Tervehdys pitkästä aikaa - jonkin kerran ehdin kirjoitella kesällä ja syksyllä, jotkut ehkä muistavat. Ihana että jotkut ovat päässet jatkamaan matkaa, ja “kiva” että mukaan on tullut uusia. Luin koko ketjun läpi siitä saakka mihin jäin, ja onhan täällä taas melkoista vuoristorataa ollut.
Paljon tsemppiä
Voyage ja
Gemmy, tosi ikävää - mullakin oli peukut teille täysillä pystyssä kun ketjua lueskelin.
Ckk, tervetuloa - ja tuo että jännittää on tosi inhimillistä, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että alun jännäilyn jälkeen pistelet kohta rutiinilla niitä piikkejä
Siidalle vielä isot onnittelut näin jälkijunassa
Meillähän oli tilanne sellainen että syyskuussa saatiin blastoiksi saakka kolme alkiota, ja päätettiin tehdä toinen stimulaatiokierros että saataisiin lisää Preimplantation Genetic Screeningiä varten. Mulla kuites ikåä kohta 40v, niin tuo tuntui fiksuimmalta vaihtoehdolta. No, toinen stimulaatiokierros osui ihan hirveään aikaan töiden kannalta mutta en uskaltanut siirtää myöhemmäksi kun aiemmin on monta kiertoa on jäänyt väliin kystien vuoksi, ja nyt kun reitti oli selvä, ajattelin että parempi käyttää tilaisuus. Menin vielä punktiosta suoraan töihin kun olin jo käyttänyt kaikki mahdolliset tekosyyt kontrolleissa juoksemiseen, en siis ole kertonut töissä hoidoista… No, lopputuloksena saatiin 2 blastoa lisää. Munasoluja kerättiin 14, ja vielä 3 päivän kohdalla tyyppejä oli menossa mukana 6, mutta niinpä ne vain karsiutuivat.
Toissapäivänä käytiin kuulemassa PGSn tulokset: viidestä blastosta yksi, siis ainoastaan yksi, on “normaali”. Kolmella oli kromosomipoikkeamia, ja yksi oli “mosaiikki” - tarkoittaa ilmeisesti että se on jotenkin jakautunut, ja osa on kunnossa ja osa ei - kuulemma voi vielä tutkia voiko sen käyttää, mutta ei kyllä hyvältä kuulostanut.
Tässä sitä sitten ollaan, vajaa vuosi juostu hoidoissa ja lopputuloksena saadaan yksi mahdollisuus. Ihana tietenkin että on edes se yksi, mutta aika ohuen langan varassa toivo on. Sinänsä olen kyllä tyytyväinen että nuo alkiot tutkittiin, kai tässä kuitenkin joltain sydänsuruilta säästyy vaikka nyt vähän toivottomalta tuntuukin. Vaikka tiesinkin että “tässä iässä” noita kromosomeiltaan poikkeavia alkioita alkaa olla paljon, jotenkin sitä elätteli toivoa että lopputulos olisi parempi. Ekaa kertaa tuli itku lääkärin vastaanotolla kun tajusi tilanteen. Vanha mikä vanha
Tässä nyt mietitään että pitäisikö tehdä vielä yksi tai kaksi stimulaatiokierrosta, että saisi mahdollisesti yhden tai kaksi normaalia alkioita lisää. Todennäköisyydet taitaa olla aika pienet, mutta ehkä se on yritettävä. Tuntuu että pitäisi tehdä tuo asap jos haluaa vielä mahdollisuuksia.
Muuten, lääkäri sanoi että PASin voisi tehdä ihan oman valinnan mukaan luonnolliseen tai lääketuettuun kiertoon, ei kuulemma merkitystä kumman valitsee. Jos jollain on mielipiteitä tästä, niin tosi mielellään kuulisin - erityisesti näin vanhemmassa iässä olevien suhteen
Mietityttää kovasti kumpi olisi parempi.
Voimia kaikille, on tämä vaan melkoinen polku kuljettavaksi!