Itsekkäät isovanhemmat!

Ei isovanhemmilla ole velvollisuutta hoitaa lastenlapsiaan ! |O

kyse ei ollut hoitamisesta. En ensisjaisesti kaipaa hoitajaa enkä edes uskaltaisi jättää lapsia yksin mummolaan.

Kyse olikin välittämisestä, siitä että lapsenlapset merkitsisivät edes JOTAIN isovanhemmilleen.

Älkää pliis nyt sekoittako tätä siihen valitukseen että isovanhemmat eivät joka päivä hoida lapsiani, mitä teen.... en kaipaa hoitoapua vaan jonkinlaista huomiota lapsilleni.

Itse olen jo jotenkin osannut luopua siitä että en koskaan saa hyväksyntää vanhemmilta mutta arvatkaa miltä tuntuu kun oma lapsi huomaa että naapurin kakarat pääsevät mummolaan, papan kanssa kalaan jne ja sitten tulevat kysymään että miksi meidän mummo ja pappa eivät vielä meitä minnekään?

Miten ihmeessä tämän asian voi omille lapsilleen selittää?

Ei meidänkään lapsilla ole läheiset välit isovanhempiinsa ( toiset ovat maantieteellisesti kaukana, toiset muuten vain etäisiä ). Ei ihmisiä voi pakottaa toimimaan mieleisellään tavalla. Ajattelen aina, että isovanhemmat menettävät siinä eniten... Ei maailma ole tasapuolinen paikka muutenkaan : kaikilla ei ole isovanhempia ollenkaan.

 

Hiukan provolle haiskahtaa, vaikka aihe on tärkeä. Omat vanhempani ovat sairaita, eivätkä siksi jaksa hoitaa lapsenlapsiaan. Kamala tarve olisi kuitenkin saada niin henkistä kuin konkreettista tukea, ja sitä ei ole saatavilla. Taitaa toinen lapsi sen vuoksi jäädä meilläkin haaveeksi.

Tässä sen näkee, miten vanhemmiltaan apua ja tukea saavat/ saaneet ihmiset eivät edes tahdo uskoa todeksi ap:n tekstiä. Olen itse kokenut aivan saman kuin alkuperäinen kirjoittaja, voisi olla suoraan mun näppikseltä. Se on tavattoman surullista eikä se siitä muuksi muutu.

Omalta osaltani olen yrittänyt vain hyväksyä tilanteen ja mennä eteenpäin näillä mitä on. Välillä toki on vaikeampaa, oma henkinen yksinäisyys tässä on ehkä vaikeinta. Vaikka ei se konkreettinen apukaan olisi joskus kolmen lapsen kanssa pahitteeksi.

"Pahinta" mitä tästä on seurannut, on kuitenkin ehkä se, että minä en edes yritä esittää, että vanhempani olisivat jotenkin toisenlaisia. Sanon suoraan kun kysytään ja lasten kasvaessa aion heillekin sanoa, miten asiat ovat. Ettei heidän tarvitse puolestaan miettiä, että mikä vika heissä on, kun eivät kelpaa. En nyt panettele, mutta sanon kuten muillekin:"heistä ei siihen ole". Ja kuten ap:llakin, mitään selittävää tekijää kuten alkoholismi, köyhyys tmv. ei ole. "Pahinta" tämä on ehkä siinä mielessä, että mun on ollut pakko kyetä katsomaan omia vanhempiani silmästä silmään ja todeta, että noin heikoista eväistä - mun mittapuun mukaan - minäkin sitten olen peräisin. Meinaa väkisinkin vaikuttaa itsekunnioitukseeni, mutta toisaalta toivon, että tältä pohjalta löytäisin myös rauhan omaan elämääni.

