itkusta ei tule loppua...äidin itkusta..

10 kk tippui sängystä nenälleen kun hetken katsoin muualle. Nenästä tuli jonkun verran verta ja hirveä huuto tietysti pääsi.
Vuoto loppui, ylähuuli on turvoksissa, lapsi käyttäytyy normaalisti. Omasta itkusta ei vaan tule loppua. Tää syyllisyyden määrä on järkyttävä.

On niin paha olla kun toiseen sattui.

 

Syyllisyys on terve tunne! Se saa sinut jatkossa olemaan huolellisempi.

 

:hug: Sun täytyy vain jättää tämä asia taakse ja kulkea eteen päin. Lapsille sattuu ja tapahtuu. Toiset lapset ovat vielä onnettomuus alttiimpia kuin toiset...
Oma poika tippui yöläsängystä vaikka seisoin vieressä. Yritin ottaa kiinni mutta kädet hapuili ilmaa... Aivotärähdys ja viikon sairasloma lapselle...

 

Me oltais jo kuoltu sukupuuttoon jos lapset vahingoittuisivat tuollaisista muksahduksista. Niitä tulee lisää, ihan ammattilaistenkin silmien alla. Älä hätäile.

 

Toivon nyt kuitenkin lapsesi vuoksi ettet siellä oikeasti itkeskele.

 

:hug: onneksi lapset on aika kestäviä. Tuntuu ihan varmasti tosi kurjalta.

 

Toivon nyt kuitenkin lapsesi vuoksi ettet siellä oikeasti itkeskele.

Lapsi on päiväunilla ja itku purkautui tässä itsekseen ollessani.

 

Murtuukohan lapsen nenä kuinka helposti? En huomaa isompaa turvotusta eikä ainakaan pienestä kosketuksesta arista.

 

[QUOTE="a.p";29665430]Lapsi on päiväunilla ja itku purkautui tässä itsekseen ollessani.[/QUOTE]

Ok. Hyvä. Ja enpä tiedä montaa lasta, jos yhtään joka ei joskus olisi pudonnut jostain. Se on yhtälailla osa elämää pienten lasten kassa, samoin kuin yrjölakanoiden ja -peittojen peseminen :x..(nyt nimittäni tuo menossa ) Lapsesi selviää kyllä tuosta kolhusta .

 

[QUOTE="a.p";29665439]Murtuukohan lapsen nenä kuinka helposti? En huomaa isompaa turvotusta eikä ainakaan pienestä kosketuksesta arista.[/QUOTE]

Vauvan nenä taitaa olla rustoa ja luutuu vasta myöhemmin. Ei siis kai voi murtua. Jos nenä näyttää suiralta niin mitään ei tarvihe tehdä.

 

Oliko ensimmäinen muksahdus pienellä? Näitä kuule tulee vielä lisää lapsen oppiessa liikkumaan. Kaikkea et voi estää, et mitenkään.

 

aha

 

Meillä on kaikki 3 lasta onnistuneet tippumaan sängyltä/sohvalta, vaikka kuinka ollaan yritetty varoa ja olla huolellisia. Taitaa olla ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että niin vauvoille käy. Meillä tuo kolmas on kaikenkukkuraksi tippunut rappusetkin alas pari kertaa. Onneksi itkulla selvittiin niistäkin. Vaikka kuinka yrittäisi parhaansa, niin välillä huomio saattaa herpaantua. Meillä esim. tuo rappusista tippuminen tapahtui niin, että huomaan isomman lapsen olevan kiipeämässä keittössä hieman vaarallisen näköisesti, ryntään apuun...samalla toinen isommista avaa turvaportin ja ennen kuin kerkiän tehdä mitään, vauva ottaa pari vetoa portaiden suuntaan ja kierähtää alas. Vahinkoja vaan sattuu, ihan kaikille, joten älä turhaan soimaa itseäsi, ap!

 

Oliko ensimmäinen muksahdus pienellä? Näitä kuule tulee vielä lisää lapsen oppiessa liikkumaan. Kaikkea et voi estää, et mitenkään.

oli..

 

[QUOTE="a.p";29665473]oli..[/QUOTE]

Nyt kuule sulle tuplahalit :hug: :hug:

 

Nyt kuule sulle tuplahalit :hug: :hug:

Kiitos..

ihan järkyttävä olo.. Lapsihan näissä tilanteissa tuskin äitiään syyttää mutta äiti itse senkin edestä.

 

Ymmärrän tunteesi, etenkin kun on ensimmäinen kerta kun pienelle sattuu jotain. Se on sydäntä repivää! Mutta näitä sattuu, ja sattuu vielä enemmän kun lapsesi kasvaa ja lähtee liikkeelle. Kaikkea ei voi estää valitettavasti. Älä jää murehtimaan ja syyttelemään itseäsi Et ole huono äiti.

 

[QUOTE="a.p";29665494]Kiitos..

ihan järkyttävä olo.. Lapsihan näissä tilanteissa tuskin äitiään syyttää mutta äiti itse senkin edestä.[/QUOTE]

Saat kuule seistä lapsen vieressä kädet hänen ympärilään jos haluat ettei itseään koskaan kolhi..eli odotas vaan kun lähtee kiipeilemään.

Ekasta kolhlusta tuleekin monesti tunne, että: ai kauuuuuuuuhea miten huonosti vahdin/hoidan lastani. ..

 

Saat kuule seistä lapsen vieressä kädet hänen ympärilään jos haluat ettei itseään koskaan kolhi..eli odotas vaan kun lähtee kiipeilemään.

Ekasta kolhlusta tuleekin monesti tunne, että: ai kauuuuuuuuhea miten huonosti vahdin/hoidan lastani. ..

nimenomaan tuollainen olo on. Että olen surkea ja vastuuton.

Onneks pahin tärinä alkaa helpottaa..

 

Meillä on 1v3kk pojalla ollut viitisen kertaa tullut hampaat läpi joku ylä- tai alahuulesta kun on kaatunut kävellessä/juostessa. Aina on jonkinlainen mustelma tai vekki päässä Esikoinen on ollut sairaalassa tikattavana kun hyppäsi pää edellä patteriin ja silmäkulma aukesi (oli 1v8kk tuolloin). Erittäin aikaisia liikkeelle lähtijöitä molemmat ja todella touhukkaita menijöitä. Useimmiten olen kuitenkin saanut kopin pahimmista lennoista, mutta aina en vaan kerkeä..

Näihin pikku tapaturmiin on jo tottunut, mutta sitä vaan odottaa kauhulla mikä on se seuraava ISO tapaturma johon näiden kanssa joutuu.. Onneksi päivystykseen ei ole kuin 20 min. matka.

 

Kolmen vauhdikkaan lapsen kokemuksella sanon: aika kuivaa äidin kyyneleet. Ensimmäinen lapseni oli usein jo vauvaikäisenä huuli halki ja otsa kuhmuilla, kun lähti liikkeelle 5 kuukauden iässä eikä sen jälkeen juuri koskaan viihtynyt paikoillaan. Vuosien varrella olen ymmärtänyt, että pystyn suojelemaan lapsiani vain suurimmilta vaaroilta ja tapaturmilta, pieniä vahinkoja voi sattua vaikka tasaisella lattialla, jos luonne on sellainen ja tilanne otollinen.

Iloa ja valoa! :hug:

 

:hug:

 

Mutta ihana ap että olet yksi ihanista rakastavista vanhemmista . Tunteet on vaan merkki siitä että välittää.

Kaikille lapsille ei valitettavasti tuota ole suotu vaikka kaikki lapset olisi sellaisen ansainnut
.

 

:hug:

Mä käänsin 1v kuopukselle selkäni kirjastossa ja seuraavassa hetkessä karjui sormi oven välissä, sormi selvisi mutta kynsi lähti, olin ihan rauhallinen kunnes sain soitettua ajan lääkäriin ja rauhoiteltua lapsen, mutta kun lähdin kotiin rattaita työntäen niin ei itkusta meinannut tulla loppua millään.

Lapsille sattuu ja tapahtuu, vaikka kuinka vahtisi, kaikkea ei pysty eliminoimaan millään.

 

ARG! Ymmärrän kyllä tuon(kin) itkun mutta kamoon...itke vasta sitten kun lapsesi jää yksin tarhassa tai koulun pihassa, tai kaverit jättää yksin tai niitä ei ole. Tommoset fyysiset haaverit on helppo parantaa.....