Itkettää ja v'tuttaa kun poika on niin ÄRSYTTÄVÄ

[ei näin]

en vaan jaksa tota mun 7v poikaa just nyt yhtään. Se osaa olla maailman ärsyttävin ja v'maisin tyyppi, ja lisäksi kyltymättömän huomionhakuinen. En jaksa enää ku olen koko kesän ollut sen ja pikkuveljensä kanssa kotona. Se on myös niin helvetin laiska, että äsken väännettiin puoli tuntia siitä kun hänen olisi pitänyt kerätä noin 10 lelua laatikkoon. Ei kuulemma jaksa kun siinä on niin hirveä homma. Olen vaan niin puhki etten jaksa enää rakentavalla tavalla reagoida. säälittää toisaalta poikakin, kun tuntuu välillä että se saa 5 % positiivista huomiota ja loput negatiivista. Kaikkea oon yrittänyt, mutta kun sille ei mikään riitä kun häntä pitäis vain huomioida 24/7.

ONNEKSI alkaa se koulu että pääsen siitä hetkeksi eroon ja saan olla hetken rauhassa. Mu itkettää hirveästi kirjoittaa näin mutta se on totuus. Pikkuveljestä ei ole mitään "harmia", se on niin helppo tapaus.

 

["vieras"]

Pitäiskö sun hakea vähän apua kasvatukseen?

 

["vieras"]

mun mielestä sulla aikuisena ihmisenä ei ole kaikki ihan kotona, jos oma 7v poikasi ärsyttää sua niin paljon että itkettää...

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26814542]mun mielestä sulla aikuisena ihmisenä ei ole kaikki ihan kotona, jos oma 7v poikasi ärsyttää sua niin paljon että itkettää...[/QUOTE]

Mua itkettää se, ettei mulla ole mitään omaa. Ei omaa aikaa eikä tilaa, kun KOKO ajan se on kimpussa kuin joku herhiläinen. Miehellä on nyt sellainen työtulanne ollut pitkään että olen yhksin lasten kanssa käytännössä, ja voimat lopussa tuon erittäin vaativan pojan kanssa.

 

["a p"]

Ainoa millä sen saa hetkeksi pois kimpusta esim. niin että voin käydä välillä tässä koneella on se, että laittaa sen katsomaan telkkaria. Mutta ei sitäkään voi koko aikaa tehdä.

 

["a p"]

Niin ja olen joskus aiemmin yrittänyt hakea apua ja selvittää onko lapsi ihan normaali, mutta kuulemma normaalin rajoissa on eikä apuakaan paljon herunut.

 

["vieras"]

[QUOTE="a p";26814559]Mua itkettää se, ettei mulla ole mitään omaa. Ei omaa aikaa eikä tilaa, kun KOKO ajan se on kimpussa kuin joku herhiläinen. Miehellä on nyt sellainen työtulanne ollut pitkään että olen yhksin lasten kanssa käytännössä, ja voimat lopussa tuon erittäin vaativan pojan kanssa.[/QUOTE]

eikö teillä ole sukulaisia tai ystäviä jotka voisivat hoitaa lapsiasi vaikka muutaman päivän? Nyt ehtisi vielä lähettää lapset pariksi yöksi mummolaan ennen koulun alkua. Tai sitten palkkaat vaikka MLL lastenhoitajan aamusta iltaan yhdeksi päiväksi ja rentoudut.
Sen rentoutumisen jälkeen alat opettaa lasta siihen että huomiota ei kokoajan saa vaikka haluaisikin. Et vaan yksinkertaisesti kiinnitä huomiota, sanot että nyt äiti istuu hetken tässä ja lukee kirjaa, Pekka voi sillä aikaa vaikka leikkiä/piirtää/mennä ulos, Pekka on iso poika ja osaa olla vähän aikaa ihan itsekseenkin.

 

["vieras"]

Mä oon sit varmaan pelkästään kajahtaneiden ihmisten kanssa tekemisissä kun en tunne ketään jota oma lapsi/puoliso/vanhempi/isovanhempi/sisarus/työkaveri/lemmikki/posteljooni ei olis välillä ottanu kupoliin,joskus jopa siihen itkuun asti.

Mut tiäks mitä? Sellasia me ihmiset ollaan. Tuntevia yksilöitä,ei mitään robotteja. Menkää hoitoon kaikki ketkä elätte jatkuvassa vaaleanpunaisessa hattarapilvessä,todennäköisesti käytätte tietämättänne väärin jotain opiaattivalmisteita.

 

["JUUP"]

tiedän tunteen. Meillä on samanlainen sillä erotuksella, että on tyttö ja kohta 8v. Osaa olla ärsyttävän raivostuttava, saa raivareita ja mököttää vuoronperään, jatkuvaa huomiota vailla, näsäviisas, puhua pälpättää aamusta iltaan ja kysymysnälkä on loputon. Odotan oikeasti myös sitä, että koulu alkaa. Rakas tuo silti minulle on, sille on suotu vain haastava temperamentti =D

 

["a p"]

Kiitos neuvoista. Isovanhemmille en saa lapsia ennen koulun alkua, mutta jotain tässä täytyy keksiä.

 

["jep"]

tukiperheet ja adoptiot on kesketty, ymmärrän että ällöttää ylimielisyys, laiskuus ja tyhmyys ja ilkeys omassa lapsessa.

 

["mamma"]

Ihan mielenkiinnosta kysyn että mitä tapahtuu kun keskityt poikaan 100%? Mitä hän sanoo haluavansa? On tosiaan jo niin iso että hänen kanssaan voi keskustella asioiosta.

 

[:(]

Voi poikaparkaa. Keittiöpsykologin veikkaus on, että tuo takertuminen on reaktio siihen, että poika huomaa sinun tunteesi häntä kohtaan ja yrittää siksikin roikkua sinussa noin paljon. Hän huomaa myös varmaan, että pikkuveljeä kohdellaan ns. kivemmin.
Ja ennen kuin vastaat, että kohtelet heitä tasapuolisesti mielestäni jo se, ett kirjoitat tänne tällaisen tarinan lapsestasi kertoo, ettet aivan satavarmasti oysty kohtelemaan heitä samanlailla. Kyllä se poika huomaa, ei lapset tyhmiä ole.

 

["vieras"]

Ymmärrän hyvin ap:n tuntemuksia, välillä vähän smanalaisia fiiliksiä täällä 5-vuotiaan kanssa. Meillä on 3 lasta, joista 2 sellaista suht helppoa "peruslasta", mutta 1 haastavampi tapaus, joka ei usko mitään, on koko aika vaatimassa aikuisen huomiota, jos ei sitä saa alkaa tekemään kaikenlaista kiusaa. Muihin lapsiin tiukka komento, jäähy, lelujen takavarikointi jne. tepsivät, mutta tälle yhdelle ei mene mikään jakeluun. Lapsella paljon aistiyliherkkyyksiä, mielestänii jopa asperger piirteitä, mutta kuten teillä ap, normaalin rajoissa neuvolan mielestä. Meillä iso ongelma on se, että poika ei osaa leikkiä yksin mitään, eli ei vaan osaa kehittää itselleen tekemistä ilman aikuista. Ja kun tylsyys iskee, alkaa häiriköinti.

 

[Nooooo]

Kylläpäs taas aamuäreitä liikkeellä jotka takertuu ihme asioihin. Mutta tsemppiä ap! Meillä on tuo 7v ollut aika mahdoton nyt kesällä. Hermoja kiristellyt kiitettävästi. Luulen että on joku kasvukausi tms jännittää koulua ja sensellasta. Välillä on sellanen olo että huhhuh tuonko pitäisi koulu aloittaa mutta luulen että kaikki menee vielä hyvin. Tsemppiä ja muista halata poikaa on vielä pieni vaikka onkin iso

 

[Ultramariini]

:hug:
Tiedän tunteen, omat lapseni herättävät minussa välillä hyvin voimakkaita ärtymyksen tunteita.
Ja sitä hahvahtuu siihen, että lapset saavatkin hyvin negatiivispainotteista palautetta ja saadalseen huomoita hakevat sitä, sitten lisää, ja ns. pahalla... ja sellainen negaationkierre on valmis.

Lapsille tulee toki olla johdonmukainen, ja on ihan kohtuullista vaatia jo 7-vuotiaalta jotakin, siivoamaan jälkiään yms. tai siivoamaan huonettaan. Itse en ole vielä oikein löytänyt siivoamiseen kannustamiselle ja innostamiselle sellaista hedelmällistä tapaa.

