Itkemisen rajat...

[hilja neiti]

Viikonloppuna olin 22 vuotiaan poikaystäväni luona. Eilen minulla oli jotenkin niin paha olla, ilman mitään sen kummempaa syytä ja se purkautui ulos itkuna. Se, että olisin saanut vastaani lohdustusta sain vain vihaisia katseita. Mies piti tuota turhana vetistelynä ja siitähän syttyi sitten sanakähmää loppujen lopuksi.

Itseni tuntien ja varmaan useimmilakin naisilla on kuukautisten ajankohtana tunteet herkemmin pinnalla ja voin sanoa että itse en silloin tarvitse mitään kummempaa syytä itkemiseen. Joskus se vain tulee. Enkä todellakaan ole itkenyt kuin kahdesti mieheni nähden tämän reilun vuoden aikana, enkä edes haluaisi, koska minua hävettää se suunnattomasti.

Onko todellaki niin, että miehet kun eivät itke missään tilanteissa ja korkeintaan hautajaisissa, niin naistenkin pitäisi pysyä kovina ja pitää kyyneleet sisällä? Itse olen jotenki hämilläni eilisestä. Ja missä tilanteissa saa itkeä ja missä ei? Pitääkö itkemiselle aina olla joku virallinen syy? Eikö sitä vaan saa purkaa huonoa oloa?

 

[*nainen*]

"... itke itkevien, iloitse iloitsevien kanssa ..." sanoo suuri, viisas kirjakin eli Raamattu.

Siinä lauseessa kaikki elämisen totuudet, joten älä asiaa enempää murehdi ja sillä päätäsi vaivaa vaan hyvää Luojan luomaa päivää sinulle - elämää, ei sen enempää

 

[Tythsy]

Periaatteessahan tuosta asiasta ei kannata ottaa suurta painetta, mutta se mikä miehen käytöksessä on pahaa on se, että hän ei ymmärrä eikä kunnioita erilaisia tunteitasi. Moni suhde toimii hyvin niin kauan kun nainen alistuu ja tekee siten kuin mies haluaa.

Vastaavassa tilanteessa olisin halunnut, että mies olisi kysynyt, että mikä on hätänä ja kysynyt, että johtuuko itku minusta. Sen jälkeen mies olisi voinut kysyä, että haluatko tulla sitten ihan vain kainaloon halittavaksi. Ei miehen tarvitse enempää puhua asiasta, vaan antaa vain aikaa ja hellyyttä, sillä naisen asia on sitten ottaa asia puheeksi, jos siltä tuntuu.

Kannattaa kyllä miettiä, että onko muitakin asioita yhteiselämässänne, joissa mies ei suostu ymmärtämään naista, vaan naisen erilainen käytös merkitsee sitä, että mies vähättelee ja tyrmää naisen reaktiot. Valitettavasti monelta mieheltä puuttuu empatiakyky ja sellainen hyväntahtoisuus edes yrittää ymmärtää erilaisuutta.

 

[hilja neiti]

Lähdin aamulla töihin ja mies jäi nukkumaan. En vain saanut eilistä mielestäni. Mieleeni tuli vain, että enkö saa olla oma itseni tunteideni kanssa, vaan pitäisikö sitä aina olla vakiohymy kasvoilla ja esittää jotain mitä ei ole. Jokainen kun kuitenkin purkaa huono olonsa omalla tavallaan. Toiset itkee, toiset urheilee jne. jokainen tavallaan.

Tuo asia jäi vaivaamaan oikestaan eniten koko tapahtumassa.

 

[Juicea..]

En ilosta itse, en surusta itke, mä itken muuten vaan..
Mutta mun täytyy tunnustaa että mä itken kyllä ihan kaikista syistä ja syyttäkin, jos mieli on herkällä. Häissä ja ristiäisissä silmät vuotaa automaattisesti. Joskus nuorena sitä häpesi, mutta hoksin sitten, että miksi ihmeessä. Sehän on minussa hyvää, että aistin tunnetiloja herkästi!

