itsemurha

olen päättänyt tehdä sen niin pian kuin mahdollista.. monet vuodet olen hautonut ja toivonut kuolemaa ja aina vaan yrittänyt sinnitellä. tänään päätin,ettei mun enää tarvi jaksaa. keksin keinonkin vaikka siihen tovi vielä vierähtääkin. päätin siis,että talvella vedän armottomat kännit ja menen oikein kunnon pakkasilla hankeen jonnekin syrjään nukkumaan. enköhän sillä pääse poies täältä..
mulle tuli oikeastaan hyvä olo kun olin tämän oikein kunnolla suunnitellut.. tiedän paikankin jo.
tiedän myös,että mieleni saattaa tässä kuukausien aikana muuttua,mutta jaksan taas huomisen päivän kun tiedän,että pian tämä on ohi.
eniten suren sitä,että lapseni jää ilman äitiä,mutta olenkin niin huono äiti,että teen vain suuren palveluksen. musta ei ole tähän elämään enää. mulla ei ole pienintäkään elämänhalua eikä tahtoa tehdä mitään. olen vajonnut jo niin alas ja jokapäiväiset tekemiseniki kaivaa mulle kuoppaa. olen alkanut vajoamaan niin alas,ettei tästä enää nousta. mutta nyt olen helpottunut. mun ei enää tarvi jaksaa..

onko muilla samaa?

 

onko muilla samaa?

Ei (ainakaan mulla).

 

Ei ei. Kauhea suunnitelma! Ainoa, mitä saat tehtyä tolla, on, että varpaat ja sormet ja nenä jäätyy ja jäät elämään muotopuolena. :/

Mieti nyt vielä. Kyllä elämä on hyvääkin, apua voi hakea.

 

Ei oo, ei ollenkaan. Aika itsekästä toi tommone.

 

Tein itse samanlaisen päätöksen kerran.
En toteuttanut sitä.
Mutta kumma juttu, että juuri se auttoi minua jaksamaan.
Toivon että mielesi on muuttunut kun päivä lähestyy.
Lähetä yv:tä jos haluat.
Minä välitän.

 

Minulla oli joskus tismalleen sama suunnitelma. Sitten sain apua. Onneksi.

Nykyään olen ihan tasapainoinen ihminen. Käsittääkseni.

 

Mulla oli kauan sitten hyvin vaikea elämäntilanne. Silloin mua auttoi jaksamaan se, että mä tiesin ettei mun ole pakko olla täällä.

Toivon, että et toteuta suunnitelmaasi, vaan haet itsellesi apua. Lapsesi takia.

 

oli vuosia sitten.toivon,että jaksaisit kuitenkin jatkaa elämääsi

 

mulla on vuosia ollut ns turvapussi. se on tuonut pahoina aikoina turvan että jos mä päätän pääsen pois.
tuosta sun tekstistä tuli eräs naamatuttu ihminen mieleen joka jätti jälkeensä blogin jossa kertoi miten käveli kohti kuolemaa ja oli suunnitellut kaiken valmiiksi

 

Ei oo, ei ollenkaan. Aika itsekästä toi tommone.

itsekästä se onkin,todella. mutta minä ajattelen näin,että vielä itsekkäämpää olisi jatkaa täällä ja pilata lasteni elämä. mulla alkaa olla pian liian iso osa elämässä tuo kuningas alkoholi enkä edes halua parantua. en halua antaa lapsiani isälleen vielä,silloin en ainakaan pystyisi elämään itseni kanssa.. mulla on niin paljon ongelmia,etten voi enää kauaa jatkaa..

