Itkuisten/muuten hankalien vauvojen äidit. Ajatteletteko, ettei muut saisi koskaan olla väsyneitä vähemmästä?

Esim heräilymäärästä?
Jos olet elänyt koliikkivauvan kanssa niin tuhahdatko jos joku sanoo sinulle olevansa väsynyt vaikka viikon valvomisen jälkeen kun vauva on tehnyt hampaita?

Kerrotko heti vertaillen tyylillä "ei tuo ole mitään" koska teillä oli vielä pahempaa?

 

Anteeksi jos rouva siellä loukkaantui mielipiteestäni. Saahan sitä väsynyt olla, mutta tarkoitin yleisesti että jos viikon valvoo vauvansa kanssa niin se on pientä verrattuna jos vaikka eka vuosi kokonaan on heräilyä ja itkua. Ainahan sitä joku vetää "mulla oli pahempaa", "eipäs kun mulla", "höpöhöpö meillä oli kaikista kamalinta".

En lähtisi viikon itkujen perusteella ainakaan unikoulua vetämään, saati 5kk ikäisen vauvan kanssa. Tai ylipäätään vauvan kanssa ollenkaan. Kyllä siihen muut keinot löytyy kun vähän käyttää päätään.

Ja kannattaa käyttää vauvaa lääkärissäkin jos sieltä löytyisi syy itkuisuuteen.

Kummasti se antaa elämänkokemusta kun lapsi on huonouninen, ainakin minulle, en tiedä sinusta mitä lapsesi hankalat yöt sinulle on opettaneet vai onko mitään.

 

Mulla toka lapsi nukkui ekat puoli vuotta kotiinpääsyn jälkeen pääosin 5-15 minuutin pätkiä ja nekin sylissä heijaten/taputellen. Yksi 2-3 tunnin unipätkä oli yleensä illalla jonka nukkui omassa sängyssä. Eli mä en puoleen vuoteen nukkunu varsinaisesti ollenkaan vaan vain torkuin vauvaa sylissä taputellen.

Mutta siihen turtui ja tottui. Muiden, paremmin nukkuvien lasten kanssa oon tuntenu itteni paljon väsyneemmäksi jos on tullu yhtäkkistä valvomista jostain syystä.

Eli ajattelen että siitä vähemmästä tulee pahempi ja huonommin siedettävä väsymys kuin jatkuvasta pitkään kestävästä valvomisesta.

 

Anteeksi jos rouva siellä loukkaantui mielipiteestäni. Saahan sitä väsynyt olla, mutta tarkoitin yleisesti että jos viikon valvoo vauvansa kanssa niin se on pientä verrattuna jos vaikka eka vuosi kokonaan on heräilyä ja itkua. Ainahan sitä joku vetää "mulla oli pahempaa", "eipäs kun mulla", "höpöhöpö meillä oli kaikista kamalinta".

En lähtisi viikon itkujen perusteella ainakaan unikoulua vetämään, saati 5kk ikäisen vauvan kanssa. Tai ylipäätään vauvan kanssa ollenkaan. Kyllä siihen muut keinot löytyy kun vähän käyttää päätään.

Ja kannattaa käyttää vauvaa lääkärissäkin jos sieltä löytyisi syy itkuisuuteen.

Kummasti se antaa elämänkokemusta kun lapsi on huonouninen, ainakin minulle, en tiedä sinusta mitä lapsesi hankalat yöt sinulle on opettaneet vai onko mitään.

Ei kommentistasi tuli vain mieleen kun olen tuohon niin usein törmännyt. Onneksi en sentään oppinut mitään "ei sinulla vielä mitään, mutta kuuntelepas mitä meillä!!" Huh tein töitä sen eteen ettei minusta tulisi sellaista...