Jo pelkästään sen tunteen syvyyden tajuaminen, miten paljon pitää toisesta, tuo vedet silmiin. Työpaikalla olen kerran nikotellut ja itkenyt samaan aikaan, kun kerroin työkavereille, että vaikea tilanne työpaikallamme oli lauennut hyvin. Jälkeenpäin kuulin, että työpaikalla minua arvostettiin sen jälkeen entistä enemmän. Hymyillä voi kyyneltenkin läpi.

Ole vain oma itsesi äläkä pihtaa tunteiden näyttämistä. Sitä täällä harrastaa jo liian monet.

 

[*nainen*]

Lähdin aamulla töihin ja mies jäi nukkumaan. En vain saanut eilistä mielestäni. Mieleeni tuli vain, että enkö saa olla oma itseni tunteideni kanssa, vaan pitäisikö sitä aina olla vakiohymy kasvoilla ja esittää jotain mitä ei ole. Jokainen kun kuitenkin purkaa huono olonsa omalla tavallaan. Toiset itkee, toiset urheilee jne. jokainen tavallaan.

Tuo asia jäi vaivaamaan oikestaan eniten koko tapahtumassa.

Toisinsanoen tapauksessa ei ollutkaan kyse miehesi reaktiosta vaan siitä, että olet itse epävarma siitä, saatko ilmaista elämässäsi murheen, väsymyksen ym. tunteesi: surun, ahdistuksen ...?

vastaus: kyllä saat

 

[*nainen*]

Periaatteessahan tuosta asiasta ei kannata ottaa suurta painetta, mutta se mikä miehen käytöksessä on pahaa on se, että hän ei ymmärrä eikä kunnioita erilaisia tunteitasi. Moni suhde toimii hyvin niin kauan kun nainen alistuu ja tekee siten kuin mies haluaa.

Vastaavassa tilanteessa olisin halunnut, että mies olisi kysynyt, että mikä on hätänä ja kysynyt, että johtuuko itku minusta. Sen jälkeen mies olisi voinut kysyä, että haluatko tulla sitten ihan vain kainaloon halittavaksi. Ei miehen tarvitse enempää puhua asiasta, vaan antaa vain aikaa ja hellyyttä, sillä naisen asia on sitten ottaa asia puheeksi, jos siltä tuntuu.

Kannattaa kyllä miettiä, että onko muitakin asioita yhteiselämässänne, joissa mies ei suostu ymmärtämään naista, vaan naisen erilainen käytös merkitsee sitä, että mies vähättelee ja tyrmää naisen reaktiot. Valitettavasti monelta mieheltä puuttuu empatiakyky ja sellainen hyväntahtoisuus edes yrittää ymmärtää erilaisuutta.

Usein mies (maskuliini) ja nainen (feminiini) reagoivat asioihin ja tunteisiin eri tavalla. Kun nainen kyynelehtii, niin miehelle tulee vaistomaisesti "heikkouden" tunne: "en osaa häntä lohduttaa vaikka haluaisin ... ja se ahdistaa minua. Miten teen ...?"

Usein mies tekee juuri päinvastoin kuin nainen haluaisi eli esim. pakenee paikalta tai vähättelee asiaa sanoen "eihän tuo nyt mitään ..." tai jopa ärsyyntyy/raivostuu "avuttomuudessaan" naisen kyynelistä ... vaikka haluaisi todellisuudessa lohduttaa naistaan.

"Halu ja kyky toimia" on siis eri asia kuin "halu toimia muttei kykyä siihen". Tässä asiassa aika tekee tehtävänsä eli parisuhteen jatkuessa opitaan toinen toisensa tuntemaan, jos siihen halua vaan riittää. Siksi alttarilla vastataan "Tahdon" ... niin myötä- kuin vastamäessäkin.

 

[*nainen*]

ps. tuo edellinen ei vähennä rakkautta vaan parhaimmillaan kasvattaa tuntemuksen ja ajan mukana kykyä sitoutua, tukeutua ja luottaa = rakastaa.

 

[*nanen*]

Viikonloppuna olin 22 vuotiaan poikaystäväni luona. Eilen minulla oli jotenkin niin paha olla, ilman mitään sen kummempaa syytä ja se purkautui ulos itkuna. Se, että olisin saanut vastaani lohdustusta sain vain vihaisia katseita. Mies piti tuota turhana vetistelynä ja siitähän syttyi sitten sanakähmää loppujen lopuksi.

Itseni tuntien ja varmaan useimmilakin naisilla on kuukautisten ajankohtana tunteet herkemmin pinnalla ja voin sanoa että itse en silloin tarvitse mitään kummempaa syytä itkemiseen. Joskus se vain tulee. Enkä todellakaan ole itkenyt kuin kahdesti mieheni nähden tämän reilun vuoden aikana, enkä edes haluaisi, koska minua hävettää se suunnattomasti.

Onko todellaki niin, että miehet kun eivät itke missään tilanteissa ja korkeintaan hautajaisissa, niin naistenkin pitäisi pysyä kovina ja pitää kyyneleet sisällä? Itse olen jotenki hämilläni eilisestä. Ja missä tilanteissa saa itkeä ja missä ei? Pitääkö itkemiselle aina olla joku virallinen syy? Eikö sitä vaan saa purkaa huonoa oloa?

Miehet itkevät usein "sisäänpäin" tai muuttuvat jopa agressiivisiksi (menevät hakkaamaan säkkiä salille) kun heitä surettaa ja ahdistaa.

Jotkut miehet ovat herkempiä ja itkevät helpommin (jokaisesta meistä, niin miehestä kuin naisestakin, löytyy sitä maskuliinisuutta kuin myös feminiinisyyttä tietty määrä) esim kiinalaisittain:


Jin ja jang

(lainaus Wikipedia)

Jin (?, ?, yin) ja jang (?, ?, yáng) ovat kiinalaisessa filosofiassa maailmankaikkeuden kaksi vastakkaista, toisiaan täydentävää perusvoimaa. Jin symboloi muun muassa naisellisuutta, negatiivisuutta, pimeyttä sekä passiivisuutta ja jang vastaavasti miehisyyttä, positiivisuutta, valoa sekä aktiivisuutta.


Herkkä mies näyttää tunteensa paljonkin ulospäin - jos on sinut itsensä kanssa - ja kovempi mieskin usein oppii itkemään ajan ja elämän mukana. Meissä jokaisessa on pehmeä ydin eli sielu. Jollain vaan se ulkokuori on kovempi kuin toisella.

Tutustu siis mieheesi paremmin ajan kanssa ja näytä tunteesi rohkeasti - kyllä se siitä - rakastakaa vaan ja muistakaa armo eli anteeksianto

 

[*nainen*]

siis piti olla nimimerkki - lukihäiriö yllätti

 

[hilja neiti]

Toivotaan todella, että kaikki itku rakentaa ja vahvistaa. Anteeksiantoa vaan en ole ikinä hänen suustaan kuullut.

Onko muilla siskoilla millaisia omakohtaisia kokemuksia kyseisestä aiheesta?

 

[Inhorealisti1]

Kuten *nainen* oivallisesti kirjoitti, naisen itkuun on vaikeaa suhtautua. Miehenä näen vain voimakkaan tunteiden ilmaisun ilman pienintäkään vinkkiä siitä, mistä se voisi johtua. Ilman ensimmäistäkään selittävää lausetta naisen suusta.

Johtuuko se minusta vai jostain muusta? Pitäsikö minun lohduttaa vai vetäytyä tilanteesta? Pitäsikö minun sanoa jotain ja jos, niin mitä? Tietäen, että väärä sana väärässä paikassa saa tilanteen räjähtämään.

Ole siinä sitten mies ja toimi oikein. Putkiaivoilla kun ei sanatonta viestintää tulkita. Jos minä vastavassa tilanteessa reagoisin väärin, en mielestäni myöskään olisi anteeksipyyntöä velkaa. Päinvastoin itkuiita olisi, koska ei olisi vaivautuntu selitäämään tunteenpurkaustensa taustoja minulle. Naiset kun itse aina vaativat avoimuutta ja puhumista.

 

[hilja neiti]

Kuten *nainen* oivallisesti kirjoitti, naisen itkuun on vaikeaa suhtautua. Miehenä näen vain voimakkaan tunteiden ilmaisun ilman pienintäkään vinkkiä siitä, mistä se voisi johtua. Ilman ensimmäistäkään selittävää lausetta naisen suusta.

Johtuuko se minusta vai jostain muusta? Pitäsikö minun lohduttaa vai vetäytyä tilanteesta? Pitäsikö minun sanoa jotain ja jos, niin mitä? Tietäen, että väärä sana väärässä paikassa saa tilanteen räjähtämään.

Ole siinä sitten mies ja toimi oikein. Putkiaivoilla kun ei sanatonta viestintää tulkita. Jos minä vastavassa tilanteessa reagoisin väärin, en mielestäni myöskään olisi anteeksipyyntöä velkaa. Päinvastoin itkuiita olisi, koska ei olisi vaivautuntu selitäämään tunteenpurkaustensa taustoja minulle. Naiset kun itse aina vaativat avoimuutta ja puhumista.

Ymmärrän hyvin kommenttisi. Itse pyysin anteeksi ja yritin selittää mistä se johtui. Sain kuitenkin vain osakseni kuittailua siitä miten vain vetistelin ja ihan kuin tekisin sitä joka toinen tunti..sain sellaisen kuvan näistä kommenteista että itkeminen on väärin..

 

[*nainen*]

Joko miehesi on hämillään asiasta tai sitten hänellä ei ole kykyä "vielä elämässään" asettua asemaasi (jotkut eivät tätä empatiakykyä pysty koskaan elämässään edes saavuttamaankaan tai saavuttavat sen vasta viimeisillä vuosikymmenillä, jos vanhaksi elävät).

Kysypä mieheltäsi, että miten hänen vanhempansa ovat aikoinaan toimineet tunteiden ilmaisussa ja esim. itkun suhteen eli katso hänen vanhempiaan, niin ymmärrät paljon enemmän miehesi aatoksista. Ympäristö vaikuttaa siis paljon siihen, mitä meistä aikuisina tulee. Elämä on yhtä kasvua läpi koko elämän. Katso siis hänen "lapsuuteensa" ja siellä toimineisiin toimintamalleihin ja ovatko mm. äiti ja isä (tai muu hlö, jonka kanssa miehesi on kasvanut) näyttäneet tunteensa. Myös se, missä vaiheessa esim. sisarusparvessa on kasvanut, vaikuttaa siihen miten "itkua käsitellään" elämässä.

Tee seuraavalla kerralla, kuten minun 3 v poikani aikoinaan, kun häntä kiukutti/itketti enkä reagoinut asiaan tarpeeksi niin hän huusi: äiti mua itkettää (etkö sä muka huomaa???) - OTA SYLIIIIIIIIIIIIN!!!!!!!!!

No, pääsi syliin ja oli tyytyväinen

 

[*nainen*]

Ai niin ja samalla, kun huudat, että: "OTA SYLIIIIIIIN!!!!!" niin samalla poljet jalkaa lattiaan tomerasti!

Katso sitten, menikö jakeluun???

 

[*nainen*]

huom. ei itkua tarvitse koskaan pyytää anteeksi - itku puhdistaa sisintä, kun on murheita ja paineita. "Kunnon itku päivässä pitää lääkärin loitolla - kunhan nauraa asian päälle - ettei itku jää päälle."

