Domi! Voi kumpa sun menkat pysyis seuraavan passin jälkeen pois 9kk...niiiiiiiin TOIVON
Mulla oli muuten hb ainakin noussu
125:stä 137:mään. Mutta oon mää kyllä vetänykkin rautaa ja monessa muodossa, että ihme ois ollu mikäli mitään ei ois tapahtunu
perjantaina sain hb tuloksen, mutta se ferritiiniarvo ja prolaktiini, noi tärkeimmät menee suoraan lääkärille...ärsyttää kun ei tiedä. Pitäisköhän maanantaina soittaa ja kysyä ku ei millään malttais torstaihin odottaa...toisaalta luulisi heidän ilmoittavan jos niissä jotain häikkää on ku turhaan sitte ultraisivat!? Ehkä mää yritän vaan ootella sinne torstaihin. Ootella, ootella ja VIELÄ ootella...elämä on yhtä vietävän oottelua!!!!
Tervetuloa uudet palstailijat! Toivotaan teille lempeää ja lyhyttä matkaa hoidoissa, sekä hellää hoivaa klinikoiden puolelta! Onnea!!
Adelmiina! Ehkä siinä alemmassa tukussa jotain näkyi!!! Kunpa se siitä kunnolla punastuisi! Sulla vasta alkupiinaa, voimia kovasti! Jänniä päiviä!
Pitkiä hermoja piinailijoille
Vilijonkka. Löysin niin itseäni kun luin tuosta umpirehellisyydestä. Oikein kärsin siitä välillä kun pitää olla niin ärsyttävänkin rehellinen. Puolisokin välillä sanoo, vaikka hänkin on ihan rehellinen tyyppi, mutta silti välillä mulle naureskelee, että hei, ottaisit ihan rennosti jooko
Me ollaan ihan avoimesti puhuttu ihmisille, joita nyt on kiinnostanu tää meiän projekti. Me eletään nin lapsi/perhekeskeisessä lähi/ystäväpiirissä, että kaikki sen tietää että lapsista tykätään ja jotta sitä asiaa, ettei meille lasta meinannut kuulua, tarvitsisi kovin ihmetellä selän takana ja arvailla syitä, niin ihan avoimesti on se sanottu, että meille lapsi ei itsestään selvyytenä tullut, vaan hoidoissa ollaan oltu/ollaan edelleen. Toki on hyvinkin läheisiä ystäviä, jotka itsekin ovat pitkän vuosia kestäneen lapsettomuuden jälkeen lapsen saaneet. Siinä mielessä jutteleminen aiheesta on ollut aika luontevaa ja helppoa. Sekä sitten näissä vaikeissa takaiskuissa on itse saanut tärkeää tukea, jos ovat raskaudesta tienneet tai kun asiasta on jälkikäteen kerrottu. Nyt kyllä jos siirto onnistuu, ajattelin vain purkaa tänne tuntojani, sekä miehelle, mutta jos pystyn suinkin, niin yritän olla hiiskumatta. Äiti varmasti kysyy, kun tietää missä mennään, mutta kavereille en puhu mitään.