Nonniin... leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Fiilikset on kieltämättä tällä hetkellä juuri sellaiset, että miksi sitä ikinä tuli hoitoihin edes lähdettyä.. tämän jälkeen lapsettomuudesta on tullut sen verran iso asia.
Eilen päästiin siirtoon, juu, mutta samalla kuultiin taas sekin asia, että 18 alkiosta oli hedelmöittynyt ainoastaan 4. Yksi "ei mikään hyvä"-alkio siirrettiin, loput kolme oli jotenkin sen laatuisia, ettei niitä edes pakasteta. Eli tällä rupu alkiolla taas mennään ja kahden viikon päästä testaillaan. Taisivat siirtää säälistä... tekis mieli vetää pää täyteen ja nollata juhannuksena oikein kunnolla, mutta kait tämäkin on pakko loppuun katsoa. Ei nyt kuitenkaan jaksa uskoa tähänkään, kun viimeksikin jokainen alkio lopetti jakaantumisen. Jotenkin sitä tällähetkellä tuntuu siltä, että mun osalta nää hoidot oli nyt tässä, mutta katsotaan jos kuitenkin vielä syksyllä kävis sen viimeisenkin hoidon, kun kerran maksukatto on täynnä. Eipä sitten tarvii jossitella myöhemmin. Elämältä kyllä tuntuu romahtavan pohja... miksi mennä naimisiin, kun sillä ei ole mitään merkitystä, ei meistä perhettä tule ikinä... miksi olla edes saman miehen kanssa, kun luultavasti minä pilaan senkin elämän huonoilla munasoluillani ja yhden sijasta tässä on sitten kaksi lapsetonta. Pikaisesti laskettuna 3 kaveriani odottaa lasta... kukaan heistä ei tiedä hoidoistani. Olisiko kaikista helpointa alkaa sanomaan kaikille suoraan, että itsehän en ikinä tule lapsia saamaan, ei ainakaan alkaisi ikinä kyselemään, koskas teille.... mutta en halua sitäkään, että ihmiset minun aikanani ovat vaivautuneita vauvojensa kanssa. Kaikesta huolimatta, kait se on pakko laittaa tänään grilli kuumaksi... toivotan kaikille teille parempaa juhannusta! =) Kaikella on tarkoitus, vaikka se välillä niin epäreilulta tuntuukin...
. Haluatko hieman kertoa minulle mitä siellä tapahtuu?