Itsekäs mies -muuttuuko koskaan?!

[tähtisumu]

En tiedä, kauanko jaksan tätä, että mies pistää aina itsensä minun ja vauvan edelle. Tällä hetkellä odotan "aika parempaa", että mies muuttuisi. Mutta odotanko turhaan? Kellään kokemuksia vastaavasta tilanteesta?

Meillä siis vauva 7kk ja mies töissä arkisin 8-16. Töistä tultuaan on kotona pari tuntia -tekee siis omia juttujaan (on koneella,syö,nukkuu..) eikä juuri huomio meitä. Eikä varsinkaan auta minua vauvan tai kotitöiden kanssa. Joskus kyllä, mutta se on todella harvoin. Sen jälkeen lähtee kotoa omiin harrastuksiin/kavereille ja tulee kotiin iltayhdeksän/-kymmenen aikoihin. Minä olen siis vauvan kanssa käytännössä 24/7 yksin. Tai ainakin kaikki vastuu kodista & vauvasta on kokoajan minulla.

Tästä on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu. Silti tuntuu, että mies ei vaan tajua. Sanoo vaan, että "Minä haluan harrastaa." Sanoo, että saan minäkin lähteä omiin harrastuksiin, mutta tosiasiassa ei vauvan kanssa 15min kauempaa pärjää. On nähty.

Nyt siis kaipaisin vinkkejä/neuvoja omien kokemusten pohjalta!

 

[clivia]

Mun mielestä se joka on kotona päivät tekee kotityöt.
Mies tarvii hengähdysaikaa työpäivän jälkeen ilman että heti isketään muksu syliin kun ovesta astuu sisään.
Se pari tuntia töiden jälkeen syömistä,omia juttuja ja nukkumista on minusta ihan ok.
Se ei ole ok että mies sitten huinaa kaiket illat jossain muualla kuin kotona.
Sun pitää puhua siitä että harrastukset ei ole jokapäiväisiä tai jos on niin se koskee sitten molempia.
Että otan vuoron kuudesta kahdeksaan,sä saat kahdeksasta kymmeneen.
Sano että sä tarviit myös hengähdystaukoa kodista ja lapsesta että jaksat.
Normaalijärjellä varustettu fiksu mies ymmärtää asian kun se esitetään hänelle asiallisesti eikä tyyliin sää aina ja mä en koskaan.
Mun mies sanoi tyttärelleen että opettele elämässä yksi asia,kun haluat miehen tekevän jotakin,esitä asia päinvastoin =)
Minusta se kuvaa aika hyvin miehen sielunelämää.

 

[ap]

Entä, jos sillä, joka on kotona päivät, on imetettävä, huonosti nukkuva (joka pikkukolahdukseen) heräävä pieni vauva? Entä, jos se, joka on kotona päivät, tarvisi myös hengähdysaikaa? En tiedä, sulla ei vaikuta ihan samanlaisia kokemuksia olevan, mutta kyllä tämä kotona "oleminen" on mun työtä -24/7 tosiaan. Kiitos kuitenkin vastauksesta! Sain taas muistutuksen, että ajattelutapoja on niin monia!

 

[kääk]

Kuulostaa kyllä aika toivottomalta tapaukselta. Miten ennen vauvaa, kulkiko elämänne silloinkin miehen toiveiden ja menojen mukaan?

 

[Limone]

Meillä mies on ollut lapsen kanssa kotona viime talvesta saakka, eikä minulla ainakaan ole ollut töiden jälkeen mitään parin tunnin omaa hengähdystaukoa. En siis ymmärrä miksi erityisesti isän pitäisi saada omaa aikaa, kun ei sitä saa äitikään. Enkä muista saiko mies sitä omaa aikaa töistä tullessaan vaikka itse olinkin kotona. Ehkä meillä vaan toimitaan erilailla, se lapsi ja perhe-elämä on ykkösenä ja oma aika kakkosen. Ja kyllä sitä omaa aikaa kaipaa, mutta ehkä sitten joskus taas kun lapset ovat isompia..

