Ihminen muuttuu vain, jos itse kokee siihen tarvetta. Miehesi tuntuu olevan melko tyytyväinen itseensä, joten en osaa kuvitella, että lasten hankkiminen häntä suuremmin muuttaisi. En ainakaan suosittele ottamaan tätä riskiä, sillä lapsia ei tehdä parisuhdetta korjaamaan, vaan vasta sitten kun koossa on turvallinen ja toimiva perhesuhde, jossa vuorovaikutus ja kommunikointi toimii, ja kummatkin ovat kypsiä lastentekoon edellyttämään vastuuseen.
Tällä hetkellä miehesi itse käyttäytyy kuin olisi lapsesi. Hänestä ei nyt taida olla isäksi kuin ehkä fyysisesti.
Kuten itsekin otsikossa miestäsi luonnehdit, hän on kuvauksesi perusteella itsekäs ja välinpitämätön. Sanot että hän on "muuten hyvä mies", mutta tuleeko tämä "hyvyys" esille missään muussa kuin siinä, että käyttää alkoholia kohtuullisesti eikä ole väkivaltainen? Nuo kun ovat jokaisen kumppanin perusvaatimuksia, etten sanoisi kelvollisen kumppanin minimivaatimukset. Jotain muutakin tarjottavaa kyllä kumppaniltaan soisi voivan odottaa.
Kommunikointia teillä ei kuvauksesi perusteella juurikaan ole, sananvaihtonne kulkee täysin miehen ehdoilla. Hän käyttää hyvin lapsellisia keinoja tahtonsa läpisaamiseksi, ja ne tuntuvat toimivan. Katsot ehkä parhaaksi alistua, ettei tilanne kärjistyisi?
Nyt te vain asutte samassa huoneistossa kuin kämppikset, ellet jättänyt jotakin olennaista kertomatta. Itse en haluaisi asua noin välinpitämättömän ihmisen kanssa, joka ei välitä minun mielipiteistäni, eikä muutenkaan tunnu olevan kiinnostunut mistään yhteisestä.
Voit lähteä liikkeelle siitä, että miehesi on mitä hän on. Haluatko elää tällaisen ihmisen kanssa? Meillä on valitettavan vähän mahdollisuuksia vaikuttaa toiseen ihmiseen; nalkuttamalla se ei onnistu, ei pakottamalla eikä kerjäämälläkään. Jos pystyt tavoittamaan miehen järjellisen puolen, ehkä saat hänet ymmärtämään, että hän voisi käyttäytymällä huomaavaisemmin ehkä pelastaa suhteenne.
Hän tarvitsee muuttuakseen todennäköisesti ulkoista tukea, mutta tahto muuttumiselle pitää tulla häneltä itseltään. Jos saat hänet tajuamaan tämän, voit ehdottaa parisuhdeneuvontaa teille molemmille. Voi hyvin olla, että tämä vaikenemalla painostaen asioitaan käsittelemään oppinut, henkisesti keskenkasvuinen mies ei osaa kohdata todellisuutta kypsällä tavalla. Hänellä ei tunnu olevan siihen oikeita työkaluja.
Sinä et ole oikea henkilö opettamaan hänelle elämistä, vaikka itse osaisitkin elää ja opettaa, koska opettajana joudut auktoriteettiasemaan, ja sitä miehesi tuskin haluaa sinulle ainakaan tappelematta suoda. Parisuhdeneuvoja olisi siksi paikallaan, mutta mahdatko saada miehesi suostumaan sellaiseen?
Ikävää tekstiä, tiedän, mutta ainakin kuvauksesi perusteella saan tällaisen vaikutelman. Toivotan kuitenkin teille onnea, ja toivon sinun löytävän mieheesi toimivan keskusteluyhtyden!
. Meillä ei kukaan vingu ei valita roskien viennistä, eikä muustakaan. En ole myöskään kuullut muiden "emäntien" tai "isäntien" näin tekevän. Omituinen oletusarvo, että muilla vingutaan ja pidetään komentoa. Minusta on reilua meinikiä että molemmat tekevät, ei se jota ärsyttää. Asumme myös omakotitalossa, ei meillä ole töitä joita en jaksaisi fyysisesti suorittaa, tai joissa olisin ratkaisevasti hitaampi. Mitä ne teillä ovat?