Te, joilla isovanhemmat osallistuvat edes jollain tavalla lastenne elämään, älkää ainakaan meille saman kokeneille valittako, että kun vain niin ja niin vähän ollaan ja tehdään. Jos isovanhemmilla on jonkinlainen suhde lapsenlapsiinsa, niin se on valtava rikkaus. Toiset jäävät siitä paitsi.

mistä sen aina voi tietää, mikä on rikkautta: se että on mummo vai se ettei ole? mistä sen voi oikeasti tietää, mikä on loppujen lopuksi se paras tilanne?

 

Lukiessani tuota kirjoitusta pohdin mikä voisi olla paras ratkaisu. Joskus elämässä tulee tilanteita eteen jolloin on vain nostettava kädet pystyyn ja lakattava yrittämästä.

Isovanhemmat - olisi varmasti ihanaa kun olisi sellainen pullantuoksuinen lapsenlapsen kanssa leikkivä mummo. Hassutteleva ukki. Taikka edes hivenen inhimillisyyttä omaavat isovanhemmat.

Nyt ei näin ole. Mieti onko lapsillesi edes hyväksi tavata näin itsekeskeisiä ihmisiä. Eiväthän he kykene toisen elämään tuomaan omalla käytöksellään mitään hyvää, miksi siis ottaa heitä mukaan lapsen elämään.

Kokeile etäisyyttä- jätä kaikki yhteydenotot - on rankkaa (omat vanhemmat ovat aina omia vanhempia)- mutta anna heidän itse ottaa yhteyttä. Siinä vaiheessa kun/ jos kysyvät miksi teistä ei ole mitään kuulunut, kerro totuus. Ole silloin aikuinen ja kerro tunteesi.

Vain itseäsi voit muuttaa, et toista ihmistä

 

sellaisten, joilla on hoitavat ja osallistuvat isovanhemmat on niin hemmetin helppo ja ylemmyydentuntoinen oikeus kommentoida näsäviisaasti että "ei isovanhempien valvollisuus ole hoitaa lapsenlapsia".

Ne joilla on kultalusikka suussaan isovanhempi-asiassa eivät näköjään osaa samaistua sellaiseen jolla asiat ovat kurjasti.

Mitä se empatia on....

Jos tässä minua tarkoitettiin, niin erehdyt totaalisesti...

 

meillä sama juttu.
No ehkä vanhempani olisivat tosin kiinnostuneita lapsenlapsista, mutta kun ovat uudesti naimisissa, niin näitä siippoja ei voisi toisen lapsenlapset liiemmin kiinnostaa.
Että jää sitten yhteydenpito aika vähille. Tuntuu ikävältä minustakin ja välillä ahistaa enemmän ja välillä vähemmän.

 

hmmmh - hienoa on neuvoa hyväksymään ...

Se ei ehkä ole maailman helpoimpia asioita se . Lapsi taitaa olla tosiaan aikuisenakin lojaali vanhemmilleen ja toivoa parasta tai käänettä parmpaan tai ihmettä - vaikkei sitä järjellä ajatellen tosiana tule.
Tai sitten voi valita hypersovittelijan/kynnysmaton roolin - ottaa itse yhteyksiä ja höpöttää ja rakennella siltaa väenväkisin. Joskus siihen pystyy - minäkin pystyin näemmä 30 vuotta ...

Varamummo hommelit ei muuten ole non vain thetävissä, ja ne ovat 'tehtyjä' ihmissuhteita joka tapauksessa. Ja jos lapsi on jotain läheisiä ihmissuhteita menettänyt , ei sitä ihan tietentahtoen värväisi uusia 1-3 vuoden päästä katkeavia 'oho, en ehtinytkään olla varamummu' - suhteita... Nääs meillä on tätä koeteltu.
Ja kannettu vesi ei kovin helposti kaivossa pysy - kuten tästä luemme - kun ei se verisidekään sido.
Meidän varamummon kanssa nähdään 3-6 kertaa vuodessa , aikaslailla kahvittelu linjoilla ...

Ja tuosta olen samaa mieltä - kun itsellä on kunnolliset isovanhemmat ja olosuhteet - on kovin helppoa naljailla tästä asiasta... tyyliin 'ompa ihan oma syysi, kun sinulla on huono tukiverkko' . Tai se isovanhempien puute ...

