Itsekästä vai ei ?

[Njen]

Tuli tuosta duplokeskustelusta mieleen.

Onko teidän mielestänne itsekästä olla antamatta tai lainaamatta tavaroita toisille? Jos sinulla ei ole tavaralle käyttöä, mutta toisella olisi. Esim. teidän lapsenne ovat jo koulussa ja teillä lojuu varastossa käyttämättöminä vauvan tavaroita ja sukulaisenne/tuttunne saa lapsen ja tarvitsisi niitä. Onko itsekästä olla antamatta tai lainaamatta?

Entä onko mielestänne itsekäs ajattelutapa: En halua lahjoittaa tavaroita, joita olen itse kalliina ostanut kenellekkään, koska ovat olleet uutena niin kalliita. En siis tarvitsisi tavaroita enää itse, mutta periaatteesta, että maksan vaikkapa X tavarasta 900 euroa, en halua antaa sitä kenellekkään, koska mä olen sen maksanut kalliilla ja joku toinen saisi niin arvokkaan tavaran ilmaiseksi. Säilytän mielummin varastossa lojumassa.

 

[tytsi-89]

Onhan se itsekästä. Joskaan itsekkyys ei ole aina huono asia. Joissain tilanteissa ihan ymmärrettävää, jos tavaroilla on tunnearvoa, pelkää niiden menevän rikki tms. En silti oikein ymmärrä sitäkään, jos mitään ei voi lainata tai lahjoittaa, saati, että kaikki pitäisi myydä kalliilla eteenpäin.

 

[ei-panttaaja]

Jos on maksanut jostain tavarasta itse paljon, se on todennäköisesti sellainen, millä on jälleenmyyntiarvoa eli ei kun huutikseen tai kirppismyyntiin vaan.

 

[Snowpatrol]

En minäkään kaliita tavaroita anna kenellekään. Ihan siistä syystä, että minä olen maksanut nyt vaikkapa Louis Vuittonistani 1300e, niin en aio antaa sitä ilmaiseksi kenellekään. Ennemmin myyn sen vuittonini huutiksessa 800e:lla eteenpäin.

Riippuu tietenkin myös siitä, kenelle annan lahjan. Kummitytölleni olen antanut melko arvokkaan kellon, jonka minä olen joskus ostanut muutamalla satasella.

 

[Snowpatrol]

Ja toisethan ovat ns. "romunkerääjiä" luonteeltaan. Ei välttämättä ole itsekyyttä, ettei se naapurin Raija tarjoa heidän jo aikuistumassa olevien lasten hoitopöytää teidän vastasyntyneelle. Naapurin Raija vaan tykkää kerätä kaiken.

 

[Anatolia]

On ihan sallittua olla itsekäs tietyissä asioissa.

 

[fifiia]

On itsekästä, jos sille että tavarat on käyttämättä vuosikausia ei ole mitää perustetta. Onko se että haluaa myydä tavarat ja osan niihin sijoitetuista rahoista takaisin itsekästä, on jokseenkin tulkinta kysymys. Varmasti jossain määrin itsekästä, mutta ei minusta (välttämättä) sellaista josta sanoisin "onpa itsekäs kun myy tuon eikä anna sitä veljen lapselle".

 

[hrhrthrt]

Mä pidin itsekkäästi ostamani Duplot, Legot, Brion puujunaradat, kalliit dinosauruslelut ja Fisher-pricet varastossa, nyt on lapsenlapset leikkimässä niillä.
Ei se ole itsekästä, vaan fiksua säästää, jos niillä oikeasti vielä joskus jotain tekee. Jos taas kyse on käyttötavarasta, jota ei voi myöhemmin käyttää (kärsii säilytyksestä), niin kannattaa myydä eteenpäin niin kauan kun jälleenmyyntiarvoa on.
Nyt tuolla varastossa on syöttötuoli ja matkasänky oottelemassa seuraavaa vauvaa, joka mun luo tulee yökylään ja hoitoon sitten vähän isommaksi kasvettuaan.

 

[Ken guru]

Mun mielestä kenelläkään ei ole velvollisuutta antaa tai lainata omia ostamiaan tavaroita kenellekään, joten sen puolesta en kyllä sanoisi tavaroita lainaamatonta mitenkään itsekkääksi.

 

[piina]

Kuka ihminen ei olisi joissain asioissa itsekäs. Ihmisen pitää oppia myös itsekkyyttä jotta tässä yhteiskunnassa pärjää.

