Itkeekö teistä kukaan onnesta?

Äsken tuli tv2:lta musiikkivideo.

Alkoi vaan kyyneleet virtaamaan valtoimenaan kun tuli mies mieleen (on töissä tällä hetkellä). Aloin vain miettiä miten hieno mies mulla onkaan ja miten hyvin meidän asiat on. Mä oon niin hirmuisen onnellinen <3

Ihanaa että 3vuoden jälkeen tulee tälläisiä tunteita. Oli pakko laittaa rakkaudentunnustus miehelle viestinä.

 

Kyllä kyllä. Sen takia on niin ihanat lapset ja ihana mies jne

 

Kyllä kyllä. Sen takia on niin ihanat lapset ja ihana mies jne

Kyllä kyllä. Sen takia *kun on niin ihanat lapset ja ihana mies jne

 

Mie oon aika "huono" itkemään muutenkaan. Mut iän myötä herkistynyt hieman. Poika sai
tokaluokalla parhaiten edistyneen stipendin ja yllätyin itsekin, kun olin tippa linssissä. Pojalla
oli vähän nihkeesti alkanut koulu ja olin todella yllättynyt ja iloinen, kun sen sai. Se oli varmaan ainut kerta, kun itkin ilosta.

 

Mä oon taas tietyllä tavalla herkkä. Saattaa juuri yksin kotona tulla noita ilo-itku "kohtauksia"
Menee ihan minuutissa parissa ohi. Muutoin en itke paljon, surua jos isompi juttu, kivusta todella todella harvoin.

 

Kaikista "pahin" on ihan pienet vauvat. Jos erehdyn katsomaan vaikka elämä lapselle-ohjelmaa, niin ne pienet keskoslapset ja heidän selviytymistarinansa saavat mut itkemään aina.

 

Sellaista onnea ei ole ollut. Itken surusta senkin edestä.

 

Kerran olen onnesta itkenyt ja se oli silloin kun sain tyttäreni ensi kertaa syliin :heart:

 

Mä oon sellanenki itkupilli et hermot menee joskus.. Itken ilosta ja surusta... Itken melkein kaikille ohjelmillekki... Suurin pudottaja ku tulin niin siinäki :O Ei ymmärrä.. Oon tosi herkkä ihminen...

 

Kyllä, myös siitä. :heart:

 

En muista itkeneeni ilosta koskaan.
Ja aika vähän itken surustakaan.

Kun olen tarpeeksi, siis todella väsynyt, tai sitten jonkun ihan totaalisen turhautumisen takia saatan joskus tirauttaa. Tapahtuu ehkä kerran tai pari vuodessa.

 

Eilen viimeksi. Iltasella, kun päivän kiireet oli ohi, itkin sitä onnea, että ikäväni tuli viimein päätökseen, kun aviomies palasi kahden viikon matkalta.