 

[ap]

Hmm. Jossain määrin. Minäkin muutin miehen työn perässä uudelle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään ja miehellä taas oli siellä vanhat kaverit ja harrastukset. Silloin kyllä auttoi minua vähän enemmän kodin kanssa.

 

[itsekäs on]

Aika toivottomalta tuo mies kuulostaa. Turha noista clivian kommenteista välittää, sillä nyt on vähän ihmeelliset mielipiteet muutenkin.
Tottakai se kotona oleva tarvitsee hengähdystaukoa, jopa enemmän kuin töissä käyvä. Monihan menee mieluummin töihin kuin jää kotiin, koska se on oikeesti niin rankkaa sekä fyysisesti että henkisesti. Kävi töissä tai ei, kyllä ne kotityöt ja lastenhoidot on silti jaettava eikä vaan ajatella omaa napaansa ja mennä harrastelemaan. Pistä toi miehes nyt tiukille että tajuaa, näyttää pitävän itsestäänselvänä asiana ettei hänen tarvitse muuttaa mitään tapojaan vaikka teille on tullut vauva!

 

[clivia]

Entä, jos sillä, joka on kotona päivät, on imetettävä, huonosti nukkuva (joka pikkukolahdukseen) heräävä pieni vauva? Entä, jos se, joka on kotona päivät, tarvisi myös hengähdysaikaa? En tiedä, sulla ei vaikuta ihan samanlaisia kokemuksia olevan, mutta kyllä tämä kotona "oleminen" on mun työtä -24/7 tosiaan. Kiitos kuitenkin vastauksesta! Sain taas muistutuksen, että ajattelutapoja on niin monia!

Mä olen ollut 15 vuotta kotiaitinä kun mulla oli viis pientä muksua ja mies viikot poissa.Kaksi tosi allergista ja huonounista muksua,toinen ulvoi yötä päivää kolme vuotta,toinen neljä ja puoli.Olisin tarvinnut hengähdysaikaa surkeesti tosi monet kerrat,en vaan sitä ikinä saanut.Mä yritin hengähtää silloin harvoin kun mies oli kotona mutta siitä ei tullut mitään,kaksi tuntia mettälenkillä koirien kans ja muksu huuttaa sitterissä sinisenä paskat housuissa ja äijä kattelee videoita.Kun ei tee muksulle mitään niin kyllä se akka tajuaa ettei voi poistua asunnosta.
Siks kirjoitinkin että fiksu mies ymmärtää asian.Yritä sitä keskustelua,sillä et menetä mitään mutta voit saada paljonkin =)

 

[rantapallo]

Minkäikäisiä olette miehesi kanssa? Kuulostaisi aika kypsymättömän touhulta, toisaalta eipä sitä lapsentekoa enää voi siirtää. Jos taas jo yli 30 niin muuttuminen voi olla ?

 

[näin]

Meillä mies on ollut lapsen kanssa kotona viime talvesta saakka, eikä minulla ainakaan ole ollut töiden jälkeen mitään parin tunnin omaa hengähdystaukoa. En siis ymmärrä miksi erityisesti isän pitäisi saada omaa aikaa, kun ei sitä saa äitikään. Enkä muista saiko mies sitä omaa aikaa töistä tullessaan vaikka itse olinkin kotona. Ehkä meillä vaan toimitaan erilailla, se lapsi ja perhe-elämä on ykkösenä ja oma aika kakkosen. Ja kyllä sitä omaa aikaa kaipaa, mutta ehkä sitten joskus taas kun lapset ovat isompia..

Juuri näin se pitää mennä! Joutaa jo romukoppaan tää miesten hyysääminen. Ihan yhtälailla saavat raataa ja ottaa osaa kuin äitikin, ei heillä ole mitään etuoikeuksia.

