itsekkäät isovanhemmat - lapsenlapsi ei kiinnosta

[kyselijä]

Onko muilla samankaltaista ongelmaa. Eli itsekkäät isovanhemmat joita kiinnostaa vain oma elämä ja nautiskelu ja lapsenlapset tai omat lapset eivät tippaakaan.

Nyt heti alkuun ennenkuin joku tulee jeesustelemaan että "isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsenlapsia", niin sanon heti alkuun että kyse ei ole nyt hoitamispalvelusta vaan VÄLITTÄMISESTÄ.

Omat ikävät vanhempani hoidattivat meidän aina sukulailla, eli saivat jatkuvasti hoitoapua molemmilta vanhemmiltaan (eli siis olin aina lapsena mummolassa) tai sisaruksiltaan. Vanhemmat jättivät meidät lapset jo hyvin pieninä hoitoon ja reissasivat etelässä jne sillä aikaa kun mummot hoitivat. Vanhempani ovat saaneet siis aivan valtavasti hoitoapua omilta vanhemmiltaan. Yleensä tämä sukupolvien ketju sitten toimii seuraavassakin lenkissä eli itse aikaanaan apua saaneet ymmärtävät auttaa omia lapsiaan. Mutta ei nyt tällä kertaa!

Vanhempani ovat vaivautuneet pyynnöistä huolimatta tapaamaan lapsiani elämänsä aikana kaksi kertaa, kerran minun kotonani ja kerran näkivät lapset sukujuhlissa kun muutenkin olivat sinne menossa. Lapsenlapset eivät saa mitään puheluita, kortteja, muistamisia - joulu- ja synttärilahjoista puhumattakaan. Minä en ole saanut pyynnöistä huolimatta (siis pari kertaa olen kehdannut pyytää) apua silloin kun on ollut tosihätä. Kerran jouduin sairaalaan ja lapset piti melkein huostaanottaa kun puoliso ei päässyt heti hoitamaan ja olisi tarvinnut apua. Myös kun olen ollut sairaana, tai on ollut koliikkivauva tai muuta haastavaa niin apua ei ole tippunut.

Jos puhelimessa kerron jotain itsestäni/lapsistani niin äitini sanoo vain aijaa, vai niin ja alkaa heti puhumaan päälle miten "minä käyn harrastuksissa" ja miten "nyt lähdetään taas etelänmatkalle". Vanhempani elävät ihmeellistä itsekästä minäminä-elämää mihin eivät muut mahdu.

Tämä asia vaivaa minua sen verran että olen miettinyt sitä että mitä teen kun vanhempani vanhenevat. Isäni ilmoitti jo joskus aikaisemmin että odottaa minun sitten hoitavan heidät koska he eivät laitokseen sitten suostu. Kaiken tämän tylyn kohtelun jälkeen pitäisi sitten kuitenkin olla "kiltti tytär" ja hoitaa vanhenevat vanhemmat.

Eikö avunannon pitäisi olla vastavuoroista?

Miten olette muut samassa tilanteessa toimineet, jättäneet vaan asian roikkumaan vai tehneet jotain? Keskustelu ei auta, kokeiltu on, johti vain siihen että minulle huudettiin ja syytettiin hulluksi ja kiittämättömäksi joka haluaa vain kiusata vanhempiaan eikä ymmärrä olla kiitollinen kaikesta avusta (niin mistä avusta...) jota olen vanhemmiltani saanut. Huh huh.

 

[myö]

Mie laittaisin kyllä välit poikki. Tai ainakaan en itse ottais mitään yhteyttä. Ihan kamalia ovat suoraansanottuna.

 

[t]

Kuulostaa siltä, etteivät vanhempasi välitä SINUSTA. Eivätkä sitä myöten elämästäsikään, johon lapsesi kuuluu. Jättäisin tuollaiset vanhemmat huomiotta, ja tarvitsemani apu pitäisi sitten vain saada jostain muualta.

 

[kk]

http://www.suhdesoppa.fi/narsismi/tunnista-narsisti/

 

[ap]

jeps, narsismimeininkiä on toki kuvassa mukana mutta vain isäni puolelta. Tämä ei selitä mielestäni sitä miksi ihmeessä äitini on piittaamaton, tunteeton ja kylmä. Luulisi edes jotenkin että naisena äitiäni kiinnostaisi lapsenlapset, sukupolvien ketju jne.

Itse lapsena oli kiva mummolassa mummojen kanssa keittää marjamehua ja opetella "naisten taitoja" yli sukupolvien. Nyt omille lapsille on aika kiusallista ja vaikeaa selittää miksi olemassaoleva mummo ei ole tipan vertaa kiinnostunut lapsenlapsista. Odotan kauhulla sitä hetkeä milloin lapseni alkavat kysellä tarkemmin että mistä tämä johtuu. Nyt jo ovat huomanneet että naapuriperheissä mummot ja ukit ramppaavat kylässä viikottain ja vievät lapsenlapsiaan uimaan, huvipuistoon jne. Vääjäämättä kohta tulee kysymystä siitä että miksi omat isovanhemmat eivät käy. Huoh!