 

[Daphnia]

Ihan loistava, jos tämä ei toimi niin ei sitten mikään:

*nainen*: "Tee seuraavalla kerralla, kuten minun 3 v poikani aikoinaan, kun häntä kiukutti/itketti enkä reagoinut asiaan tarpeeksi niin hän huusi: äiti mua itkettää (etkö sä muka huomaa???) - OTA SYLIIIIIIIIIIIIN!!!!!!!!! Ai niin ja samalla, kun huudat, että: "OTA SYLIIIIIIIN!!!!!" niin samalla poljet jalkaa lattiaan tomerasti! "

Kyllä minun poikaystäväni ovat ymmärtäneet "naisellista hermoheikkouttani" ja älynneet ottaa syliin kun itkettää. Enää en onneksi kärsi niin pahoista PMS-oireista kuin joskus, silloin oli ainakin yksi hysteerinen itkupäivä kuukaudessa. Miehelle pitää kuitenkin selittää mikä on vialla ja miten hän voi auttaa. "Mä olen vaan niin väsynyt ja stressaantunut ja mulla oli tosi huono päivä, ota syliin" tms. riittää hyvin.

Jos vain vetistelet, mutta et kerro miksi, mies reagoi juuri niin kuin "Inhorealisti" kuvaa.

 

[Xy1]

Näin miehenä, en kyllä ymmärrä ap:n poikaystävän kommentteja, enkä käytöstä. Ihmettelen, jos miehillä ei synny hoivaviettiä, jos nainen alkaa yllättäen itkeä. Ainakin tulee heti kysyttyä, mikä on hätänä. Ei itkuissa ole mitään pahaa, tai syytä, miksi hävetä.

Itse olen parkkiintunut monessa liemessä keitetty, enkä itke oikeastaan ollenkaan. Pari tytärtäni menetin heti syntymän jälkeen ja silloin oli tiukempaa. Siitäkin on aikaa jo vuosikausia ja kuvittelin jättäneeni kaiken taakse. Vaan annas olla, kun Voicelta tuli Aquileran Hurt. Pakko oli mennä toiseen huoneeseen, kun kyyneleet valuivat silmistä. Nyt olen kuullut kipaleen jokusen kerran ja aina sama juttu. Luojan kiitos, että saimme aikoinaan myös terveen tytön. Sitä ei näemmä koskaan tiedä, millon tunteet tulevat pintaan.

 

[yksinkö itket]

Pakko oli mennä toiseen huoneeseen, kun kyyneleet valuivat silmistä.

Hyvin kirjoitettu: aina voi kysyä mikä hätänä, kuunnella ja lohduttaa. Ja tämä kaikki vaikka toisen "hätä" ei olisikaan omasta mielestä "järkevää". Välillä sitä pahoittaa mielensä ihan typeristä jutuista, jotka itseäänkin jälkikäteen naurattaa. Mutta jos tilanteen ollessa "akuutti" toinen suhtautuu välinpitämättömästi syntyy helposti yksinjäämisen tunne, jolle ei voi jälkikäteen hymyillä.

Xy1, miksi menet toiseen huoneeseen yksin itkemään suruasi ja kaipaustasi - kumppanillasikin on varmaa edelleen samanlaisia tunteita ja häntä varmasti helpottaisi tietää että ei ole tunteineen yksin. Annan naisellesi tilaisuus kysyä "mikä hätänä?"

 

[Pps]

Jospa Xy1 tarkoitti, että meni toiseen huoneeseen, kun ei kestänyt katsella mainittua musiikkivideota? Näin minä ymmärsin...
Ja minulla tuli kyynel silmään, kun luin Xy1:n postin...

