isyys

Hei isät!

Miten ootte työstäny isyyttä ekan lapsen kohalla? meillä eka lapsi, 10kk ja oon tosi pettyny mieheen!
Se jaksaa (tietty käy töissä) olla ehkä 15min lapsen kans, ei huolehdi päivärytmistä, syötöistä tai muustakaan ja joskus tekee kyllä kun komennan. alkaa väsyä ja tuntuu ettei se oo pojan isä ollenkaan kun ei ota vastuuta, tuntuu tosi lapselliselta mieheltä!
Tiedän että äitiys on luonnollinen asia naisella ja miehen pitää vähän opetella siinä sivussa olemaan isä...tämä tilanne rassaa kaiken muun ohella. en jaksais aina tapella ja mököttää joka asiasta!

Kommentteja! ootteko ollu itse asialla vai onko naisenne tukenut jotenkin isyyttä, miten?

 

Miehet täytyy "kouluttaa" isyyteen. Nainen kouliintuu "itsessään" kantaessaan lasta ja roikottaessaan sitä tissillä ja kun on pakko. Miehen on liian helppo jäädä sivustakatsojaksi ja antaa naisen tehdä, kun tämän osaa kaiken sen luonnostaan paremmin kuitenkin.

Eteenkin aluksi äidit ovat usein varsinaisia leijonia eivätkä välttämättä syvimmissään edes halua että Kukaan muu, edes lapsen isä tulisi siihen söhräämään ja kömpelönä mitään yrittämään. Se kostautuu, mitä kauemmin miehen kouluttamisen aloittamisessa menee sitä vaikeammaksi se tulee.

Helponta varmaan on, jos miehelle annetaan selkeästi tietyt tehtävät. Meillä esimerkiksi kylvettäminen ja nukuttaminen on ollut alusta asti isän vastuulla.

Tietysti täytyy aina suhteuttaa siihen, miten paljon isä ja äiti kumpikin on kotosalla, mutta isät ylös ja hommiin!

Ja äideille enemmän "omaa" aikaa että jaksavat pitää huolta meidän jälkikasvusta!

Hmh,ehkä olen vähän liian tossunalla...

 

en ole isä vaan äiti,mut vastaan kuitenkin kun nyt tänne eksyin

Meillä on samalainen homma eli meidän neiti on nyt 1v2kk ja minä vaihdan vaipat,syötän joka kerta,nukutan päikkäreille kuin myös yö unille,käytän kylvyssä paitsi nyt on isikin muutaman kerran käyttänyt kylvyssä ja innostunut asiasta et sehän onki hauskaa,ja olen muutenkin neidin kans koko päivän.Olen tästä sanonut ja mies on vastannut ettei osaa niitä hommia,vaipan saattaa vaihtaa kerran kaks päivässä.Ja jos neiti alkaa kiukuuteleen/itkeen se tuodaan pikaisesti äidille.Vauva aikana isä hoiti enemmänkin neitoa,vaihto vaippaa,syötti ja vietti aikaa.Nyttenkin kyllä joskus leikki tytön kans mut just jotain 15min.

Mies monesti murehtii sitä että miksi neiti on niin minussa kiinni ja miksi se aina tulee minun luo lohdutettavaksi niin olen sille sanonu että siksi koska minä olen sen kanssa aina ja olen sille se tuttu ja turvallinen,että jos viettäisi enemmän aikaa tytön kans niin varmasti tyttö olisi enemmän isissäkin kiinni.

En tiedä oliko tästä mitään apua,mutta ainakin tiedät että et ole yksin.

 

Minä olen luonteentani sellainen että haluan osata kaiken. (tiedän, ei ole mahdollista) Mutta tästä johtuen yritin olla mukana pojan hoidossa heti alusta lähtien jotta tarpeen mukaan pärjäisin pikkumiehen kanssa kaksinkin. Samalla tyylillä toimin työelämässäkin, ei minun tarvitse kaikkea osata hyvin mutta sen verran täytyy tietää että tarpeen vaatiessa osaa tehdä asioille jotakin, ehkä sellaiset miehet jotka osallistuvat kotona töihin ja lasten hoitoon ovat myös aktiivisempia (ns. "johtajia") muutenkin elämässä. Olen itse huomannut että moni kyselee asioista minulta ja otan niistä usein selvää vaikka en tietäisikään vastausta heti. Eipä tietysti kaikki ihan näin ruusuista ole..Minulla on myös suorastaan pakonomainen tarve pitää vaimo tyytyväisenä..Eli teen kotitöitä myös sen takia että vaimoni saisi huilata, Meillä seksikin on usein sitä että minä tyydytän vaimoni (joskus saamatta itse) ja vaimo ei kyllä tee mitään minun tyydyttämiseksi. No kaikkea ei voi saada..ja osaampahan itse sängyssäkin hommat