Itsekkäät isovanhemmat!

En minä "tekisi" moisilla vanhemmilla/isovanhemmilla yhtikäs mitään. Jos itse ottavat yhteyttä osaisin akateemisesti koulutettuna rupatella ilmoista ja matkakohteista.

niin. minäkin olen akateemisesti koulutettu, mutta kun omat hylkäämisen kokemukset tai omien lasten huono kohtelu on kyseessä, ovat tunteet niin voimakkaat, että small talk on melko vaikeaa.

Joku jo edellä sanoikin, että yksi keino on jäädyttää tunteensa. Minä en ole sille tielle halunnut lähteä, koska juuri tunteiden ja empatian puute omien vanhempieni taholta on tässä se ongelma minulle. Ja kun en ole niin tehnyt, niin juurikin nuo hylkäämisen kokemukset ja välinpitämättömyys omia lapsia kohtaan on se syy, miksi small talk ei aina onnistu. Tai vaikka se onnistuisikin, niin silti joudun yksin käsittelemään moninaiset ristiriitaiset tunteeni, jotka heräävät, koska JOUDUN hoitamaan suhteeni vanhempiini puhumalla säästä. Akateemisesti koulutettuna ymmärrän ihan järjenkin tasolla, miten haitallista tuollainen vuorovaikutus on, tunteen tasosta puhumattakaan.

 

Tuntuu uskomattomalta tuo tarinasi. Luulen että he eivät yksinkertaisesti pysty
parempaan. Ja voi olla että menneisyydessä on jotakin joka selittää tämän tunnekylmyyden,
esim. äitisi on saattanut joutua kokemaan huonoa, kylmää kohtelua lapsena.
Ja nyt hän toistaa samaa käytöstä jopa lapsenlapseen saakka(tiedostamattaan).
Jonkun pitäisi "herättää" heidät. Tuo käytös tuntuu olevan syvällä heidän ytimessään.
Tajuavatko he kuinka ikävältä sinusta ja lapsistasi tuntuu?
Tuskin.
Olen sitä mieltä että sinun pitäisi sittenkin vielä puhua heille, vaikkapa siitä kuinka
lapsesi haluaisivat nähdä isovanhempiaan. Voisit kertoa sen tapauksen mistä kerroit
täällä, sen mitä toinen pappa oli tehnyt pienen kanssa ja lapsesi reaktion.
Ajattelin että jos syytöksiä tulee, sekin on reaktio, mutta jos tämän jälkeen jaksaisit
maltillisesti vielä jatkaa keskustelua ilman syytöksiä.
Toinen mahdollisuus olisi jos tietäisit lähipiiristä henkilön, joka voisi auttaa.
Eli joka ikäänkuin kertoisi lapsiesi puolesta heittäen ilmaan ajatuksen lastenlasten
huomioimisesta.
Mulla oli aikoinaan ihana leskirouvanaapuri joka neuvoi minua kertomalla tarinoita
ihmisistä. Tarinat sisälsivät joskus ohjeen ja vinkin minulle.
Niin kaunis tapa, hän ei raaskinut sanoa suoraan asioita minulle.
Olen sitä mieltä että olet varmasti ihana sielukas ihminen, kun ajattelet lastesi
parasta. Lastenlapsilla on oikeus isovanhempiin, siksi älä katkaise välejä.
Toivottavasti vanhempasi pystyisivät parempaan ja keksisit keinon heidän
"herättämiseen".
Ota huomioon että jos heiltä tulee ilkeyksiä, se on heidän tapansa
puolustautua.
Se on kuori, jonka alla on toiset tunteet.
Ja vielä pikku idea: lukevatko he jotain kuvalehteä?
Sellaista jossa on palsta lukijoiden kirjoituksille.
Kirjoita sinne nimimerkillä tapauksestasi ja tunteistasi,
tietysti vähän muunnellen etteivät he tunnista sitä sinun kirjoittamaksesi.
Jos he tunnistaisivat sitten itsensä jutusta ja ymmärtäisivät oman
käytösmallinsa. Ja voisivat muuttua. En tiedä.
Ihmisen on vaikea muuttua jollei käy asioitaan ja menneisyyttään läpi.
Kaikkea hyvää teille!

 

Minulla on omat onkelmani omien ja appivanhempien kanssa.... En edes lähde niitä tässä ruotimaan... :kieh:

Halusin vaan sanoa ap:lle että ymmärrän tuskasi! On inhottava ajatus poistaa isovanhemmat lasten elämästä, mutta toisaalta isovanhempien välinpitämättömyys satuttaa sekä lapsia että sinua itseäsi. En osaa sanoa, mikä vaihtoehto tässä olisi paras mutta haluan muistuttaa että kaikkein tärkeintähän tässä tilanteessa on se että SINÄ et ole kuten vanhempasi! Ja SINÄ et tee lastesi kanssa samoja virheitä! Olivat isovanhemmat läsnä tai eivät, niin lapsillasi on ÄITI (jota sinulla ei koskaan ollut)! =)

Paljon voimia teille! :hug: