Itkin ja imuroin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikuisesti sinun
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ikuisesti sinun

Vieras
Kuuntelin radio korvakuulokkeilla imuroidessani ja sieltä tuli Kaija Koon jos sua ei ois ollu... itkin valtoimenaan ja muistelin mieheni hautajaisia joissa soitettiin tämä kaunis kappale toiveestani, siinä on niin koskettavan ihanat sanat :`(

Mieheni kuoli hirvikolarissa kolme vuotta sitten ollessaan tulossa kotiin työmatkalta...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ikuisesti sinun :
Kuuntelin radio korvakuulokkeilla imuroidessani ja sieltä tuli Kaija Koon jos sua ei ois ollu... itkin valtoimenaan ja muistelin mieheni hautajaisia joissa soitettiin tämä kaunis kappale toiveestani, siinä on niin koskettavan ihanat sanat :`(

Mieheni kuoli hirvikolarissa kolme vuotta sitten ollessaan tulossa kotiin työmatkalta...

:hug: :hug: :hug:
 
voi otan osaa :(
tuo on kyllä todella kaunis laulu ja monesti olen itkenyt itsekin sitä kuunnellessani ihan vaan omaa onneani kun olen rakkauden löytänyt ja saanut perustaa perheen.
 
Vuoden kuljin kuin sumussa, silmät haki aina tuttua autoa ja tuttuja kasvoja... sydän ei meinannut uskoa että rakas on poissa vaikka se kiveen kirjoitettu onkin...

Lasta emme kerinneet saada, juuri naimisiin päässeinä sisustimme kodin ensin...

Siitä kun poliisit minulle soittivat en muista yhtään kuinka pääsin vanhempieni luo ja sieltä kappeliin rakasta katsomaan ikiunessa... rakkaan poskea silittäessä saatoin tuntea pienen lämmön vielä... olisin niin halunnut suudella hänet hereille :``(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ikuisesti sinun:
Vuoden kuljin kuin sumussa, silmät haki aina tuttua autoa ja tuttuja kasvoja... sydän ei meinannut uskoa että rakas on poissa vaikka se kiveen kirjoitettu onkin...

Lasta emme kerinneet saada, juuri naimisiin päässeinä sisustimme kodin ensin...

Siitä kun poliisit minulle soittivat en muista yhtään kuinka pääsin vanhempieni luo ja sieltä kappeliin rakasta katsomaan ikiunessa... rakkaan poskea silittäessä saatoin tuntea pienen lämmön vielä... olisin niin halunnut suudella hänet hereille :``(

Voih... Melkein pääse jo itseltäni itku, tuota sinun viestiäsi lukiessa.. :´( Miksi ihminen, jota rakastaa otetaan noin vaan pois.. Ei voi ymmärtää tätä elämää miten tämä on joskus niin julmaa!! Jaksamisia Sinulle!!!!! :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ikuisesti sinun:
Vuoden kuljin kuin sumussa, silmät haki aina tuttua autoa ja tuttuja kasvoja... sydän ei meinannut uskoa että rakas on poissa vaikka se kiveen kirjoitettu onkin...

Lasta emme kerinneet saada, juuri naimisiin päässeinä sisustimme kodin ensin...

Siitä kun poliisit minulle soittivat en muista yhtään kuinka pääsin vanhempieni luo ja sieltä kappeliin rakasta katsomaan ikiunessa... rakkaan poskea silittäessä saatoin tuntea pienen lämmön vielä... olisin niin halunnut suudella hänet hereille :``(

Voi jestas, muaki rupes ihan itkettämään
:'( :'( :'( :'(

En voi, enkä halua kuvitella millaista ois kokea tuo.....

Miten jakselet nykyään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ikuisesti sinun:
Vuoden kuljin kuin sumussa, silmät haki aina tuttua autoa ja tuttuja kasvoja... sydän ei meinannut uskoa että rakas on poissa vaikka se kiveen kirjoitettu onkin...

Lasta emme kerinneet saada, juuri naimisiin päässeinä sisustimme kodin ensin...

Siitä kun poliisit minulle soittivat en muista yhtään kuinka pääsin vanhempieni luo ja sieltä kappeliin rakasta katsomaan ikiunessa... rakkaan poskea silittäessä saatoin tuntea pienen lämmön vielä... olisin niin halunnut suudella hänet hereille :``(

itku tuli, tuo olisi niin kamalaa :(
otan osaa suureen suruusi joka ei varmasti helpota kokonaan koskaan. kurjaa ettei sinulla ole lapsia :(
löydät vielä uuden onnen, ihan varmasti <3 vaikka se voi vielä tuntua ajatuksena vaikealta, mutta jonain päivänä sinä perustat sen perheen jonka taisit miehesi kanssa haluta <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja ikuisesti sinun:
Vuoden kuljin kuin sumussa, silmät haki aina tuttua autoa ja tuttuja kasvoja... sydän ei meinannut uskoa että rakas on poissa vaikka se kiveen kirjoitettu onkin...

Lasta emme kerinneet saada, juuri naimisiin päässeinä sisustimme kodin ensin...

Siitä kun poliisit minulle soittivat en muista yhtään kuinka pääsin vanhempieni luo ja sieltä kappeliin rakasta katsomaan ikiunessa... rakkaan poskea silittäessä saatoin tuntea pienen lämmön vielä... olisin niin halunnut suudella hänet hereille :``(

Soittivat?? Olen aina luullut, että poliisi tulee kertomaan...

Voimia sinulle :hug:
 
Jakselen tässä jotenkuten...päivä kerrallaan elän ,yhä samassa asunnossa jossa yhteis elämä aloitettiin... yhteisiä muistoja löytyy asunnosta, ne tavallaan riipaisee mutta kuitenkin lohduttaakin olemassa olollaan, kaikesta en voi luopua...

Pikkuhiljaa olen alkanut taas elämään muutenkin, olen käynyt ravintoloissa ja mukavia miehiä siellä on vastaan tullutkin mutta suhteeseen en ole pystynyt vielä...

Olen 30 vuotias, toisaalta nuori mutta toisaalta lasten tekoon alkaa olla pian hoppu,kai...

 
Alkuperäinen kirjoittaja Åsa:
Alkuperäinen kirjoittaja ikuisesti sinun:
Täällä päin kai on tapana soittaa, näin mummallenikin soittivat kun ukkini oli kuollut...

Kamalaa, kukaan ei silloin huolehdi siitä miten puhelun saanut ihminen reagoi tai alkaa toimia :|

Olen miettinyt tuota soittoa, en muista soiton jälkeisistä tapahtumista mitään, shokkiin kai vajosin heti ja jotenkin olen saanut soitettua siitä äidilleni...

Muistan vain avaavani kappelin oven ja pelkäsin niin kamalasti :`(

Pelko hävisi kun näin tutut kasvot kynttilän vierellä...
 
Voih, otan osaa näin pitkän ajan jälkeenkin. Itse itkin eilen ajaessani töistä kotiin, kun radiosta tuli Jonna Tervomaan biisi Hän kävelee (Ipanapa levyltä). Viime aikoina kaikkea kurjaa sattunut ja tuo biisi ikäänkuin aukaisi itkuhanat...
 

Yhteistyössä