sintti-79:Nyt tulee koko hoito rupeama joten toivottavasti jaksat lukea. Meillä on toinen vuosi hoidoissa meneillään ja yritystä takana yhteensä 5,5vuotta. Meille on tapahtunut jo ennen varsinaista yrittämistä vahinko joka päättyi km. Emme tieneet että olin raskaana koska se ei näkynyt raskaustestissä vaikka oireet oli. Kovien kuukautiskipujen jälkeen kun alkoi tihkua maitoa, silloin äkkäsin mistä oli ollut kyse. Mutta kyseessä oli varhaisesti tapahtunut ja minulla ei ollut lääkärin lausuntoa asian varmistamiseksi joten tätä ei meitä hoitavat tahot laske raskaudeksi. Heitimme muistaakseni kuukausi ennen häitä ehkäisy poijes ihan kokonaan ja alettiin tosissaan yrittämään. Noh seuraavana keväänä (eli 2007) hakeuduin lääkäriin kun vuotoa ei tullut ja kuukautiset oli yli 3kk myöhässä. Tuolloin selvisi että minulla on PCOS ja että miehen siipat ei ollut ihan sitä mitä lääkärimme odotti. Tehtiin samaan sysyyn aukiolotutkimus ja lähete lapsettomuuspolille. Mutta moneen eritekijän syystä hoidot joutuivat odottamaan, koska juuri kun saimme kutsun polille oli edessä muutto toiselle puolen suomea. Siellä taas tiesimme että olemme vain sen puoli vuotta niin emme hakeutuneet edes hoitoihin julkiselle, kun tiedettiin että jonot on vähintään sen puolivuotta ja koska opiskelin ei ollut varaa lähteä yksityiselle. Sitten paluun jälkeen yritimme saada takaisin aikaa polille ja sitten puoli vuotta meni ja verikoe uusimisten tuloksien saamisen kanssa meni tapellessa jonkin aika. Mistään ei saatu tuloksia ja eikä polikaan kuulema löytänyt niitä, kunnes aikani soiteltua ympäriinsä ja intettyäani kiven kovaan polin kanssa heidän tiedoistaan löytyivät nuo tulokset, kappas vaan. Noh hoitoihin päästiin syksyllä 2010 ja inssien jälkeen oli tarkoitus aloittaa IVF/ICSI ja tuon välivuodon jälkeen jäimme odottamaan taas kauukautisia jotta lääkitys voidaan aloittaa. Aloin ihmettelemään kun kuukautisia ei vain kuulunut ja oireita oli ollut jo jonkin aikaa. Kapas plussa pärähti testiin ja itkin onnesta että nyt se oli vihdoin totta. Tuo ilo ei sitten kestänyt kauaa ja selvisi että tuloksena olikin tuulimuna. Viime syksynä palasimme sitten hoitoihin ja aloitimme ICSIN/IVF yhdistelmällä. Nyt sitten odottelen karanneen ovulaation kuukautisia ja tuon ensimmäisen ICSIN PAS 2 ja meidän viimeisiä tämän punkteerauksen kahta alkiota pakkasesta.
Täytyy sanoa että nyt on ollut todella mustapuhuva olo ja usko hoidoilla onnistumiseen alkaa olla aika hataralla. Tauon paikka on siis tarpeen kunhan pakastin on saatu taas tyhjäksi ja onneksi on heti tiedossa matka toiselle puolen Atlanttia pois tästä kaikesta. Ehkä osa syynä mielialaan on se että eilen tuli tasan vuosi täyteen tuulimuna tyhjennyksestä, joka vieläkin tuo kyyneleet pintaan. Oli se vaan niin arpeuttava kokemus ja surrut olen koko vuoden, sellaisina hetkinä jolloin muut eivät ole voneet nähdä kyyneleitäni ja aina kun olen unta nähnyt vauvvoista. Se tuulimuna tuntui vaan todella julmalle pilalle kaiken tämän keskellä. Jotenkin ihmisten sanat "te olette nuoria" ja että "kyllä te vielä onnistutte kun lakkaatte yrittämästä" ovat minun korvissa todella ilkeitä, vaikka tarkoitus on tarkoittaa hyvää. Se että olemme koko tämän ajan olleet käyttämättä ehkäisyä kertoo jo sen ettei luonnollisesti meille jälkikasvua saada. Ja uskokaa tai älkää se luonnollinen yrittäminen on loppunut jo kauan aikaa sitten ja kaikki peiton heilutukset tapahtuu jo mielitekojen mukaan.
Anteeksi masentava viesti. Toivon teille kaikille "baby dustia" ja tarrasukkia.
Täytyy sanoa että nyt on ollut todella mustapuhuva olo ja usko hoidoilla onnistumiseen alkaa olla aika hataralla. Tauon paikka on siis tarpeen kunhan pakastin on saatu taas tyhjäksi ja onneksi on heti tiedossa matka toiselle puolen Atlanttia pois tästä kaikesta. Ehkä osa syynä mielialaan on se että eilen tuli tasan vuosi täyteen tuulimuna tyhjennyksestä, joka vieläkin tuo kyyneleet pintaan. Oli se vaan niin arpeuttava kokemus ja surrut olen koko vuoden, sellaisina hetkinä jolloin muut eivät ole voneet nähdä kyyneleitäni ja aina kun olen unta nähnyt vauvvoista. Se tuulimuna tuntui vaan todella julmalle pilalle kaiken tämän keskellä. Jotenkin ihmisten sanat "te olette nuoria" ja että "kyllä te vielä onnistutte kun lakkaatte yrittämästä" ovat minun korvissa todella ilkeitä, vaikka tarkoitus on tarkoittaa hyvää. Se että olemme koko tämän ajan olleet käyttämättä ehkäisyä kertoo jo sen ettei luonnollisesti meille jälkikasvua saada. Ja uskokaa tai älkää se luonnollinen yrittäminen on loppunut jo kauan aikaa sitten ja kaikki peiton heilutukset tapahtuu jo mielitekojen mukaan.
Anteeksi masentava viesti. Toivon teille kaikille "baby dustia" ja tarrasukkia.
Mullekin on kyllä tuttua tuo "turtuminen"; oon jo niin tottunut siihen ettei plussaa tule, etten osaa edes odottaa enää mitään muuta. Miehellekin sanon aina, että on helpompaa jos asennoituu niin ettei ole taaskaan raskaana - mieluummin yllätyn iloisesti plussasta kuin ikävästi siitä, että testi näyttää jälleen kerran negaa.