M
Maaatleena
Vieras
Heippa!
Olen perhepäivähoitaja ja meillä tällä hetkellä hoidettavana 2lasta+ omat. Olen työskennellyt lasten parissa jo vuosikausia, koskaan ei tällaista ole tullut vastaan.
Ongelmaksi päivän muodostaa 1v3kk todella, todella itkuinen tyttö. Ymmärrän että hän ikävöi äitiään/kotiinsa,mutta kun itkua on aamusta iltaan (lähes taukoamatta), niin se jo alkaa ihmetyttämään ja mietityttämään. Yleensä lapset tottuvat kun saavat syliä/hoitoa ja turvallisen ympäristön ja ikävöinti helpottaa muutamassa viikossa.Tämä lapsonen on kuitenkin ollut meillä jo reilut 3kk.
Kun lapsi on sylissäni hän ei itke, mutta heti kun hänet laskee lattialle/yrittää saada leikkimään kiinnostumaan jostakin itku alkaa. Välillä hän ei halua olla sylissä vaan rimpuilee pois ja menee jonnekin nurkkaan/piiloon itkemään tai ulko-oven taa. Kun/jos olen hänen kanssaan hetken kahden menee hyvin, mutta kun joukkoon tulee muita lapsia, itku alkaa. Kun hoidan/ruokin/puen muita, itku on paniikin omaista. Kun käväisen toisessa huoneessa, vaikka vain muutaman sekunnin poissa näyviltä-itku alkaa ja välillä rauhoittuminen voi kestää ja kestää. Pidän lasta aina lähelläni, välillä jo tuntuu että liikaakin muiden lasten sylikaipuuseen nähden. En saa lasta kiinnostumaan todellakaan mistään, leikkiminen ei suju ja kaikki pienetkin jutut(toisen lapsen kanssa lelusta "kiistely" tms.) säikäyttävät lasta..itku häiritsee välillä jo muitakin ja meidän päivärytmiä. Parhaimpia itkupäiviä on ollut aamu 7-17,ainoastaan päiväunet ja syömiset ilman itkemistä. Mitään sairauksia/allergioita ei kuulemma ole. Ruokailut/nukkumiset ja muut toimenpiteet sujuvat hyvin. Olen ajatellut että ehkä lapsi ei vain ole valmis olemaan erossa kodistaan? Olen jutellut perheen kanssa aiheesta jo useasti. Häiritsee vähän kirjoittaa tällaisella palstalla aiheesta, mutta kaikella hyvällä, en juorumielessä ja toivottavasti vinkkejä/kokemuksia tulee teiltä.
Olen perhepäivähoitaja ja meillä tällä hetkellä hoidettavana 2lasta+ omat. Olen työskennellyt lasten parissa jo vuosikausia, koskaan ei tällaista ole tullut vastaan.
Ongelmaksi päivän muodostaa 1v3kk todella, todella itkuinen tyttö. Ymmärrän että hän ikävöi äitiään/kotiinsa,mutta kun itkua on aamusta iltaan (lähes taukoamatta), niin se jo alkaa ihmetyttämään ja mietityttämään. Yleensä lapset tottuvat kun saavat syliä/hoitoa ja turvallisen ympäristön ja ikävöinti helpottaa muutamassa viikossa.Tämä lapsonen on kuitenkin ollut meillä jo reilut 3kk.
Kun lapsi on sylissäni hän ei itke, mutta heti kun hänet laskee lattialle/yrittää saada leikkimään kiinnostumaan jostakin itku alkaa. Välillä hän ei halua olla sylissä vaan rimpuilee pois ja menee jonnekin nurkkaan/piiloon itkemään tai ulko-oven taa. Kun/jos olen hänen kanssaan hetken kahden menee hyvin, mutta kun joukkoon tulee muita lapsia, itku alkaa. Kun hoidan/ruokin/puen muita, itku on paniikin omaista. Kun käväisen toisessa huoneessa, vaikka vain muutaman sekunnin poissa näyviltä-itku alkaa ja välillä rauhoittuminen voi kestää ja kestää. Pidän lasta aina lähelläni, välillä jo tuntuu että liikaakin muiden lasten sylikaipuuseen nähden. En saa lasta kiinnostumaan todellakaan mistään, leikkiminen ei suju ja kaikki pienetkin jutut(toisen lapsen kanssa lelusta "kiistely" tms.) säikäyttävät lasta..itku häiritsee välillä jo muitakin ja meidän päivärytmiä. Parhaimpia itkupäiviä on ollut aamu 7-17,ainoastaan päiväunet ja syömiset ilman itkemistä. Mitään sairauksia/allergioita ei kuulemma ole. Ruokailut/nukkumiset ja muut toimenpiteet sujuvat hyvin. Olen ajatellut että ehkä lapsi ei vain ole valmis olemaan erossa kodistaan? Olen jutellut perheen kanssa aiheesta jo useasti. Häiritsee vähän kirjoittaa tällaisella palstalla aiheesta, mutta kaikella hyvällä, en juorumielessä ja toivottavasti vinkkejä/kokemuksia tulee teiltä.