Suurin osa niistä keinoista kyllä kuuluu kategoriaan "unikoulut", vaikka välillä tuntuu huvittavalta mitä pieniä vauvan ehdoilla mentyjä kikkoja nimitetäänkin unikouluksi... Jotkut ovat sellaisia mitä en katsoisi kieroon minkään ikäisen vauvan kanssa ja jotkut taas julmia. Yleensähän ne ovat pienen vauvan kanssa hyödyttömiä koska ei sen ikäinen ole valmis nukkumaan öitänsä täysin eikä tarvitsekaan, mutta jos siinä mennään täysin vauvan ehdoilla niin miksi ei kokeilisi. Ei siitä haittaakaan ole.

 

Mun kaverilla on 2 kk ikäinen vauva, joka nukkuu ja on nukkunut syntymästään lähtien 12-13 tunnin yönia, herää kerran syömään ja nukahtaa heti. Päivisin nukkuu 2-3 tunnin päikkäreitä.
Kaverini valittaa, että hänellä on tylsää kun "vauva ei pidä seuraa".
Voin rehellisesti myöntää, että toivon heidän perheelleen vähintäänkin erittäin vaikeaa uhmaikää!
Lastenhoidosta eivät tällaiset vanhemmat tiedä/ymmärrä yhtään mitään verrattuna edes normaaliin vauvaan.

 

Valvomisen sietäminen on kovin yksilö- ja tilannekohtaista. Ensimmäisen kanssa olin toimintakykyinen, tämä toinen on vienyt järjen vaikka ajallisesti onkin valvomista vähemmän takana. Nukuin viime yönä 20 minuuttia ja olen todellakin lopussa, vaikka näin kurjaa yötä ei olekaan pariin viikkoon ollut. Kärsimys ei jalosta, ja jos joku keino auttaisi lastani nukkumaan, käyttäisin sitä.

Sen olen huomannut näillä palstoilla, että äiti ei koskaan saa sanoa olevansa väsynyt tai mitään muutakaan negatiivista, tai lyödään "olisit ajatellut sitä ennen kuin lisäännyit" -kortti pöytään. No, kaikkea ei vain tiedä etukäteen, lisäksi valvominen tunnetusti lisää alakuloa.

 

Mun kaverilla on 2 kk ikäinen vauva, joka nukkuu ja on nukkunut syntymästään lähtien 12-13 tunnin yönia, herää kerran syömään ja nukahtaa heti. Päivisin nukkuu 2-3 tunnin päikkäreitä.
Kaverini valittaa, että hänellä on tylsää kun "vauva ei pidä seuraa".
Voin rehellisesti myöntää, että toivon heidän perheelleen vähintäänkin erittäin vaikeaa uhmaikää!
Lastenhoidosta eivät tällaiset vanhemmat tiedä/ymmärrä yhtään mitään verrattuna edes normaaliin vauvaan.

Eli siis mitä he eivät käytännössä tiedä?
Kyllä mä mun tylsän helpon esikoisen aikoihin ymmärsin hyvinkin ettei kaikilla ole helppoa ja ymmärsin paljonkin lastenhoidosta. Oliko siis hyvä asia että mulla oli se toinen ääripää? Nyt olen elämänkoulun kasvatti vai häh? Tiedän henkilökohtaisesti miten paskaa se voi olla JEEEE YLÄFEMMA HEI! Vitsi mikä kokemus, ihan rikastavaa ja kyllä on sankari olo. Te muut ette tiedä vanhemmuudesta mitään... ette mitään!

Ihme kun edelleen mielelläni peruisin sen kaiken jos voisin ja viettäisin toisenkin kanssa koko vuoden uudestaan leppoisissa merkeissä saaden keskittyä vanhemmuuden hiomiseen enkä vain selviytymiseen joten kuten järjissään.

 

Eivät tiedä, mitä jatkuva valvominen/heräily voi ihmiselle tehdä.
Mikä sun ongelma varsinaisesti on?

 

Eli siis mitä he eivät käytännössä tiedä?
Kyllä mä mun tylsän helpon esikoisen aikoihin ymmärsin hyvinkin ettei kaikilla ole helppoa ja ymmärsin paljonkin lastenhoidosta. Oliko siis hyvä asia että mulla oli se toinen ääripää? Nyt olen elämänkoulun kasvatti vai häh? Tiedän henkilökohtaisesti miten paskaa se voi olla JEEEE YLÄFEMMA HEI! Vitsi mikä kokemus, ihan rikastavaa ja kyllä on sankari olo. Te muut ette tiedä vanhemmuudesta mitään... ette mitään!

