itkeskelen täällä taas sitä miten pas*a äiti olen :(

ei oikeesti voi olla niin hiivatin vaikeaa saada kuria noihin ipanoihin. ne vaan riehuu ja huutaa ja tuhoaa kämppää ja repii kaiken alas!!! ei auta ulkoilut, eikä kerhot eikä mitkään - virtaa vaan riittää ja tuhoa syntyy. tämä arki on yhtä saakelin ei:n hokemista ja paikkojen korjaamista ja siivoamista. kämpästä on tehty "lapsiturvalinen", mutta sekään ei riitä :-O tai oikeastaan tuo vanhempi on se, joka on kaksikon aivot, nuorempi vaan menee ja tekee aivottomana perässä

 

Sulla ei ole auktoriteettia

 

Minä tapaan noissa tilanteissa erottaa lapset toisistaan. Komennan toisen vaikka keittiöön piirtämään ja toisen olohuoneeseen lukemaan. Lapset erilleen ja rauha palaa - ainakin melkein.

 

No ei ole ei ei auta mitkään hemmetin johdonmukaisuudet eikä rangaistukset eikä muut...

 

Sulla ei ole auktoriteettia

Auktoriteettikin kuluu toisinaijjoon- tai lomailee. Harmillista sinänsä, mutta ohimenevää yleensä.

 

Voi ei.. : / Kyllä meilläkin oli aika jolloin molemmilla lapsilla oli jonkinasteinen uhma ja silloin ei tosiaan mikään tuntunut toimivan. Enkä usko että olis ollut pelkästään auktoriteetinpuutettakaan. Mutta mä tein sellaisia pieniä päätöksiä joilla aloin rakentaa sitä tasapainoa. Kuten että yritin tosi kovaa olla huutamatta kaikkea mitä sylki suuhun toi koska tuli uhkailtua sellaistakin mitä en sitten kuitenkaan raskinut tehdä, kuten että otan jonkun lempilelun tms pois tai ettei lastenohjelmia katsota sinä päivänä ollenkaan jne. Joten koska en sitten lunastanut uhkauksiani, menettivät ne myös täysin tehonsa. Aloin miettiä millä yritän saada homman toimimaan ja sitten pidin sanani, niin että tiesivät että olen tosissani. Lisäksi tajusin jossain kohtaa että se huutaminen ei tosiaankaan auta. Se että joka kerta yrittää huutaa vähän kovempaa kun viimeksi. Joten koitin toista tapaa, joka on meillä yhä käytössä, eli tuo mitä aiemminkin ehdotettiin eli erotetaan toisistaan ja sitten menin kertomaan molemmille rauhallisesti erikseen kuinka pahalta tuntui ja miten paha mieli tulee mulle kun ei kuunnella ja totella. Riippuu tietty paljon lapsen iästä et ymmärtääkö tälläsiä juttuja vielä..?!

Meillä lapsilla on niin hirmu pieni ikäero että ne lietsoo kaikkeen hölmöön toisiaan ja kummallakaan ei ole mitään järkeä aina havaittavissa tuolla pääkopassa. En tosiaan halua kuulostaa nyt siltä että uhkailu ja kiristäminen olisi ainoat tavat hoitaa asiaa, mutta toisinaan niilläkin selviytyy tilanteista. Meillä myös halitaan ja rakastetaan isosti :heart:

 

Voi ei.. : / Kyllä meilläkin oli aika jolloin molemmilla lapsilla oli jonkinasteinen uhma ja silloin ei tosiaan mikään tuntunut toimivan. Enkä usko että olis ollut pelkästään auktoriteetinpuutettakaan. Mutta mä tein sellaisia pieniä päätöksiä joilla aloin rakentaa sitä tasapainoa. Kuten että yritin tosi kovaa olla huutamatta kaikkea mitä sylki suuhun toi koska tuli uhkailtua sellaistakin mitä en sitten kuitenkaan raskinut tehdä, kuten että otan jonkun lempilelun tms pois tai ettei lastenohjelmia katsota sinä päivänä ollenkaan jne. Joten koska en sitten lunastanut uhkauksiani, menettivät ne myös täysin tehonsa. Aloin miettiä millä yritän saada homman toimimaan ja sitten pidin sanani, niin että tiesivät että olen tosissani. Lisäksi tajusin jossain kohtaa että se huutaminen ei tosiaankaan auta. Se että joka kerta yrittää huutaa vähän kovempaa kun viimeksi. Joten koitin toista tapaa, joka on meillä yhä käytössä, eli tuo mitä aiemminkin ehdotettiin eli erotetaan toisistaan ja sitten menin kertomaan molemmille rauhallisesti erikseen kuinka pahalta tuntui ja miten paha mieli tulee mulle kun ei kuunnella ja totella. Riippuu tietty paljon lapsen iästä et ymmärtääkö tälläsiä juttuja vielä..?!