 

Onpa itsekkäästi ajateltu! kun minulla ei ole elämänhaluja yms. Olet maailmaan kuitenkin lapsenkin saattanut.Hän varmasti on onnellinen aikanaan sinusta ja jos et itse pärjää hänen kanssaan,hanki apua ulkopuolelta.Maailma saattaa tuntua välillä raskaalta,niinhän meillä jokaisella,mutta elämässä on paljon hyvääkin! Moni ei koskaan saavuta elämässään edes sitä mitä sinä olet nyt jo saavuttanut.Nosta itsesi uudelle tasolle ja mieti missä kaikessa todella olet hyvä,koska mjokaisesta meistä löytyy hyvää.Kyllä näin on! Johtuisiko mielentilasi uupumuksesta taikka väsymyksestä?. . . Ihmisellä on mahdollisuus elää vain kerran,rakastaa ja huolehtia,välittää. . . Älä luovu niin vähällä siitä,mitä olet saanut.

 

Hei kamoon, se joka on synnitön heittäköön ensimmäisen kiven...
Älkää tuomitko :heart:

 

Ei ole. Hyvä ystäväni päätti päivänsä viikko sitten. Näimme päivittäin,enkä tajunnut että suunnitteli tälläistä. Olisin toivonut että hän olisi puhunut "vaikeuksistaan" mielummin kuin tehnyt sen mitä teki. Yritän kuitenki ajatella että nyt hän olisi paremmassa paikassa, vaikka vaikealta tuntuu.

 

Ensinnäkin, siinä saattaa käydä niin, että palellutat vaan ittes ja menetät raajoja ja elät pyörätuolissa lopun ikää. Enoni nukahti kännissä hankeen ja ei ole vuosiin ollut sormia . Eräs muu tuttava koitti itsaria pillereillä ja viinalla: sisukalut kärähti ja syöpy. Selvis hengissä mutta vammautui, joutui leikkauksiin ja menetti äänensä joka nyt kähinää. Ja elää sairaana nyt loppuelämän. Yksi tuttava(jok nyt kyllä kuollut), koitti teininä tappaa ittensä hyppäämällä katolta: halvaantui.
Että semmosta.
Ja nyt olet siinä pisteessä, että olet pahasti avun tarpeessa etkä osaa enää päättää asioistasi ITSE. Soita NYT heti lääkäripäivystykseen ja kerro KOKO juttu ja sano et tapat ittes jos eivät auta.
On paljon ihmisiä joilla epätoivo lamauttaa ja kun saavat apua ovat myöhemmin ovat kiitollisia kun silmät ovat auenneet ja elämä aivan erilaista. Usko mua ja hae apua! Kuvittele että olisit nyt sokea ja sut tarvis taluttaa tien yli. Tilanne on nyt se. Usko mua. :hug:

 

Ei oo, ei ollenkaan. Aika itsekästä toi tommone.

itsekästä se onkin,todella. mutta minä ajattelen näin,että vielä itsekkäämpää olisi jatkaa täällä ja pilata lasteni elämä. mulla alkaa olla pian liian iso osa elämässä tuo kuningas alkoholi enkä edes halua parantua. en halua antaa lapsiani isälleen vielä,silloin en ainakaan pystyisi elämään itseni kanssa.. mulla on niin paljon ongelmia,etten voi enää kauaa jatkaa..

Jos haluat lapsiasi ajatella, annat heidät nyt isälleen (olettaen että isä on ok) ja hakeudut itse hoitoon päihdeongelmasi kanssa.

 

Ei oo, ei ollenkaan. Aika itsekästä toi tommone.

itsekästä se onkin,todella. mutta minä ajattelen näin,että vielä itsekkäämpää olisi jatkaa täällä ja pilata lasteni elämä. mulla alkaa olla pian liian iso osa elämässä tuo kuningas alkoholi enkä edes halua parantua. en halua antaa lapsiani isälleen vielä,silloin en ainakaan pystyisi elämään itseni kanssa.. mulla on niin paljon ongelmia,etten voi enää kauaa jatkaa..

Ongelmiin voi hakea ja saada apua. Olen minäkin alkoperheestä. Isää ei enää ole ja äitikin voisi olla poissa mutta kyllä minä ainakin olen kiitollinen koko sydämestäni että vaikean lapsuuden ja äidin vaikean elämän jälkeen olen saanut äidin pitää :snotty: :heart: ja hän on vasta viime vuosina kääntänyt elämässään uuden sivun. Olisi hirveetä jos äitiä ei olisi.