Ja kiintymyssuhdettahan ei synnykään, jollei aikaa vietetä yhdessä. Eli aika varmasti ne isovanhemmat, jotka eivä 'hoida' lapsenlapsiaan , eivät myöskään vietä aikaansa lastenlasten kanssa = eivät opi toisiaan tuntemaan , ja jäävät vähintäänkin etäisiksi.

Lämminsydäminen mummo ei todennäköisesti edes ajattele jokaisen lapsenlapsen kanssa vietetyn hetken olevan inhaa 'hoitamista' ... vaan tärkeän pienen ihmisen kanssa vietettyä aikaa ...

 

Kuulostaa sille, että äidilläsi voisi vaikka olla jokin mielenterveysongelma asian takana. Esim narsisti tms. Surullista.

 

Te, joilla isovanhemmat osallistuvat edes jollain tavalla lastenne elämään, älkää ainakaan meille saman kokeneille valittako, että kun vain niin ja niin vähän ollaan ja tehdään. Jos isovanhemmilla on jonkinlainen suhde lapsenlapsiinsa, niin se on valtava rikkaus. Toiset jäävät siitä paitsi.

mistä sen aina voi tietää, mikä on rikkautta: se että on mummo vai se ettei ole? mistä sen voi oikeasti tietää, mikä on loppujen lopuksi se paras tilanne?

Jos tarkoitat, että mistä voi tietää, olisiko parempi, että oma äitini olisi vaikka kuollut, jolloin häntä ei olisi, niin en voikaan tietää. Lapseni sen sijaan tietävät, miltä tuntuu kun on ihmissuhde omaan isovanhempaan. Heillä on sellainen toiseen mummoonsa, joka ei kuitenkaan sairautensa vuoksi voi mitenkään osallistua heidän arkeensa tai elämäänsä. Tässä isovanhemman ja lapsien välinen suhde perustuu siis täysin yhdessä ololle ja vuorovaikutukselle, joka on molemmille osapuolille helppoa ja luontevaa. Tältä pohjalta lapseni itsekin käsittävät, että omat vanhempani eivät heihin tällaista suhdetta halua luoda.

Ap miettii, miten selittää tilanteen lapsille. Minä olen omalta osaltani siis päätynyt siihen, että kerron asian kuta kuinkin niin kuin se on. Jos se mietityttää lapsiani, niin kerron enemmän sitä mukaa kun he ovat valmiita käsittelemään asioita. Missään tapauksessa en halua, että tästä tulee joku hys hys - asia, jota he joutuvat puolestaan koko ikänsä miettimään.

 

Kuulostaa sille, että äidilläsi voisi vaikka olla jokin mielenterveysongelma asian takana. Esim narsisti tms. Surullista.

Narsismi ei ole mielenterveysongelma vaan persoonallisuushäiriö. Niissä on iso ero!

Ap, sinun kannattaa käydä Narsistien Tuki ry:n keskustelufoorumilla. Siellä saat kunnon vertaistukea. En sano, että vanhempasi olisivat narsisteja, mutta siellä ihmisillä on vastaavia kokemuksia. http://www.narsistienuhrientuki.info/keskustelu/

 

Suosittelen tuota narsistien tuki sivustoa myöskin, sieltä löytyy mm. nasrisitinen äiti ja ikävä kyllä ne piirteet löytyy yllättävän hvin minunkin äidistäni

 

En pitäis yhteyttä tuommosiin ihmisiin.. Olivat vanhempia tai ei.. Mutta minä olenkin minä..

 

kiitos kaikille vastauksista. Taidan lopettaa yksipuolisen yhteydenpidon toistaiseksi, katsotaan helpottaisiko omaa oloa.

Tiedän siis itsekin että pitäisi päästää irti ja luopua haaveesta että olisi ne isovanhemmat, mutta ymmärtääköhän moni ihanat isovanhemmat omaavat miten vaikea on "luovuttaa"!