Meillä lapsilla on niin hirmu pieni ikäero että ne lietsoo kaikkeen hölmöön toisiaan ja kummallakaan ei ole mitään järkeä aina havaittavissa tuolla pääkopassa. En tosiaan halua kuulostaa nyt siltä että uhkailu ja kiristäminen olisi ainoat tavat hoitaa asiaa, mutta toisinaan niilläkin selviytyy tilanteista. Meillä myös halitaan ja rakastetaan isosti :heart:

Kiitos <3 kiva lukea, että muillakin on välillä uskon puutetta. Meillä myös lapsilla aika pieni ikäero (1v 1kk) ja ovat uskomaton tuhokaksikko. Vanhempi on vasta 2 ja nuorempi 1. Vanhemmalla ei järki paljoa päätä pakota, mutta tietää mitä ei saisi tehdä - tekeepä silti ja nuorempi menee perässä ja tekee samat temput. Täällä rikotaan paikkojakin välillä kun tuo vanhempi viskoo tavaroita, mutta mitkään tavaroiden pois ottamiset ja muut eivät tunnu tehoavan. Pitää varmaan alkaa tuota vanhempaa kantamaan pois tilanteesta ja puhua, puhua, puhua ja puhua (jos saan rauhoittumaan sen verta, että kuuntelee).

 

[QUOTE="a p";22096205]Kiitos <3 kiva lukea, että muillakin on välillä uskon puutetta. Meillä myös lapsilla aika pieni ikäero (1v 1kk) ja ovat uskomaton tuhokaksikko. Vanhempi on vasta 2 ja nuorempi 1. Vanhemmalla ei järki paljoa päätä pakota, mutta tietää mitä ei saisi tehdä - tekeepä silti ja nuorempi menee perässä ja tekee samat temput. Täällä rikotaan paikkojakin välillä kun tuo vanhempi viskoo tavaroita, mutta mitkään tavaroiden pois ottamiset ja muut eivät tunnu tehoavan. Pitää varmaan alkaa tuota vanhempaa kantamaan pois tilanteesta ja puhua, puhua, puhua ja puhua (jos saan rauhoittumaan sen verta, että kuuntelee).[/QUOTE]

Muistan tuon vaiheen. Minun lapsilla ikäeroa 1v5kk ja kun toinen oli 3v ja toinen 1,5v niin kaaosta oli joka päivä. Varsinkin isoveli keksi mitä ihmeellisempiä juttuja ja pikkusisko perässä. Onneksi toinen sentään on tyttö, että se meno ei ollut aivan totaalisen mahdotonta, mutta kyllä tuo poika ehti niin mahdottomasti riehumaan ja sisko kyllä teki parhaansa perässä. Nyt ovat jo rauhallisempia kun ovat 5v ja 4v eikä enää ole niitä iltariehumisiakaan jossa juoksivat taloa ympäri yleensä alasti tunnin! Kyllä se siitä.

 

Oletko kokeillut remmiä?

 

[QUOTE="Liisa";22096237]Muistan tuon vaiheen. Minun lapsilla ikäeroa 1v5kk ja kun toinen oli 3v ja toinen 1,5v niin kaaosta oli joka päivä. Varsinkin isoveli keksi mitä ihmeellisempiä juttuja ja pikkusisko perässä. Onneksi toinen sentään on tyttö, että se meno ei ollut aivan totaalisen mahdotonta, mutta kyllä tuo poika ehti niin mahdottomasti riehumaan ja sisko kyllä teki parhaansa perässä. Nyt ovat jo rauhallisempia kun ovat 5v ja 4v eikä enää ole niitä iltariehumisiakaan jossa juoksivat taloa ympäri yleensä alasti tunnin! Kyllä se siitä.[/QUOTE]

Huh! Täällä ei sentään juosta alasti, vaikka karkuun juostaankin.. Kyllä tää joo tästä kun vähän ikää tulee. Täällä siis kaksi hyvinkin vilkasta poikaa

 

Oletko kokeillut remmiä?

