Rusina! Ei oo todellista!! Miksi piti käydä näin!?! Siellä siis oli pieni ihme, mutta minkä vuoksi siellä missä ei pitäisi.....niin väärin ja niin kohtuutonta! Voimia todella paljon!
Darni! Olipa sullakin outo tää juttu! Ihan varmasti siellä jotain yritti tapahtua, kun ne menkat näyttää merkkejä vasta nyt. Harmittaa kyllä ihan hirveesti sun tilanne. Ootteko täysin sitä mieltä, että hoidot on nyt tässä. Oot kyllä ihailtavan vahvana tämän asian kanssa. Me ollaan miehen kanssa jo kerran hyväksytty lapsettomuus...ehdittiin olla 7vuotta naimisissa, ennen hoitoja. Viiden vuoden luomu yrittämisen jälkeen hyväksyttiin lapsettomuus, kun mitään ei tapahtunut. Päätettiin olla menemättä hoitoihin....me kumpikaan ei haluttu/uskallettu/oltu valmiita lähtemään tutkimuksiin. Meillä lähipiirissä on todella paljon lapsia ja perhekeskeistä elämää. Saatiin muutamia kummilapsia vuosien varrella ja välillä oli aikoja, että oli tosi rankkaa. Paljon kyllä tuli itkettyä, mutta silti sitä jotenkin jaksoi katkeroitumatta. Sitten miehen veli kertoi miehelleni, että heillä lapset icsi alkuisia ja ongelma siittiöissä ja kysyi varovasti mieheltäni, että onko meidän lapsettomuus tietoinen valinta. Tämä sai meidät uudelleen pohtimaan asiaa ja rohkaistumaan lähtemään hoitoihin.
Tietenkin sitä on harmitellut moneen kertaan, että miksei lähdetty silloin heti parin vuoden lapsettomuuden jälkeen tutkimuksiin, kun meillä ei luomumahdollisuuksia oikeastaan oo...tai lääkäri totesi, että ihmeitähän tapahtuu, mutta nehän tuppaa käymään muille
No, turha näitä on miettiä. Meillä jokaisella on oma tarina lapsettomuuden suhteen...pettymyksineen ja onneksi moni on saanut onnistumisia myös. Tuntuu vain, että liian vaikeaa tämä on monen meidän kohdalla. Useita keskenmenoja ja muuta turhaa toivoa on saatu kokea itse kukanenkin. Tosin myös sitä suurinta onnea, mutta mitä eniten itse pelkäsin ja siksi en ollut valmis hoitoihin lähtemään, että miten sen kaiken jaksaa vielä uudelleen hyväksyä, jos hoitojen jälkeen on syli edelleen tyhjä.
Kaikesta kuitenkin ihminen selviää ja elämästä löytyy, kun suurimman pettymyksen jälkeen jaksaa taas muuhun keskittyä, paljon hyvää ja myös sellaista, jota itse raskausaikana kävin läpi paljonkin ja onhan se vääjäämättä niinkin, että monesta asiasta lapsen syntymän jälkeen joutuu myös luopumaan ja enää ei tehdä viikon vaelluksia lappiin, tai mennä mopolla ympäri eurooppaa....on paljon, mistä nautittiin niin täysillä ja jotka antoivat elämään sisältöä. Ei ollut elämä surkeaa todellakaan meillä kaksistaan. Tietenkin on iso asia jos ei saa äitiyttä kokea, mutta elämässä on vaan niin paljon muutakin, mistä saa elämänvoimaa ja se voima vaan täytyy jostain ottaa. Muuten ei jaksa.
Niin ja joka päivä ihmettelen, että miksi me oltiin niitä, joille lapsi syntyi...miksi me, kun niin moni muukin sitä toivoo.
No, näistä syvällisistä asioista taas tähän päivään. Eilen kp1 Viisi viikkoa km:sta menkat saapuivat. Onnellinen siitä. Keho on palautunut ja onneksi alkoivat vasta nyt, kun nyt ei ehdi ennen kesätaukoa siirtoon. Eipä oo sekään kummittelemassa mielessä. Voi nauttia kesästä.
Kaikille teille, missä tilanteessa olettekin, voimia hoitoihin ja hyvää kesää! Piinailijoille ja tuleville sellaisille, iso onni matkaan! Minä hiljenen siihen saakka, kunnes taas palailen uuden siirron lähestyessä, eli kun poli taas aukeaa, heinäkuun lopussa. Jos kierto pysyy tällaisena, niin elokuun alussa tä heinäkuun lopussa voisi olla siirto mahdollista. Käyn silti lukemassa kuulumisianne välillä. Ei täältä osaa olla poiskaan.