa, häviää samalla mielestä kaikki itku ja tuska joita on läpi käynyt. Se pieni joka tarraa kiinni, on varmasti kaiken odotuksen arvoinen. Tietenkin alkaa muut pelot, etenkin kun raskaaksi tuleminen ei ole niin helppoa ehkä uudelleen!!!
Toivon kaikille äärettömän paljon voimia. Taistelkaa, mutta pitäkää huoli itsestänne ja parisuhteistanne. Suuret ovet olleet vastamäet täälläkin, mutta nyt viimein palkinto saatu. Myönnän joskus toivoneeni että joku helposti raskautuva voisi kokea tämän (koska minut on hylätty asian takia, ovat kenties halunneet nauttia lapsistaan eikä kuunnella minun narinoita), mutta eniten toivon että jokainen lapsettomuuden kanssa elänyt pääsisi kärsimyksestä! Nämä koettelemukset muokaa meitä, eikä suinkaan huonompaan suuntaan - kunhan vain se palkinto sieltä tulee, sen ymmärtää!
Voimia voimia voimia superpaljon!!!!