itsensä tutkiskelu ja ahdistus

[surusilmä]

Hei !

Minulla meni raskausaika hyvin lukuunottamatta yliaikaisuudesta johtuvaa ahdistusta. Kaikki on mennyt hyvin, olen jaksanut hyvin esikoisen ja vauvan kanssa. Myös isä hoitaa oman osuutensa kiitettävästi. Nyt on alkanut tulla mitä ihmeellisempiä oireita kun vauva on 8kk: pelkään omaa sairastumistani, sitä että lapsille tapahtuu jotain pahaa, itkeskelen milloin mistäkin, ahdistun ja tarkkailen fyysisiä oireitani. Tuntuu esim. kuin raajat välillä puutuisivat, välillä on epätodellinen olo, kuin seuraisi lasten leikkejä ulkopuolisena, lonkissa tuntuu vihlaisuja (varmasti ihan todellista)jne. Mitä enemmän oireitani tarkkailen, sitä varmempi olen että jotain on pahasti pielessä terveydessäni. Liittyyköhän tämä synnytyksen jälkeiseen hormonitoiminnan palautumiseen vai mitä?Olen lopettelemassa imetystä. Luin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja osa oireista täsmää vaikka en koekaan olevani masentunut. Pelkää mielenterveyteni puolesta. Onko kellään ollut samanlaista?

 

[mappi]

Mulla masennus alkoi kun kuopus oli 5 kk, tosin se oli enemmän burn outia univelan jälkeen ja kolmen allergikon. Kuulostaa enemmän just hormonitoiminnan palautumiselta, estrogeenin alhaisuus aiheuttaa masennusta ja just noita oireita. J onhan se haastavaa kasvaa äitiyteen myös! Mun pitää saada kunnolla nukuttua ja levättyä, muuten pää prakaa heti. Ja vitamiinilisiä käytän myös sekä opettelen laiskottelemaan. E-epa voisi tehdä hyvää ja kaikki ihanat luontaishoidot. Ja kun menkat alkaa, niin olo voi kohentua kummasti! Ja toivottavasti jo tieto siitä, ettet ole ainut, helpottaa...Hyvää jatkoa sinulle!

 

[Saapasjalkakissa]

Mulla on ollut kanssa synnytysten jälkeistä masennusta, johon en hakenut hoitoa, vaan se meni ohi ihan sitten kun unenlaatu parani...
Pahimmillani en nukkunut kuin pieniä pätkiä, näin harhoja ja voin todella huonosti....
Kun vauvaa alkaa kantamaan sylissä raskauden jälkeen, niin yleensä sitä turvautuu kantelemaan esim aina jommalla kummalla puolen... mikä tietysti aiheuttaa sen,että sun lihakset menee jumiin... Eli nyt kannattais alottaa ihan ekana siitä,että koitat jumpata ihan vaikka neuvolasta saaduilla ohjeilla, tai ihan fysioterapialla...
Tää ei oo mitään faktaa, mut ite en ainakaan tajunnu, miten paljon mun lihakset kuormittuu lasten kantamisesta, kunnes tajusin sen fysioterapiassa, että ne ihan oikeasti meni lukkoon siitä kantelusta...
Toivon mukaan sulla oireet helpottais ja osaisit nauttia elämästä ja vauvan kasvamisesta täysin rinnoin...
Ainoa et ole joka moisista kärsii... eikä sinun todellakaan tarvitse olla myöskään yksin pelkojen ja muiden kanssa... rohkeasti vaikka neuvolassa juttelemaan jos tuntuu siltä...

Voi pimpula tätä mun selittelyä...
Siis mun piti tolla lihasten toiminnalla sitä puoltaa,että niiden jumiutumisesta johtuen tulee yleensä mitä kummallisempia oireita...
Minä hermoheikkona olen "sairastanut" mielestäni jo ties miten montaa sairautta, vakavaa ja ei niin vakavaa... ja kaikki on vaan noiden lihasten syytä...

 

[suvi-tuulia]

Pisti silmään tämä juttu. Itselläni oli sellainen tilanne, että ensimmäisen lapsen jälkeen kilpirauhasarvoni eivät palautuneetkaan normaaliksi vaan jatkoivat nousuaan, joten minulle puhkesi liikatoiminta, joka nyttemin hoidettu. Liikatoiminta puhkeaa monasti raskauden jälkeen/aikana, oireet muistuttavat erehdyttävästi masennusta tms. unettomuus, laihtuminen, ahdistuneisuus, käsien tärinä, hikoilu, jännittyneisyys...yms. mitä ihmeellisempiä oireita. itsellänikin meni todella kauan ennenkuin tajusin mennä lääkärille kertomaan oudoista vaivoistani. http://www.kilpirauhasliitto.fi/liika.htm täällä lisää oireista