Ihme kun edelleen mielelläni peruisin sen kaiken jos voisin ja viettäisin toisenkin kanssa koko vuoden uudestaan leppoisissa merkeissä saaden keskittyä vanhemmuuden hiomiseen enkä vain selviytymiseen joten kuten järjissään.

pin kin laittoi karjala lippiksen päähän ja vetäytyi puistoon kaljoille joo typerää se vertaaminen on silloin oli kaikki huonommin jnee kuhan perhe jaksaa kaikkien kannalta parasta se on superi tai et niin kuhan parhaamme tehään ja vo isitä naapuriakin tukea tai jättää komentoimatta. Kun väsyneenä me kaikki ollaan paaaljon herkempiä myös loukkaantumaan niin eihän se oo hyvä homma sen lapsen kaa aikuiset ihmiset miettikää jos negaa heitätte!

 

Eivät tiedä, mitä jatkuva valvominen/heräily voi ihmiselle tehdä.
Mikä sun ongelma varsinaisesti on?

Ok sulla mahtaa olla aika yksinkertasia ystäviä jos eivät sitä tiedä ilman omaa kokemusta asiasta...

 

Itkuisia vauvja ei ole. Itku loppuu ruokkimalla.

 

ajattelen, että väsymys/hankaluus/itkuisuus on subjektiivinen kokemus, johon vaikuttaa moni muukin sillä hetkellä elämässä oleva tiilanne. Mulla on kaksi hyvinnukkuvaa lasta ja yksi tosi huonosti nukkuva. Eka nukkui hyvin ja oli muutenkin ns. helppo vauva, silloin en voi sanoa olleeni väsynyt

Toinen nukkui huonosti, 10 min pätkissä päiväunet ja aina sylissä Pienikin häirilö herätti tämän tyypin. Nälkä jos/kun tuli kesken unien, huuto alkoi ennenkuin silmät aukesivat, aika hankala ennakoida sitä. Muutenkin lapsi reagoi tosi herkästi ärsykkeisiin (ääniin, ihmisiin jne ) Ensimmäinen kokonainen yö nukuttiin 4 vuiotiaana. Lapsi on tosi tempperamenttinen yhä edelleen, nollasta sataan kiihtyy nanosekonnissa. Yhä edelleen 9 vuotiaana on itseppäinen ja hänen kanssaan joutuu miettimään vähän, miten kannattaa toimia, jos haluaa, että homma toimii. Tämä on myös koulussa koettu ja onneksemme pojan opettajalla on sydäntä ja ymmärrystä erilaisille ihmisielle. Toki niin, että huonosti ei käyttäydytä/mitä tahansa sallita. Poika myös reagoi paljon esikoista herkemmin nälkään/janoon/väsymykseen/ylipäänsä asioihin. Taisin pojan vauva aikanan olla itse niin väsymyksestä sekaisin, että en enää huomannut sitä.Toisaalta taas perheessäni oli kakkosen taaperoaikaan suurta surua, jonka kestämiseen auttoi tämän haastavan lapsen kanssa oleminen ja hänen hoitaminen

Hänen vanhempana oleminen on myös samalla opettanut minua kaikista eniten ja ennenkaikkea avannut silmiäni erilaisuudelle ja sille, että aina kaikki ei ole kasvatuksesta kiinni, vaan lapsella voi aidosti olla haastava tempperamentti. Jos esikoisen jälkeen kuvittelin olevani "täydellinen kasvattaja" niin tämä toinen avasi silmäni siltä.

Kolmas taas oli super aurinkoinen, hyviinnukkuva, rauhallinen, mutta touhukas vauva, vaikka sain nukkua ja levätä, moni muu asia meidän elämässä teki hänen vauva-ajastaan väsyttävän.. Isompien koulut, harrastukset, omat opinnot ja tämän kolmannen kasvettua, lisääntyneet parisuhde ongelmat, olivat syitä, miksi vauva/taaapero aika tuntui aika väsyttävältä.