 

Siitä vaan annan menä! Voit tehdä sen jo nyt, miksi odottaa talveen?! Vedä naamat ja sitten uimaan ja uit niin pitkälle kun pääset, et taatusti pääse enää rantaan. Parempi sekin kuin, että pilaat lastesi elämän olemalla alkoholistiäiti!

 

Onpa itsekkäästi ajateltu! kun minulla ei ole elämänhaluja yms. Olet maailmaan kuitenkin lapsenkin saattanut.Hän varmasti on onnellinen aikanaan sinusta ja jos et itse pärjää hänen kanssaan,hanki apua ulkopuolelta.Maailma saattaa tuntua välillä raskaalta,niinhän meillä jokaisella,mutta elämässä on paljon hyvääkin! Moni ei koskaan saavuta elämässään edes sitä mitä sinä olet nyt jo saavuttanut.Nosta itsesi uudelle tasolle ja mieti missä kaikessa todella olet hyvä,koska mjokaisesta meistä löytyy hyvää.Kyllä näin on! Johtuisiko mielentilasi uupumuksesta taikka väsymyksestä?. . . Ihmisellä on mahdollisuus elää vain kerran,rakastaa ja huolehtia,välittää. . . Älä luovu niin vähällä siitä,mitä olet saanut.

olen suunnitellut itsemurhaa ihan pienestä asti.. päätin kerran pienenä,etten ikinä kasva isoksi,kuolen ennen sitä.. sitten kuitenkin kasvoin ja niin kauan kuin muistan olen halunnut päästä täältä pois.. en usko johtuvan väsymyksestä.. inhoan ja vihaan itseäni ja tekemisiäni.. mä olen niin huono ihminen,etten halua enää jatkaa. musta ei ole mihinkään. en edes halua irti alkoholista.. mä olen alkanut tekemään asioita (tietoisesti tai tiedostamatta) jotka kaivavat kuoppaa mulle. kohta mä en oikeasti pysty jatkamaan

 

kunhan pidät huolen että se joka sut löytää, ei ole sun oma lapses...

 

Kyllähän se on minullakin pahimpina hetkinä tullut mieleeni.

Kerran satuin sellaiseen onnettomuuteen, että hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Kas kummaa, silloin tuli niin kova elämänhalu, ja kaipuu omia rakkaita lapsia sylittelemään ja rutistelemaan.
Jaksoin tosi pitkään sen voimalla.
Sen jälkeen koin jotain todella traumaattista, joka sai taas elämänhaluni katoamaan.
Olen suossa, josta en näe pääsyä pois, ainakaan vielä, kai se vielä joku päivä tulee, jään odottelemaan sitä...

 

ikävä kuulla
itselläni ollut myös samanlaisia ajatuksia... jo aika nuoresta.
sain kuitenkin lasten myötä elinvoimaa. nyt he ovat minulle kaikki kaikessa.
voin siispä sanoa, että jos nyt kuolisin, kuolisin onnellisena

 

et ole kovin varmaa keinoa keksinyt kyllä :/ miks haluat tappaa itsesi juuri noin?

 

tietääkö kukaan miten asiat hoituu,jos menisin vaikka puhumaan psykologille tms? eihän se vaikuta huoltajuuteeni mitenkään,eihän minua voida pakottaa AA:han ja alkaako esim sossu kyttäämään..? haluaisin vain puhua jollekin.. en saada apua.

 

OK, so long
:wave:

 

et ole kovin varmaa keinoa keksinyt kyllä :/ miks haluat tappaa itsesi juuri noin?

se tuntuu niin helpolta noin.. en keksi muutakaan.. haluaisin melko kivuttoman kuoleman.. en saa mistään asetta enkä muutakaan millä voisin päästää itseni päiviltä.. lääkkeitä olen kokeillut aiemmin (huonolla menestyksellä) ja ajattelin sitä ensimmäisenä. en vain tiedä millaiet lääkkeet hoitaisivat homman ja miten niitä saisin.. joten tämä on kovin helppo tapa mulla..