 

[vieras]

No onhan se mahdollista että muttuu.. mutta tosi epätodennäköistä. Sitä muutosta kun pitäisi haluta. Eli sanon ett ei muutu..
Itse katselin vastaavaa vuosikausia ja entinenhän se mies nykyään on. Kaikki muu kiinnosti enemmän kuin perhe. Ainoa mikä harmittaa on se, etten jättänyt aikaisemmin. Kahden pikkuisen yksinhuoltajanakin oli huomattavasti helpompaa kuin että oli se "kolmas lapsi" joko passattavana kotona tai sitten vaan jossakin muualla hukassa.

 

[ap]

Kiitos vastauksista! Täällä meillä jatketaan siis keskustelua aiheesta. Ehkäpä se mies vielä joku päivä ymmärtää minua ihan oikeasti. Sanoo siis jo nyt ymmärtävänsä, mutta vastasin, että "Ei, et sinä voi ymmärtää. Ymmärrät sitten, kun olet ollut ensimmäisen päivän vauvan kanssa kahdestaan." Ja olen siis ihan suoraan sanonut, että toivoisin hänen olevan enemmän kotona ja nimenomaan vauvan kanssa.

 

[...]

Eroa. Ei se muutu oikeesti.

 

[PipariSuu]

Hmm. Jossain määrin. Minäkin muutin miehen työn perässä uudelle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään ja miehellä taas oli siellä vanhat kaverit ja harrastukset. Silloin kyllä auttoi minua vähän enemmän kodin kanssa.

No siis AUTTOI sua..?

Siis eli alkukohtaisestikin kodinhommat on aina ollut siis sun ja mies sitten saattoi ehkä auttaa sua eli myös saa kiitokset yms. koska _vain_ auttoi sua?

Jos teillä on aina ollut noin, niin ehkä kannattaisi kääntää koko juttu päinvastoin. Koti on yhteinen, hommat on yhteisiä. Kukaan ei auta toista kodinhoidossa vaan tekee oman velvollisuutensa kodinhoidossa.

Se, että olet kotona hoitamassa lasta, ei tarkoita, että hoidat sitä 24/7 vaan miehen pitäisi tulla siihen mukaan sen jälkeen kun on tehnyt työhommansa. Toki molemmille on hyvä suoda harrastuksiin ja omaan oloonsa aikaa, mutta se on vastavuoroista eli tunti sulle, tunti miehelle jne. Ei mitään, että mies on ystävällinen ja kiva ja ihana kun antaa sulle tunnin lenkkeilyaikaa ja miehen nyt vaan kuuluu mennä harrastuksiinsa miten sattuu...

 

[niin]

Mitäs jos lähtisit viikonlopuksi jonnekin ja miehesi saisi olla vauvan kanssa kaksin, saisi vähän esimakua, millaista on 24/7 elämä vauvan kanssa.... etkä tee mitään ostoksia tai ruokia valmiiksi hänelle.

 

[ap]

Clivia -ei ollut tarkoitus loukata! Mutta kovin meillä on silti erilaiset käsitykset tuosta, että miehen pitää saada töistä tultuaan vaan lepäillä rauhassa.
Rantapallo -reilu parikymppisiä ollaan. Eli ehkä sekin vaikuttaa. Olen miehelle sanonut, että ei voi jatkaa elämäänsä ihan niin kuin ennen vauvaakin. On rauhoittunut selvästi, mutta ei mielestäni tarpeeksi.
Vieras -mulla kans usein tuntuu, että on tosiaan "toinen iso lapsi" kans täällä hyssättävänä. Tosi raivostuttavaa.

 

[vieras]

Minä olin myös kotona vuosikausia kolmen lapsen kanssa ja tein kyllä kaikki kotihommat. Sitten pääsin jumppaan kun lapset ei olleet enää ihan pieniä ja mies ehti töistä kotiin niiden kanssa olemaan. Mutta ei lasten kanssa kotona olo mielestäni kyllä ole yhtä stressaavaa ja vaativaa kuin palkkatyö. Siinä pystyy itse suunnittelemaan aikataulut ja ottamaan rennosti. Ei koko aikaa tarvitse siivota. Ajan myötä helpottuu kun lapset kasvaa.