Vastaus kysymykseen, en tuhahtele, en tiedä mitä muuta toisen elämässä on meneillään ja mitkä asiat väsyttävät. TEsimerksiksi esikoisen kanssa, vaikka olsiikin ns. helppoa voi vanhemmaksi kasvaminen, sen tuoma muutos ja siihen liittyvät tunteet tehdä ajasta tosi vösyttävän.

 

Nukkumaan, tulen aamulla katselemaan jos lisää on tullut. Öitä :wave:

 

Valvominen nyt on vain yksi osa haastavaa vauvaa/lasta ja siitä ei onneksi ole niin paljoa kokemusta vaikka osa lapsista on heräillyt öisin vielä taaperoikään. Yleensä jossain välissä on kerennyt itsekin nukkua.

Toisaalta ymmärrän että "jo" viikon valvomisen (jos se on ihan oikeaa valvomista) jälkeen on jo aivan poikki. Jo pari-kolme käytännössä valvottua yötä ilman päiväunimahdollisuuksia saa mun kropan "sekaisin" enkä ole enää kovinkaan turvallinen äiti. Eli todellakin ymmärrän että lyhytkin valvominen on rankkaa. Tai muuten lyhytaikaiset ongelmat. Loppupelissä kaikilla on ne omat voimavarat ja tilanteet, se vauvan haastavuus voi olla vain se viimeinen oljenkorsi muuten raskaassa tilanteessa.

Kieltämättä aika useinkin herää ajatus että ihmiset valittaa ihan turhasta lastensa kanssa. Yritän kuitenkin välttää sen sanomista koska, ylläolevaan viitaten; harvemmin edes olen tietoinen mitä kaikkea heillä on valituksensa taustalla. Yritän mielummin ymmärtää, vaikka kieltämättä jollekin läheiselle tulee joskus sanottua suorempaankin...

 

Mun kaverilla on 2 kk ikäinen vauva, joka nukkuu ja on nukkunut syntymästään lähtien 12-13 tunnin yönia, herää kerran syömään ja nukahtaa heti. Päivisin nukkuu 2-3 tunnin päikkäreitä.
Kaverini valittaa, että hänellä on tylsää kun "vauva ei pidä seuraa".
Voin rehellisesti myöntää, että toivon heidän perheelleen vähintäänkin erittäin vaikeaa uhmaikää!
Lastenhoidosta eivät tällaiset vanhemmat tiedä/ymmärrä yhtään mitään verrattuna edes normaaliin vauvaan.

Onko se sulta pois? Sulla vissii ollut "vaikea" lapsi? Sekö on tehnyt susta katkeran ämmän? vai miksi pitää toivoa toiselle jotain tuollaista.

Hassua että kuvittelet olevasi jotenkin parempi äiti kuin kaverisi :O Kerron sulle salaisuuden, vauvoja on erilaisia Ja jokaisen äiti tietää vauvoista yhtä paljon, riippumatta siitä millainen se vauva on.

 

Toi vertailu nyt on maailman typerintä. Itse neljä lasta kasvattaneena voin vetää aika monelta maton jalkojen alta, jos tuolle linjalle lähtisin. Kaikki on vaan niin suhteellista. Mun kaveri on ihan pulassa 5v uhman kanssa ja aina jaksaa muistuttaa että mun lapsellakin on uhma, mutta en huomaa sitä koska hän on päiväkodissa. Toiselle yhden lapsen kanssa eläminen voi olla paljon rankempaa kun mulla näiden neljän kanssa. Ihan turha kenenkään on nostaa itseään jalustalle sen takia, että on joutunut valvomaan lapsensa kanssa. Pakkohan siitä on selviytyä kun on oma lapsi kyseessä.