 

[piina]

Mun mielestä kenelläkään ei ole velvollisuutta antaa tai lainata omia ostamiaan tavaroita kenellekään, joten sen puolesta en kyllä sanoisi tavaroita lainaamatonta mitenkään itsekkääksi.

Onhan sekin itsekästä, jos ottaa toisilta tavaraa ilmaiseksi.

 

[Katherine Wheel]

Mulle sellasella tavaralla, jota en itse enää käytä, ei ole mitään merkitystä. Eli olisin vain iloinen jos joku tulisi hakemaan pois nurkista lojumasta. Tietty joku överi kallis homma eri asia, mut tavalliset lelut ja lasten tarvikkeet, vieköön se joka tarvitsee.

 

[....]

En minäkään kaliita tavaroita anna kenellekään. Ihan siistä syystä, että minä olen maksanut nyt vaikkapa Louis Vuittonistani 1300e, niin en aio antaa sitä ilmaiseksi kenellekään. Ennemmin myyn sen vuittonini huutiksessa 800e:lla eteenpäin.

Riippuu tietenkin myös siitä, kenelle annan lahjan. Kummitytölleni olen antanut melko arvokkaan kellon, jonka minä olen joskus ostanut muutamalla satasella.

tuli selväksi että sulla on vuittoni

 

["vieras"]

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi jotkut olettavat että vauvatarvikkeita tms olisi velvollisuus lahjoittaa sukulaiselle/ystävälle. Itsekästä on se, ettei tahdo myydä jotakin tavaraa halvemmalla kuin mitä itse on siitä maksanut ja mieluummin jemmailee turhanpanttina nurkissa. Siinä en näe mitään itsekästä, että tahtoo jonkinlaisen korvauksen tavarasta, josta itse kuitenkin on maksanut.

 

[Saraldo]

Mä en lainaa sellaisia leluja tai vaatteita tai tavaroita, joiden tärveltyminen tai katoaminen aiheuttaisi mussa suunnatonta v*tutusta. Sellaisia yksjasama tavaroita voin hyvinkin lainata tai myydä tai lahjoittaa.

 

["Heh"]

Ei mielestäni.
Yleensä rikkaimmat ovat sitä mieltä että se on itsekästä, koska he ovat käsi ojossa ottamassa ilmaiseksi toisilta kaiken. Aina saajapuolella.

On joitakin sukuja joissa kaikki sujuu kivasti vastavuoroisesti. Ne ovt vähemmistö.

 

[juuh]

Kierrättämällä saadut tavarat on soveliasta laittaa uudelleen kiertoon, mutta jos on jotain itse ostanut niin sille saa tehdä mitä haluaa olematta silti itsekäs. Meillä kaveripiirissa kiertää esim syöttötuoli, sitteri, leikkimatto ja muutama muukin tavara. Niitä vaihdellaan sen mukaan kuka tarttee. Jos joku möisi, niin aika itsekkäänä pitäisin, mutta ostin uudet kaksosten rattaat ja möin ne kyllä parhaalle ystävälleni ihan markkinahintaan. En tiedä olinko itsekäs, mutta näin selvempää

 

["mää"]

Jotkut ei oikein hahmota, mikä käytetyn tavaran arvosta on jäljellä. Esim. lastenvaunut kehittyvät niin, ettei niillä vanhoilla jonkun vuoden päästä ole jälleenmyyntiarvoa lainkaan. Sitä ei myös ymmärretä, että vaikka olisi miten nätisti pidetty, niin käyttötavarat nyt vaan eivät pysy ihan uuden veroisina. Itse ei päivittäistä kulumista huomaa välttmättä niinkään, mutta toiselta käytettynä saadusta/ostetusta sen näkee ihan eri tavalla.

 

["vieras"]

Itsekästä on vaatia itselleen toisen ostamia tavaroita ja ihmetellä miksi niitä ei voi antaa. Jokaisella on syynsä olla antamatta ja sitä pitää kunnioittaa. Arvokkailla leluilla on tunne ja leikkiarvoa pitkään ja monet laatulelut on mukava kierrättää lapsenlapsille niin kuin on tässä tullut ilmi. Hienoa, että lapsenlapset voi leikkiä samoilla leluilla kuin vanhempansa. Kyllä legot ja puulelut kuluvat ja jos niitä lainaa on aivan varma ettei samanveroisina saa takaisin ja on voinut mennä hukkaankin.

Ostakoot ihmiset ovat tavaransa, jos ovat vailla! Joku voi hyvyyttään antaa omansa, mutta ei pidä olettaa, että niin on tehtävä.