 

[clivia]

Kiitos vastauksista! Täällä meillä jatketaan siis keskustelua aiheesta. Ehkäpä se mies vielä joku päivä ymmärtää minua ihan oikeasti. Sanoo siis jo nyt ymmärtävänsä, mutta vastasin, että "Ei, et sinä voi ymmärtää. Ymmärrät sitten, kun olet ollut ensimmäisen päivän vauvan kanssa kahdestaan." Ja olen siis ihan suoraan sanonut, että toivoisin hänen olevan enemmän kotona ja nimenomaan vauvan kanssa.

Just huonoin tapa on todeta että et sinä voi ymmärtää.Mies vetää tollasesta herneen nenäänsä.Mun mies sano että exänsä aikana hän siivos kun se pyysi.
Työn tehtyään exä oli painellut perässä ja vedelly sormilla että täs on vielä pölyä ja roska löyty nurkasta ja moppauski o niin ja näin ja meni ja siivos ite uusiks.
Mies totes että sen jälkeen hän ei siivonnut siellä koskaan.
Mä en yhtään ihmettele.
Sun pitää opettaa se mies niin et keksit jonkun iltamenon et mies joutuu oleen useamman tunnin lapsen kanssa kaksin.
Kun tuut kotiin muistat kehua miten hienosti meidän iskä hoiti hommat ja miten hyvin pärjäs kun olin pois että mähän taidan olla tässä huushollissa ihan tarpeeton.
Usko pois että mies tajuaa että lapsen kanssa joutuu hääräämään ja aikaa kuluu.Arvostaa sua sen jälkeen eri lailla.
Ja kun tajuaa että se että hän on osallistunut ja hoitanut ,saanut siitä kiitosta ja sulle hyvän mielen,mä uskon että se poikii paljon hyvää.

 

[peesi]

Hmm. Jossain määrin. Minäkin muutin miehen työn perässä uudelle paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään ja miehellä taas oli siellä vanhat kaverit ja harrastukset. Silloin kyllä auttoi minua vähän enemmän kodin kanssa.

No siis AUTTOI sua..?

Siis eli alkukohtaisestikin kodinhommat on aina ollut siis sun ja mies sitten saattoi ehkä auttaa sua eli myös saa kiitokset yms. koska _vain_ auttoi sua?

Jos teillä on aina ollut noin, niin ehkä kannattaisi kääntää koko juttu päinvastoin. Koti on yhteinen, hommat on yhteisiä. Kukaan ei auta toista kodinhoidossa vaan tekee oman velvollisuutensa kodinhoidossa.

Se, että olet kotona hoitamassa lasta, ei tarkoita, että hoidat sitä 24/7 vaan miehen pitäisi tulla siihen mukaan sen jälkeen kun on tehnyt työhommansa. Toki molemmille on hyvä suoda harrastuksiin ja omaan oloonsa aikaa, mutta se on vastavuoroista eli tunti sulle, tunti miehelle jne. Ei mitään, että mies on ystävällinen ja kiva ja ihana kun antaa sulle tunnin lenkkeilyaikaa ja miehen nyt vaan kuuluu mennä harrastuksiinsa miten sattuu...

Täysi peesi Piparisuulle!