 

miten te jaksatte?
Aina on näitä aloituksia kun isovanhempia ei lapsenlapset kiinnosta.
No mielestäni heillä on oikeus olla kiinnostuneita tai sitten ei.
Sinunhan ne lapset on ja niin valitettavaa kun se lasten osalta onkin ei isovanhempien ole pakko olla kiinnostuneita tai edes leikkiä ja esittää sellaista.
Taitaa olla niin että että et sinäkään ole heille mitenkään tärkeä ole ollut kun muilla ovat hoidattaneet.Miten edes ajattelit että lapsenlapsi olisi jotenkin eri asia?
Itsellä on samanlainen tilanne ja olen asian kanssa sinut.
Lapset ovat minun, eikä muiden tarvi olla heistä kiinnostuneita, ei vaikka sama veri virtaa...

Sä kiellät tunteesi, se on sun ratkaisu. Psykologinen keino.

Tottakai isovanhempien kuuluisi olla kiinnostunut jälkeläisistään ja heidän lapsistaan! Jos ei ole, se loukkaa kaikkia osapuolia.

 

Yhtä juttua en ole käsittänyt, omat vanhemmat ovat kuvauksen perusteella tunnevammaisia idiootteja. Tästä huolimatta aikuinen lapsi haluaisi viedä omat lapset näiden "ihannevanhempien" hoitoon. Miksi pitäisi omat lapset alistaa samaan huonoon kohteluun kuin mitä itse on saanut??

 

En minä "tekisi" moisilla vanhemmilla/isovanhemmilla yhtikäs mitään. Jos itse ottavat yhteyttä osaisin akateemisesti koulutettuna rupatella ilmoista ja matkakohteista.

 

Ei isovanhemmilla ole velvollisuutta hoitaa lastenlapsiaan ! |O

kyse ei ollut hoitamisesta. En ensisjaisesti kaipaa hoitajaa enkä edes uskaltaisi jättää lapsia yksin mummolaan.

Kyse olikin välittämisestä, siitä että lapsenlapset merkitsisivät edes JOTAIN isovanhemmilleen.

Älkää pliis nyt sekoittako tätä siihen valitukseen että isovanhemmat eivät joka päivä hoida lapsiani, mitä teen.... en kaipaa hoitoapua vaan jonkinlaista huomiota lapsilleni.

Itse olen jo jotenkin osannut luopua siitä että en koskaan saa hyväksyntää vanhemmilta mutta arvatkaa miltä tuntuu kun oma lapsi huomaa että naapurin kakarat pääsevät mummolaan, papan kanssa kalaan jne ja sitten tulevat kysymään että miksi meidän mummo ja pappa eivät vielä meitä minnekään?

Miten ihmeessä tämän asian voi omille lapsilleen selittää?

Ei meidänkään lapsilla ole läheiset välit isovanhempiinsa ( toiset ovat maantieteellisesti kaukana, toiset muuten vain etäisiä ). Ei ihmisiä voi pakottaa toimimaan mieleisellään tavalla. Ajattelen aina, että isovanhemmat menettävät siinä eniten... Ei maailma ole tasapuolinen paikka muutenkaan : kaikilla ei ole isovanhempia ollenkaan.

olen tuosta eri mieltä. minusta henkilökohtaisesti lapseni - ja minä itse- kärsisimme paljon vähemmän, jos isovanhemmat olsiivat kuolleet, kuin että ovat terveitä,hyvinvoivia, varakkaita, ja koskaan eivät edes soita kysyäkseen mitä lapsenlapsille kuuluu, kuullakseen heidän äänensä.

täydellinen välinpitämättömyys lapsenlapsia kohtaan satuttaa juurikin siksi kun lukee miten "meidän poika on molemmille isovanhemmilleen kaikki kaikessa, hemmottelevat, hoitavat aina kun tarvitaan ja pyytävät kylään...".

voin lohduttaa ap:ta että jonkin verran helpottaa kun lapset kasvavat. kun lapset ovat aivan pieniä, särkee sydämestä, että ketään muuta maailmassa ei kiinnosta, kukaan ei välitä näistä pienistä ihmisistä.

onneksi lapsillani on hyvä isä. se lienee ainoa lohtu. molemmat isovanhemmat ovat melko lailla välinpitämättömiä. ei tule soittoa tai pyyntöä hoitaa. usein tahallista ilkeilyä ja jopa lastenlasten latistamista ja heille kiukuttelua silloin kun kerran/pari vuodessa nähdään.