Mielestäni itkuun on oikeus. Mutta voisitko, ap, ehkä joskus kun *et* itke vaan olet "normaalilla" tuulella, selittää miehellesi, että joskus vaan itkettää ilman syytä ja että olisi kiva, jos mies silloin ottaisi syliin ja olisi vaan? Voi olla, että miehelle tulee itkiessäsi olo "voi ei, kulta itkee enkä voi sitä auttaa" - mutta toisaalta, valitettavasti jotkut ihmiset eivät vain osaa suhtautua itkemiseen, ja silloin on vaikea saada heitä muuttumaan. Ehkä kotona ei ole näytetty tunteita tai jotain? Jos mies ei suostu asiasta keskustelemaan, sinun pitänee miettiä, jaksatko tuollaista suhdetta, jossa et saa olla oma itsesi.

Itkemistä EI PIDÄ HÄVETÄ. Sinun itkemisesi "ei-mistään-syystä" on täysin normaalia; miehen vihainen reaktio taas ei.

Itselleni tulee joka kk se yksi lakisääteinen itkupäivä juuri ennen kuukautisia. Saatan soittaa miehelleni itkien, mutta muistan aina sanoa, että "tänään on taas se päivä" - ja yleensä hän piristää minua ja saa minut nauramaan Viimeksi kun sanoin puhelimessa, että "nyt on känkkäränkkä päällä (em. syystä), parempi lopettaa puhelu etten sano mitään ilkeää", mies sanoi, että "eikä mitään lopeteta, sovitaan mielummin niin, että jos tänään sanot jotain ilkeää, minä annan sen mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, kun tiedät, ettet tarkoita sitä". Eikä sitten edes tullut sanottua mitään ilkeää

Mielestäni on tärkeää, että mies tietää, miksi itken tai olen känkkäränkkä - vaikka sitten tämä "miksi" olisi "ei mitään erityistä syytä, on vain huono päivä" tai "hormonit" tai "väsymys" tai mikä vaan. Mutta eipä se auttaisi, jos mies ei osaisi suhtautua tunteisiin. Niin kuin minun äitini.

Kun itkin huoneessani (nuorempana) sitä, että rakas isoisäni (isäni isä) oli sairaalassa huonossa kunnossa, äitini tuli huoneeseeni, ja raivosi, ettei ole mitään järkeä itkeä kun ei se kuitenkaan mitään auta. Samoin jos yritän halata tms.

Joskus nuorempana se sattui. Sitten tajusin, että luultavasti se johtuu siitä, että hänen oma äitinsä on aina ollut kovin "kylmä", eikä ole koskaan osoittanut tunteita esim. lapsiaan tai lapsenlapsiaan kohtaan. Nykyisin ymmärrän, ettei äitini tarkoita pahaa ja että kyllä hän minua rakastaa, mutta ei se ollut helppoa nuoruusvuosina... Nykyisin toivon vain, ettei minusta tule samanlaista, että jos saan lapsia, onnistun katkaisemaan "kylmyyden" kierteen... (Vinkkejä?)

Ps. Äitini kyllä itkee vuolaasti katsellessaan tv-sarjoja, ja antaa minunkin itkeä eikä häiriinny. Mutta ilmeisesti jos on joku "oikea" syy itkeä (esim. sairas isoisä) äidille tulee joku paniikki tai riittämättömyyden tunne tai joku... Nykyisin on paljon helpompaa kun ymmärtää ettei se johdu minusta

Tulipas pitkä (ja itkuinen sepostus, eikä edes mitään järkeä Sori ap:lle

 

[hilja neiti]

Kiitos vastuksesta Pps

Sinun miehesi kuulostaa aivan ihanalta ihmiseltä. juuri sellaiselta mitä haluaisin omanikin olevan.