 

[ap]

PipariSuu -tosiaan muutin uudelle paikkakunnalle ja olin jonku aikaa kotona työttömänä. Silloin minustakin tuntui, että kotityöt on mun "työ" ja ihan mielelläni niitä tein, että aika kului nopeampaa. Mutta on tuostakin puhuttu, että minusta on kummallista, että minun pitää aina pyytää. Kun ei toinen vaan itse oma-aloitteisesti tee. Ja monesti lupaa siivota huomenna/v.loppuna ja sitä ei ikinä sitten tule. Minä en tykkää sotkuja katsella, vaan siivoan itse, jos vaan ehdin. Ehkä siis oma vika, kun "olen miehen liian hyvälle totuttanut". Mutta en kyllä tästä ala itteäni syyttämään

 

[vieras]

Meillä on sama tilanne muuten paitsi, että ero tulossa juuri edellä mainitun miehen käytöksen takia. En vaan enää totaalisesti jaksa eikä mies aio muuttua. Miksi muuttua? Mun pitäis kuulemma kutsua oma äitini siivoamaan jos en jaksa. Täähän on mun duuni ja mies hoitaa jo omansa.

Joo, ei meillä ainakaan mikään tule muuttumaan ja parempi se on erota kuin elää riidoissa.

 

[clivia]

Clivia -ei ollut tarkoitus loukata! Mutta kovin meillä on silti erilaiset käsitykset tuosta, että miehen pitää saada töistä tultuaan vaan lepäillä rauhassa.
Rantapallo -reilu parikymppisiä ollaan. Eli ehkä sekin vaikuttaa. Olen miehelle sanonut, että ei voi jatkaa elämäänsä ihan niin kuin ennen vauvaakin. On rauhoittunut selvästi, mutta ei mielestäni tarpeeksi.
Vieras -mulla kans usein tuntuu, että on tosiaan "toinen iso lapsi" kans täällä hyssättävänä. Tosi raivostuttavaa.

Mun poika on 21 ja tuore isä,vauva 7kk.Miniän alku saman ikäinen,siinä saa moneen kertaan vielä lyödä päitä yhteen ja kantapäitä vastakkain kun opetellaan aikuisuutta samalla kun perhe-elämää,opiskellaan ja hoidetaan vauvaa.Molemmat haluu mennä ja kumpikin on sitä mieltä ettei toinen ymmärrä eikä jousta ja on itsekäs.
Miehet usein kasvaa sen vauvan myötä vastuuseen ja lapsia alkaa kiinnostaa siinä vaiheessa kun se on isompi,se osaa jo puhua ja touhuta ja siitä on seuraa.
Miehet ajattelee niin erilailla kun naiset.
Kärsivällisyyttä.

 

[PipariSuu]

PipariSuu -tosiaan muutin uudelle paikkakunnalle ja olin jonku aikaa kotona työttömänä. Silloin minustakin tuntui, että kotityöt on mun "työ" ja ihan mielelläni niitä tein, että aika kului nopeampaa. Mutta on tuostakin puhuttu, että minusta on kummallista, että minun pitää aina pyytää. Kun ei toinen vaan itse oma-aloitteisesti tee. Ja monesti lupaa siivota huomenna/v.loppuna ja sitä ei ikinä sitten tule. Minä en tykkää sotkuja katsella, vaan siivoan itse, jos vaan ehdin. Ehkä siis oma vika, kun "olen miehen liian hyvälle totuttanut". Mutta en kyllä tästä ala itteäni syyttämään

Eli olit työttömänä tai miten tahansa, niin siltikin se, että AUTTAA sua on jotenkin kummallinen käsite. Ei kannata olla hyvä ja ihana ja ottaa kaikkia kotihommia omalle vastuulle, koska toinen äkkiä oppiikin, että koti on sun hommia ja hän vain ihana jos auttaa, mutta ei ole pakko, jos ei halua. Enemmin teroitat, että sää olet nyt ihana ja ystävällinen, että tässä työttömänä hoidat kotia miehenkin puolesta nyt vähän aikaa. Näin mieskin ymmärtää, että olet ihana, kun hoidat hänen vastuuta kotona kun nyt kerta oletkin kotosalla.

Sama nyt kun olet kotona lasta hoitamassa. Olet ihana ja ystävällinen, kun olet hoitanut miehenkin osuutta kotihommissa jne. Eli, että miehellekin jää kokoajan kaiku, että ne vastuut on myös miehellä kotona, mutta hänen ihana vaimo _auttaa_ niissä nyt miestä.