Mielestäni lapsen terveen itsetunnon kehitykselle olisi parempi että tuollaiset välinpitämättömät isovanhemmat olisivat kuolleet kuin että ovat hengissä mutta täysin välinpitämättömiä verrattuna moniin nykyajan isovanhempiin, jotka hemmottelevat ja haluavat tietää miten lapsenlapsilla menee.

 

En minä "tekisi" moisilla vanhemmilla/isovanhemmilla yhtikäs mitään. Jos itse ottavat yhteyttä osaisin akateemisesti koulutettuna rupatella ilmoista ja matkakohteista.

niin. minäkin olen akateemisesti koulutettu, mutta kun omat hylkäämisen kokemukset tai omien lasten huono kohtelu on kyseessä, ovat tunteet niin voimakkaat, että small talk on melko vaikeaa.

 

Onko asuinpaikassanne jonkinlaista varamummo/pappa toimintaa? Ehkä löytyisi joku yksinäinen vanhus joka mielellään olisi isovanhempi lapsillesi.
Vaikka meillä tilanne ei ole lähellekään noin paha, ymmärrän mille sinusta tuntuu.

 

En minä "tekisi" moisilla vanhemmilla/isovanhemmilla yhtikäs mitään. Jos itse ottavat yhteyttä osaisin akateemisesti koulutettuna rupatella ilmoista ja matkakohteista.

niin. minäkin olen akateemisesti koulutettu, mutta kun omat hylkäämisen kokemukset tai omien lasten huono kohtelu on kyseessä, ovat tunteet niin voimakkaat, että small talk on melko vaikeaa.

Sitten voisin vaihtaa puhelinumeron salaiseksi, kenties isovanhemmat tulevaisuudessa ilmestyisivät oven taakse tai sitten ei.

 

sellaisten, joilla on hoitavat ja osallistuvat isovanhemmat on niin hemmetin helppo ja ylemmyydentuntoinen oikeus kommentoida näsäviisaasti että "ei isovanhempien valvollisuus ole hoitaa lapsenlapsia".

Ne joilla on kultalusikka suussaan isovanhempi-asiassa eivät näköjään osaa samaistua sellaiseen jolla asiat ovat kurjasti.

Mitä se empatia on....

Hyvä kirjoitus!

Mua niin säälittää omat lapseni, joita äitini juhlissa esittelee sukulaisille. Mutta ei ikinä arkena soita, kysy mitä meille kuuluu. Lapset ei ole koskaan olleet hänellä hoidossa. Isovanhemmuus on vain rooli, jota esitetään ulkopuolisille. Juhlien ulkopuolella ei pidetä yhteyttä.

Tosi paljon olisin toivonut että olisi läheisempi suhde, ja voisivat meitä auttaa pienten lasten kanssa edes joskus, mutta näin ei vain ole. Taitaa tosiaan olla niin että ne joilla isovanhemmat osallistuvat lasten elämään ja hoitavat heitä eivät todellakaan ymmärrä miten hyvin heillä asiat ovat.

Lisämausteena asiaan on isäni mielenterveysongelma, joka ei kylläkään estäisi äitiäni hoitamasta halutessaan lapsiani. Nyt vain tilanne on niinpäin, että minä saan olla vanhempieni vanhempi, ja murehtia heidänkin asioitaan.