 

[sdflkj]

Mutta ihmeen vähän isovanhempia kiinnostaa lapsenlapset täälläkin, tai lähinnä minun vanhempiani. Toki heillä käydään ja he käyvät meillä, mutta hyvin usein se on tuota että kerrotaan omista etelälomista, mökkisuunnitelmista jne. jne. ja lapsen lapset vaan leikkivät omissa huoneissaan. Eivät ota kontaktia siis lapsenlapsiin juurikaan vaikka kylässä ovatkin.

Eivät ole aidosti läsnä lapsenlapsilleen, menisivät ulos niiden kanssa tai leikkimään niiden huoneeseen tms.

 

[Adea]

Eivätkös tässä vanhemmat aika pitkälle ratkaise ne vanhuuden päivänsäkkin itse käytöksellään? Eli ongelma on heillä, kun eivät välitä omasta lapsestaan, tai tämän lapsista. Siinä on varmasti aika mahdoton itse tehdä yhtään mitää :/

 

[läheisyys]

Moi!
Minun omat vanhempani eivät välitä meidän lapsista.
Siskon lapset ovat sitten erinomaisia miksi toiset lapset ovat niin paljon parempia?
Oneksi appivanhemmat rakastavat meidän lapsia aidosti.
Appivanhemmat ottavat lapsiamme yö-kylään ostavat jos jonkin näköistä.
Olen monta kertaa pyytänyt omia vanhempiani tulemaan kylään aina on jotain.
Kävivät ristiäisissä äkkiä oli kuitenkin lähdettävä kun on hirviä tiellä ja muutenkin on niin vaikeeta.
Pyysin heitä vähän aikaa sitten taas kylään on pakkasta ja matkakin on pitkä.
Näitä selityksiä on jos jonkinlaista uskomatonta käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä.
Viimeinen pisara oli kun soittivat ja sanoivat tulevansa kylään.
Vierailun pitäisi tapahtua äkki kun pitää rientää siskon lapsille ostamaan alennusmyynnistä jotain.
Välit ovat nyt poikki ja tuskin korjaantuvat vähään aikaan.

 

["huihai"]

..on jouluna ollut meilläkin, kun vanhempani eivät piittaa lapsistaan saati lapsenlapsistaan. Synnytyskin vielä herkistänyt olotilaani, ja oman äidin tuki olisi joskus tärkeää. Äitini on nähnyt ekan lapsenlapsensa 3 kertaa(nyt puolivuotias), vaikka ajelevat ohitse miltei joka viikonloppu "ryyppypariskuntatuttaviensa" luo). Äitini uusi mies on lisäksi hyvin mustasukkainen jopa meille lapsille äitini huomiosta. Joulun aikaankin lupasivat tulla"tuodaan sitten vauvalle lahja", mutta eipä ole kuulunut pihaustakaan. Usein soittaessani on kamala kiire jonnekin/paha krapula. Oma isäni on ollut etäinen meille lapsille jo pienestä, eikä ole vauvaakaan nähnyt. Kerran jo sovimme tapaamisen, mutta isäni olikin estynyt, kun uuden puolison koirat tarvitsivat hoitajaa... Kumma juttu miten kirpaisee, vaikka olen jo aikuinen. Tuon lapsen takiahan tässä kuitenkin enemmän on paha mieli! Kiva olisi ollut saada edes joulukortti!! Tässäkin tapauksessa on tuo sukupolvien yli kestänyt tunnekylmyys ja välinpitämättömyys. Oma lapsuuteni oli kuitenkin ihan hyvä lämpimän äitisuhteen vuoksi. Siksikin ihmetyttää, mitä oikein on tapahtunut. Vanhempieni erottua perheemme on hajonnut totaalisesti ja molemmat tuntuvat kipuilevan omien asioidensa kanssa. Meilläkin onneksi miehen suku on hyvin lämminhenkistä ja kiinnostunutta. Toivon voimia ja positiivista mieltä kaikille samojen ongelmien kanssa painiville, kaikesta huolimatta! Otetaan onkeemme, eikä anneta pahan kiertää

 

[vierailija]

Moi!
Minun omat vanhempani eivät välitä meidän lapsista.
Siskon lapset ovat sitten erinomaisia miksi toiset lapset ovat niin paljon parempia?
Oneksi appivanhemmat rakastavat meidän lapsia aidosti.
Appivanhemmat ottavat lapsiamme yö-kylään ostavat jos jonkin näköistä.
Olen monta kertaa pyytänyt omia vanhempiani tulemaan kylään aina on jotain.
Kävivät ristiäisissä äkkiä oli kuitenkin lähdettävä kun on hirviä tiellä ja muutenkin on niin vaikeeta.
Pyysin heitä vähän aikaa sitten taas kylään on pakkasta ja matkakin on pitkä.
Näitä selityksiä on jos jonkinlaista uskomatonta käyttäytymistä aikuisilta ihmisiltä.
Viimeinen pisara oli kun soittivat ja sanoivat tulevansa kylään.
Vierailun pitäisi tapahtua äkki kun pitää rientää siskon lapsille ostamaan alennusmyynnistä jotain.
Välit ovat nyt poikki ja tuskin korjaantuvat vähään aikaan.