 

Mun kaverilla on 2 kk ikäinen vauva, joka nukkuu ja on nukkunut syntymästään lähtien 12-13 tunnin yönia, herää kerran syömään ja nukahtaa heti. Päivisin nukkuu 2-3 tunnin päikkäreitä.
Kaverini valittaa, että hänellä on tylsää kun "vauva ei pidä seuraa".
Voin rehellisesti myöntää, että toivon heidän perheelleen vähintäänkin erittäin vaikeaa uhmaikää!
Lastenhoidosta eivät tällaiset vanhemmat tiedä/ymmärrä yhtään mitään verrattuna edes normaaliin vauvaan.

Kai se lastenhoito on muutakin kuin valvomista? Ja miksi kaikkien ylipäätään pitäisi valvoa?

Muistan kyllä kuinka ns vaativan vauvan jälkeen olen noiden "helpompien" tapausten kohdalla välillä miettinyt että onpas tylsää kun pieni vaan nukkuu. Vaikka en kaivannutkaan sitä huutavan vauvan jatkuvaa kanniskelua.

En mä tuossa tylsyyden "valittamisessa" näe mitään vikaa. Se voisi taas tuntua ärsyttävältä jos se aina hyvin nukkuneen vauvan äiti olisi pätemässä huonosti nukkuvien äideille kuinka he ovat selvästi tehneet jotain väärin kun vauvansa valvovat ja jos olisitte toimineet niin kuin minä niin kyllä teidänkin vauvat nukkuisivat.

 

Mun täytyy sanoa että kilpailu asiassa on tyhmää, koska myös äidit/isät ovat erilaisia.

Mä olen kipukroonikko, nukun huonosti kipujen takia ja olen aina väsynyt vaikka nukkuisin 14 tunnin yöunet ja päikkärit päälle. Eli olin väsynyt jo ennen vauvaa. Ja mä olen ikionnellinen siitä että meidän lapsi on aina ollut hyvä nukkumaan ja rauhallinen. Silti mä olen varmasti väsyneempi ku moni lapsen kanssa heräilevä terve äiti. Kilpailu on tyhmää koska tilanteet on aina niin erilaisia. Toisen murhe voi toiselle olla mitätön, kun taas toiselle se on se isoin juttu.

 

Mulla oli ihan uneton vauva sen ekat kaksi vuotta, en muistele kaiholla niitä aikoja... Se itku...

Mutta sen seurauksena tunsin ja tunnen vain enemmän myötätuntoa jos joku sanoo olevansa väsynyt.

 

Mä yritän kans tehdä töitä etten koskaan töksäyttäs paljon meidän lapset on valvottanu (tai mitään muutakaan yhtä typerää muihin aiheisiin), mutta väkisin sitä joskus huomaa pyörittelevänsä päätä toisille joilla oikeasti on kaikki hyvin ja kuitenkin kuuluu hirveä marina väsymyksestä, rahojen vähyydestä ja oman ajan puutteesta.

 

Tiedätkö kuinka paljon Se rahojen vähyys vaikuttaa olemiseen. Ei todellakaan ole sen helpompaa kuin valvovien lasten kanssa eläminen. Meillä toka lapsista on valvottanu ja ollu vaikea allergialapsi. Silti koen paljon rankempana tämän syksyn jolloin rahat on tiukassa. Ja Se että sinulla on ollu valvottava lapsi, ei tee sinusta parempaa jotta voisit tuhahdella toisten ongelmille.

 

Ja Se väsymyskin on suhteellista. Kun vauva valvottaa sitä vaan selviytyy. Nyt kun lapset jo isompia ja jos joudun yhden yön valvomaan, olen aivan poikki. Kun on tottunu nukkumaan kunnon yöunet, niitä alkaa tarvimaan enemmän. Sillon kun vaan valvoo, sitä menee jossain huurussa eteenpäin.

 

En koskaan. Saatan kyllä ajatella niin... tai että voivoi, olispa omatkin ongelmat olleet tota luokkaa. Mutta ei mulla ole mitään tarvetta tuoda sitä aina esille, kuinka rankkaa itsellä on ollut. Pystyn ihan hyvin lohduttelemaan toista asiassa kuin asiassa, vaikka se itsestä tuntuisi vähäpätöiseltä.