 

Mua niin säälittää omat lapseni, joita äitini juhlissa esittelee sukulaisille. Mutta ei ikinä arkena soita, kysy mitä meille kuuluu. Lapset ei ole koskaan olleet hänellä hoidossa. Isovanhemmuus on vain rooli, jota esitetään ulkopuolisille. Juhlien ulkopuolella ei pidetä yhteyttä.

Tosi paljon olisin toivonut että olisi läheisempi suhde, ja voisivat meitä auttaa pienten lasten kanssa edes joskus, mutta näin ei vain ole. Taitaa tosiaan olla niin että ne joilla isovanhemmat osallistuvat lasten elämään ja hoitavat heitä eivät todellakaan ymmärrä miten hyvin heillä asiat ovat.

Lisämausteena asiaan on isäni mielenterveysongelma, joka ei kylläkään estäisi äitiäni hoitamasta halutessaan lapsiani. Nyt vain tilanne on niinpäin, että minä saan olla vanhempieni vanhempi, ja murehtia heidänkin asioitaan.

Meillä muuten aika sama tilanne, paitsi että edesmennyt isäni oli alkoholisti. Isän eläessä luulin, ettei äidillä vain riitä aikaa / voimia, mutta nyt tiedän, ettei häntä koskaa kiinnostanutkaan. Aina ovat uudet "poikaystävät" ajaneet mennen tullen lastenlasten ohi - seurattomina kausina voikin sitten soittaa ja valitella, miten kukaan ei käy eikä välitä... Ja ei, mitään fyysistä / taloudellista apua emme koskaan ole olleet vailla. Vain sitä, että väittäis.

 

Meilläkin on yksi tälläinen isovanhemman esittäjä...lasten pappa isän puolelta. Tosin ei hän ole koskaan pojalleenkaan tainnut mikään vanhempi olla....muulloin kuin muille retostellessa.
Tämä pappa ei ole koskaan nähnyt lapsenlapsiaan, mutta kaksi vanhinta on nähnyt hänet tv:ssä pari kertaa..

Mutta mikä parasta, meillä on onneksi kaksi mummia ja toinen pappa sekä varavaari jotka pitävät yhteyttä ja joihin pidetään yhteyttä.

Ap:n tilanne kuulostaa kestämättömältä ja mä olen kanssa sitä mieltä, että nämä isovanhemmat omassa tökeröydessään menettävät eniten. Yksinäinen vanhuus hoitolaitoksessa kutsuu...

 

en jaksa vastauksia lukea, mutta sinun tekstisi luin ihan kokonaan.

Jos olisin sinä, en olisi täysi-ikäiseksi tultuani ollut MISSÄÄN väleissä vanhempieni kanssa - en ennekuin pyytäisivät anteeksi =( Jos pyytäisivätkään...

Monet "vanhukset" ovat yksinäisiä ja heillä olisi sydäntä rakastaa lapsenlapsia, mutta heillä niitä ei ole tai asuvat ihan liian pitkällä. Joten rohkeasti paikallislehteen ilmoitus, jotta haet lapsillesi läsnöolevaa ja rakastavaa isovanhempaa... Välillä myös "vanhukset" etsivät paikallisehden kautta itselleen "lapsenlasta". Olen nähnyt =) Rohkeasti nyt vain!

*halaus*

 

isovanhemmilla ei ole mun mielestä velvollisuutta hoitaa jatkuvasti lapsen lapsia.
Jos he eivät ole kiinnostunut niin anna sitten olla. Todistakaa että tulette itse toimeen.
Itsellä on onnellinen tilanne. Vanhempani ovat vielä nuoria ja hoitavat poikaa melkein aina
kun pyydän. Miehen äiti on jo melkein 80 v, joten hän ei enää jaksa vaikka ehkä haluaisikin.

 

isovanhemmilla ei ole mun mielestä velvollisuutta hoitaa jatkuvasti lapsen lapsia.

Miten on niin vaikea tajuta, että juuri tästä EI ollut kysymys, vaan siitä, etteivät isovanhemmat _välitä_ .