Mutta joskus olen sitten kyllä kesken suuttumuksella siivoaamaan ohjeistaessani katsonut peikiin ja tajunnut että näin tilanne ei toimi ja hellittänyt hetkeksi vaatimuksestani ja olemmekin tehneet yhdessä nesin jotain ihan muuta. Olisiko teillä jotain sellaista mukavaa ja kivaa, jota voisitte tehdä yhdessä. =)
Vähän hullutella ja tavallaan yhdessä hetkeksi rikkoa sitä asioiden tekemisen kehää..

7-vuotias osaa kyllä olla todella ärsyttävä ( ja 10v ja 12 v |O) mutta onneksi niin isoja jo, että sem kaikkien pahimman ärtymyksen iskiessä sitä voi mennä hetkeksi itse ulos, toiseen huoneeseen puhisemaan..

Voimia sinulle:hug:

 

["a p"]

[QUOTE="vieras";26814623]Ymmärrän hyvin ap:n tuntemuksia, välillä vähän smanalaisia fiiliksiä täällä 5-vuotiaan kanssa. Meillä on 3 lasta, joista 2 sellaista suht helppoa "peruslasta", mutta 1 haastavampi tapaus, joka ei usko mitään, on koko aika vaatimassa aikuisen huomiota, jos ei sitä saa alkaa tekemään kaikenlaista kiusaa. Muihin lapsiin tiukka komento, jäähy, lelujen takavarikointi jne. tepsivät, mutta tälle yhdelle ei mene mikään jakeluun. Lapsella paljon aistiyliherkkyyksiä, mielestänii jopa asperger piirteitä, mutta kuten teillä ap, normaalin rajoissa neuvolan mielestä. Meillä iso ongelma on se, että poika ei osaa leikkiä yksin mitään, eli ei vaan osaa kehittää itselleen tekemistä ilman aikuista. Ja kun tylsyys iskee, alkaa häiriköinti.[/QUOTE]

Tämä on kuin minun kirjoittamaani, paitsi että meillä vain kaksi lasta.

 

["a p"]

Jos huomioin lasta 100 % niin hän on oikein iloinen ja tyytyväinen sen aikaa kun sitä kestää. Jos esim. touhuan kahdestaan hänen kanssaan tunnin tai pari, niin hän on oikein hyvällä päällä sen ajan. Mutta sitten kun yhteinen aika loppuu, niin käytös palaa ennalleen.

Tiedän kyllä hyvin että kierre johtuu osin siitä että poika on kateellinen pikkuveljelle joka ei saa niin paljon negatiivista huomiota. Olen hänelle selittänyt sadat kerrat että veli on pienempi ja tarvitsee enemmän aikuisten apua jne. JA tiedän että kehä syntyy siitä että kun ärsyynnyn poikaan niin hän huomaa sen ja käyttäytyy entistä huonommin. Mutta kun mulla ei ole käytännnössä mahdollista antaa hänelle niin paljon aikaa ja huomiota kuin hän haluaa ja vaatii.

Olen myös sadat kerrat selittänyt, että jos haluat huomiota niin tule syliin tms. niin äiti halii, mutta huonolla käytöksellä ei saa hyvää huomiota. Mutta kun ei mene jakeluun. Joskus taas jos yritän mennä halamaan tms. häntä niin se ei sovikaan hänelle juuri sillä hetkellä.

 

[vierailija]

[QUOTE="vieras";26814542]mun mielestä sulla aikuisena ihmisenä ei ole kaikki ihan kotona, jos oma 7v poikasi ärsyttää sua niin paljon että itkettää...

Mua itkettää se, ettei mulla ole mitään omaa. Ei omaa aikaa eikä tilaa, kun KOKO ajan se on kimpussa kuin joku herhiläinen. Miehellä on nyt sellainen työtulanne ollut pitkään että olen yhksin lasten kanssa käytännössä, ja voimat lopussa tuon erittäin vaativan pojan kanssa.
[/QUOTE]


Jos on mummo ja pappa vielä elossa nii kysy voiko niille viää välillä hoitoon, meillä toimii ja yleensä ne rauhoittuu vähäksi aikaa ja sillä aikaa saa viettää omaaa aikaaa