Isyyden tunnustamisesta

Eli voinko kieltää isyyden tunnustamisen vaikka isä haluaisikin tunnustaa lapsensa??

 

Et, lapsella ja isällä on oikeutensa.

 

Riippuu isän taustasta..jos rikosrekisteri yms. epämääräistä mun mielestä tilanne on silloin toinen..

 

Tuleeko tunnustamisen jälkeen automaattisesti yhteishuoltajuus vai voiko nainen pitää yksinhuoltajuuden?

 

\

Eli voinko kieltää isyyden tunnustamisen vaikka isä haluaisikin tunnustaa lapsensa??

Voit vastustaa isyyden selvittämistä. Kuitenkin, jos isä itse haluaa niin hän voi vastustuksestasi huolimatta selvittää/tunnustaa isyyden. Eli et pysty sitä silloin käytännössä mitenkään estämään.

 

\

Tuleeko tunnustamisen jälkeen automaattisesti yhteishuoltajuus vai voiko nainen pitää yksinhuoltajuuden?

Kyllä voit pitää yksinhuoltajuuden. Isä voi vaatia yhteishuoltajuutta, mutta sinun ei ole pakko suostua. Hän joutuu lähtemään käräjille, jos edelleen tahtoo yhteishuoltoa.
Vanhempien riitatilanteessa yhteishuoltoa harvemmin määrätään oikeudessakaan sellaisenaan, koska se ei toimisi käytännössä. Isä kuitenkin useimmiten saa tietojensaantioikeuden eri viranomaisilta, eli pystyy kyselemään lapsen tietoja neuvolasta, koulusta ym. Mutta ei siis voi vaikuttaa päätöksien tekemiseen.
Tiedot isälle on kuitenkin fiksuinta antaa vaikkapa reissuvihkon välityksellä, jos ei kommunikointi suju kasvotusten.

 

\

Riippuu isän taustasta..jos rikosrekisteri yms. epämääräistä mun mielestä tilanne on silloin toinen..

Käsittääkseni rikosrekisteri tms. ei vaikuta isyyden tunnustamiseen millään tavalla, lapsen tapaamisiin se toki voi vaikuttaa.

 

Tuosta käräjille menosta, olen saanut sellaisen käsityksen, että ne ratkaistaan lähes poikkeuksetta yhteishuoltajuudeksi, ellei ole jotain TODELLA painavia syitä. Olenko aivan väärässä?

ja haluan oman ja lapsen elämän helpottamiseksi yksinhuoltajuuden, koska lapsen isä on niin "vaikealuonteinen", ettei välttämättä ihan minun kiusakseni suostu joihinkin lasta koskeviin päätöksiin. Ja välimatkaa kun on reilusti, niin sekin jo tekee yhteishuoltajuudesta suht vaikean.

 

\

Tuosta käräjille menosta, olen saanut sellaisen käsityksen, että ne ratkaistaan lähes poikkeuksetta yhteishuoltajuudeksi, ellei ole jotain TODELLA painavia syitä. Olenko aivan väärässä?

ja haluan oman ja lapsen elämän helpottamiseksi yksinhuoltajuuden, koska lapsen isä on niin "vaikealuonteinen", ettei välttämättä ihan minun kiusakseni suostu joihinkin lasta koskeviin päätöksiin. Ja välimatkaa kun on reilusti, niin sekin jo tekee yhteishuoltajuudesta suht vaikean.

Omasta kokemuksesta ja oikeuskäsittelyn läpi käyneenä voin kertoa, ettei ainakaan meillä määrätty yhteishuoltajuutta. Syynä se, ettei kommunikointi vanhempien kesken suju, ja yhteishuolto ei näinollen voisi toimia käytännössä niin kuin sen kuuluisi toimia. Isä sai tietojensaantioikeuden, mutta ei mitään päätösvaltaa lasta koskeviin asioihin. Kerrot rehellisesti, minkälainen suhteenne on ollut, ja miten hankalaa teidän on asioista sopia/puhua.
Oikeuteen saakka jos menette, tehdään sosiaaliviranomaisten toimesta kotikäynti ja olosuhdeselvitys. He toimittavat kuulemansa/näkemänsä perusteella kirjallisen lausunnon käräjäoikeuteen, jonka oikeus ottaa huomioon päätöstä tehdessään. Eli sinun kannattaa vakuuttaa sos.viranomaiset siitä, ettei yhteishuoltonne voi toimia käytännössä, vaan olisi isälle luultavasti pelkkä kiusanteon väline.