Jo silloin kun toinen käskee tekemään jotain ja toinen ehkä lupaa, ehkä jättää tekemättä, ehkä tekee kovien kiitoksian kanssa, niin ollaan menty pieleen _tasa-arvoisessa_ parisuhteessa/kodinhoidossa. Se hoitaminen ja siivoaminen pitäisi lähteä mieheltäkin, muuten tulee helposti äiti-kakara rooli, jolloin mies sanoutuu kaikesta oikeasta vastuusta, koska tietää, että jos ei tee, niin sää vaan sen sitten teet. Aivan kuten lapsi oman huoneen siivoamisessa ennen vieraidentuloa...

 

[ap]

Kiitos vastauksista! Täällä meillä jatketaan siis keskustelua aiheesta. Ehkäpä se mies vielä joku päivä ymmärtää minua ihan oikeasti. Sanoo siis jo nyt ymmärtävänsä, mutta vastasin, että "Ei, et sinä voi ymmärtää. Ymmärrät sitten, kun olet ollut ensimmäisen päivän vauvan kanssa kahdestaan." Ja olen siis ihan suoraan sanonut, että toivoisin hänen olevan enemmän kotona ja nimenomaan vauvan kanssa.

Just huonoin tapa on todeta että et sinä voi ymmärtää.Mies vetää tollasesta herneen nenäänsä.Mun mies sano että exänsä aikana hän siivos kun se pyysi.
Työn tehtyään exä oli painellut perässä ja vedelly sormilla että täs on vielä pölyä ja roska löyty nurkasta ja moppauski o niin ja näin ja meni ja siivos ite uusiks.
Mies totes että sen jälkeen hän ei siivonnut siellä koskaan.
Mä en yhtään ihmettele.
Sun pitää opettaa se mies niin et keksit jonkun iltamenon et mies joutuu oleen useamman tunnin lapsen kanssa kaksin.
Kun tuut kotiin muistat kehua miten hienosti meidän iskä hoiti hommat ja miten hyvin pärjäs kun olin pois että mähän taidan olla tässä huushollissa ihan tarpeeton.
Usko pois että mies tajuaa että lapsen kanssa joutuu hääräämään ja aikaa kuluu.Arvostaa sua sen jälkeen eri lailla.
Ja kun tajuaa että se että hän on osallistunut ja hoitanut ,saanut siitä kiitosta ja sulle hyvän mielen,mä uskon että se poikii paljon hyvää.

Hmm.. Kyllä minä miestä kiitän joka asiasta mitä se tekee. Enkä tosiaan kulje perässä syynäämässä ja moittimassa jälkeä. No, jospa se tästä, kunhan vauva kasvaa

 

[jaa]

mä en kyllä ymmärrä sitä että miehen pitäisi saada kotiin tultuaan tehdä pari tuntia omia juttuja. meillä mies moikkaa minut ja lapset kun tulee kotiin, jututtaa esikoista ja pitää vauvaa hetken sylissä ja "juttelee" sille. sitten syö ja on hetken rauhassa (1/2-1h) ja sitten taas on "läsnä" ja antaa mulle myös välillä omaa aikaa. tosin aina en saa sitä omaa aikaa niin paljon kuin haluaisin enkä yhtä paljon kuin mies, joten en ymmärrä miksi ap:n pitäisi saada sitä omaa aikaa joidenkin mielestä vieläkin vähemmän.

ap, kysymykseesi en osaa vastata, mutta ainakin mun mies teki alussa enemmän omia juttujaan (ei kuitenkaan noin paljon kuin sun mies), mutta on nyt jotenkin sopeutunut isän rooliin alkua paremmin. usein miehet saa paremman kontaktin lapseen vasta sitten kun se on taapero, jospa sitten mies alkaisi kiinnostua lapsen kanssa olemisesta enemmän.