Tosiaan sunnuntaisena iltana kyllä mies kysyi että mikä on ja vastasin että ei mitään tärkeää. Kun olin saanut itseni rauhoitettua sen miehen tiuskinna jälkeen, yritin selittää mistä oli oikeasti kyse. Siinä vaiheessa mies vaan oli vihainen siitä vetistelystä. Ihankuin sitä ei olisi edes kiinnostanut mikä sai minut niin tolaltani. Ja kun sanoin että tämä on tällainen kerran kuukaudessa tapahtuva purkaus niin vastaus siihen oli, että sais olla kerran vuodessa juttu.

Miehen perheen ja minun perheen välillä on yksi aika suuri ero. Meillä aina halataan kun nähdään ja muutenkin pidetään huolta koskettamalla ja ihan ystävällisin sanoin. Me ollaan tunteellsiia ihmisiä ja tuodaan asiat esille sanoin ja elkein.

Miehen perheessä ei ikinä halata muuten vaan. Siellä se toiminta on semmoista päänaukomista toisille, mikä ei tarkoita mitään, eikä sillä haluta satuttaa ketään. Ei sanota mitään nättiä yms.

Olen myös saanut osani tästä kylmyydestä mieheni kautta. Mutta edistystäkin on tapahtunut mieheni kohdalla läheisyydessä ja koskettelussa. Ja kaikki pelkkää positiivista. Tosin siihen on mennyt aikaa ja pinna on palanut kerran jos toisenkin.

Se miten olen kestänyt sitä kaikkea, kuten moni ystäväni on kysynyt...En osaa sanoa, tunteet on vaan vahvasti pelissä mukana.

 

[Saretta]

Meillä on tällainen suhde. Mies itkee kännissä (harvoin) ja hautajaisissa. Mä aina jos on turvaton olo. Mies ei ole kovin empaattinen. Itse olen päätellyt että älykkäät ihmiset kuten mieheni, eivät pysty kovin helposti empatiaan. Mieheni lohduttaa kyllä, mutta jotenkin tulee tunne että se on opittu tapa.

Aloittaja sanoi jotain joka jäi kaivertaan kovasti: "juuri sellaiselta mitä haluaisin omanikin olevan." ja "Se miten olen kestänyt sitä kaikkea, kuten moni ystäväni on kysynyt." Puhutaan nyt odotuksista ja siitä millaisen miehen haluat. Onko sulla nyt liian suuret odotukset toisen muuttumisesta unelmiesi prinssiksi. Toista ei voi muuttaa. Jos hän itse muuttuu niin hyvä, mutten laittaisi liian suuria odotuksia sille että miehesi muuttuisi empaattiseksi halailijaksi. Elämässä on hyvä katsella ympärilleen ja etsiä oikeanlaista kumppania ja onneksi ole vielä nuori, sulla on aikaa.

Ikä tuo lisää myötäelämisen kykyä sitä mukaa kun kokemus karttuu. Mutta vaarallista on että ajatellaan että sellainen ihminen jonka on vaikeampaa tuntea empatiaa olisi jotenkin huonompi ihminen. Hyvässä parisuhteessa voi elää vaikkei olisikaan ruusunpunaisten lasien läpi katsova akkamainen mies miehenä. Miehen pitää olla mies. Takaisin aloittajaan: Kyllä saa itkeä ja voit avoimesti kertoa, mitä odotat mieheltäsi noissa tilanteissa. Miehet ajattelevat usein että syy on heissä, vaikka sanotaan ettei näin ole. Myös he saattavat ajatella että heitä kiristetään itkulla saadakseen tahtonsa läpi. Itkemistä ei pitäisi ikinä pyytää anteeksi. Ainakaan mieheni ei ymmärrä että voin itkeä ilman syytä, hän järki-ihmisenä ei usko sitä. Mulla on isä joka tukisti aina lapsena jos aloin itkeä, hän ei kestänyt kun itkin. Meitä on monenlaisia ihmisiä, niitä joilla ei ole niin paljoa empatiaa on hyvä ymmärtää ajattelematta että se on huono asia. Pidä kuitenkin puolesi. Sulla on oikeus saada lohtua.