Hyi kamala, menes muualle tollasia ehdottelemaan :-O

 

[QUOTE="a p";22095891]No ei ole ei ei auta mitkään hemmetin johdonmukaisuudet eikä rangaistukset eikä muut...[/QUOTE]

En usko etteikö auta. Kun ottaa tarpeeksi järeät aseet käyttöön ja on johdonmukainen JA pitkäpinnainen, niin tulosta syntyy kyllä.

 

Juu, ihan just tätä samaa, meillä ikäeroa on päivälleen 1vuosi+ 1päivä ja aina ei oo ollut helppoa. Muistan kyllä kuinka tuossa iässä pidin myös itseäni mailman huonoimpana äitinä. Kun ei vaan mikään toiminut ja tuntui niin riittämättömältä. Voimia siihen, ja voin kertoa että hetken kuluttua se oikeesti alkaa maksaa itseään takaisin (vaikka en uskonut kun kaikki sitä toitotti). Meillä on nyt 4 ja 5 vuotiaat poika ja tyttö jotka on parhaat ystävät keskenään ja homma toimii loistavasti (toki edelleen kinataan kaikesta jne, mut ei mitään ihmeellistä). Pitävät toisistaan huolta ja leikitkin menee kivasti useimmiten yhteen. Meillä on nyt ne kaksi nakustelijaa jotka juoksee iltaisin pitkin kotia ympyrää Mutta tottelee kun käskee nukkumaan ja ilkahihittelyt sängyssäkin alkaa olla jo aika hyvin hallittavissa.. Kyllä se siitä. Mä silloin pari vuotta sitten vannoin etten tee ikinä enää lapsia ja kuinkas kävikään? Kuten nimimerkkikin antaa ymmärtää, kolmannesta tän katon alla haaveillaan :heart:

 

[QUOTE="a p";22096279]Hyi kamala, menes muualle tollasia ehdottelemaan :-O[/QUOTE]
Aika kamalalta tuo sinun tilanteesikin kuulostaa.

 

Juu, ihan just tätä samaa, meillä ikäeroa on päivälleen 1vuosi+ 1päivä ja aina ei oo ollut helppoa. Muistan kyllä kuinka tuossa iässä pidin myös itseäni mailman huonoimpana äitinä. Kun ei vaan mikään toiminut ja tuntui niin riittämättömältä. Voimia siihen, ja voin kertoa että hetken kuluttua se oikeesti alkaa maksaa itseään takaisin (vaikka en uskonut kun kaikki sitä toitotti). Meillä on nyt 4 ja 5 vuotiaat poika ja tyttö jotka on parhaat ystävät keskenään ja homma toimii loistavasti (toki edelleen kinataan kaikesta jne, mut ei mitään ihmeellistä). Pitävät toisistaan huolta ja leikitkin menee kivasti useimmiten yhteen. Meillä on nyt ne kaksi nakustelijaa jotka juoksee iltaisin pitkin kotia ympyrää Mutta tottelee kun käskee nukkumaan ja ilkahihittelyt sängyssäkin alkaa olla jo aika hyvin hallittavissa.. Kyllä se siitä. Mä silloin pari vuotta sitten vannoin etten tee ikinä enää lapsia ja kuinkas kävikään? Kuten nimimerkkikin antaa ymmärtää, kolmannesta tän katon alla haaveillaan :heart:

Heh! Meillä 5v ja 4v lapset ja tosiaan tuli monta kertaa sanottua, että ei yhtään mukulaa enempää meidän taloon varsinkin kun oli rankka vaihe lapsilla. No, nyt odotan kolmatta, että ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan

 

Juup, ei koskaan ei koskaan Joskin muistan ne rankimmat ajat sen verran vahvasti etten enää noin pienellä ikäerolla lähtisi seuraavaa kahta hommaamaan jos niitä vielä kaksi tähän talouteen joskus tulee..

 

[QUOTE="heh";22096571]Heh! Meillä 5v ja 4v lapset ja tosiaan tuli monta kertaa sanottua, että ei yhtään mukulaa enempää meidän taloon varsinkin kun oli rankka vaihe lapsilla. No, nyt odotan kolmatta, että ei koskaan pitäisi sanoa ei koskaan[/QUOTE]

Hehe, tässäpä minäkin joka ikinen päivä vannon, että enää ei tule yhden yhtä lasta tähän taloon - katotaan tilannetta sitten uudestaan parin vuoden päästä, saas nähdä onko mieli muuttunut kun meno helpottaa