ISOVANHEMMISTA

Mietin miksi monet kokevat niin negatiivisia tunteita, kun puhutaan isovanhemmista? Myönnän kyllä, että nuorempana kantani olisi ollut täysin mustavalkoinen, nyt mukaan mahtuu paljon harmaatakin. Kun sain muksun, oli hän ensimmäinen lapsenlapsi omille vanhemmilleni, miehen äidille 4. Neuvoja sateli enemmän kuin riittävästi, kuuntelin/kuuntelen kaikki ja noukin sieltä meille sopivat. Muut neuvot jätän omaan arvoonsa. Kaikki isovanhemmat, joihin luen myös lapsen isän äidin uuden puolison, ovat lapselle rakkaita ihmisiä. Heistä puhutaan ja heitä tavataan mahdollisuuksien mukaan.
Kun erosin lapsen isästä, lapsen ollessa 10 kk, isän äiti itki, että nyt hän ei tapaa lasta enää koskaan. Lohdutin, että vaikka pojastasi eroan, enhän minä hänestä eroon pääse. Hän on aina lapsen mummi. Ja olen antanut lapsen tavata mummia ihan niin paljon kuin haluavat. Ja lapsi on onnellinen ja mummi on onnellinen.
Tottakai mummulassa ja mummilassa lapsi saa enemmän huomiota ja ei rytmi eikä ruokailutavat ole niin terveellisiä kuin kotona, mutta olenkin isovanhemmille todennut, että saavat ja heidän kuuluukin vähän lelliä. Kyllä muksu ymmärtää varsin hyvin, että kotona on eri säännöt kuin mummolla. Meillä toimii ainakin vallan mainiosti. Turha pingottaminen vex!!! Haluan että lapselle jää hyvät muistot isovanhemmista. Ja eikö aina ole parempi, mitä enemmän lapsella on aikuisia, jotka häntä rakastavat ja joihin hän voi luottaa?!!!

 

No meillä se on lähinnä niin että mummi ja mummo lupaa jotain ja sit ei osaa pitääkään niitä lupauksia jolloin minä joudun selittämään lapsille miksi näin nyt kävi. Turhaa toivoa en viitsi pitää yllä vaan nyt on pallo kokonaan isovanhemmilla, he saavat tavata lapsenlapsiaan vaikka joka päivä, mutta saavat tulla meille. Mielestäni lasten ei tarvitse kuulla joka kerta kuinka osattiin tulla pahaan aikaan ja aina lappaa vieraita kylässä kommentteja. Sitten toisessa lauseessa puhutaan jo kuinka ei koskaan nähdä ja toinen mummo on parempi kun sitä nähdään useammin.

Minä koitan pitää yllä hyvää mieltä isovanhemmista ja koitan sulkea lasten korvia siltä ettei heidän tarvitse kuulla jatkuvaa kommentoimista siitä kuinka he likaavat sohvan tai mölyävät liikaa tai hermostuttavat koiran jne.

Kaikki isovanhemmat kun ei ole niitä herttaisia lapsista aidosti pitäviä ja meilläkin kyllä vielä tyttöä olis kumpikin mummo sillon tällöin ottamassa, mutta kyllä minun mielestä pitäisi sitten pojankin vuoro olla joskus.

Joka ilta lapset sanovat ennen nukkumaan menoa että ovat mummon ja mummin kultia (ukkia=isäni, nähdään harvoin vaikka useamminkin voitaisiin myönnän). Lasten mielissä ei mummolla ja mummilla ole mitään jaottelua vaan molemmat ovat yhtä tärkeitä.

 

Kaikki isovanhemmat eivät halua antaa itsestään mitään lapsenlapsilleen. Meillä mummo oli pari kertaa nähnyt 9-kuukautista lapsenlastaan. kun ensimmäistä kertaa pyydettiiin hoitoapua, kun työt alkoi ja hoitajaa ei ollut vielä. YKsi päivä oli tarve, mutta sen sijaa ettän olisi hemmotellut ja hellinyt pientä, joka niin pienenä hoitoon oli joutumassa, aloitti ulkovaraston siivoamisen, lapsi siellä pölyssä päivän. Parempi olisi ollut ottaa töihin mukaan. näin jälkeen päin ajatellen kun suvussa astmaa.

Joillakin lapsilla ei ole yhtään isovanhempaa joka hellittelisi ja hemmottelisi, meidän lapsilla ei. Se on surullista mutta tietävät kuitenkin olevansa isän ja äitin kultia.

 

meillä myöskään ei isovanhemmat ota ikinä hoitoon ja harvoin kyläilemässäkin käyvät :'( ei oo kivaa ku isompi ymmärtää jo ja kysyy että mix mummot ja vaarit ei yökylään ota...kun muilla kavereilla kerran kk ainakin hoidossa ni meillä ei, max 2krt vuodes kun joku kaveri ottaa kun pakko joskus saada olla hetki ilman muksuja :/

 

\

meillä myöskään ei isovanhemmat ota ikinä hoitoon ja harvoin kyläilemässäkin käyvät :'( ei oo kivaa ku isompi ymmärtää jo ja kysyy että mix mummot ja vaarit ei yökylään ota...kun muilla kavereilla kerran kk ainakin hoidossa ni meillä ei, max 2krt vuodes kun joku kaveri ottaa kun pakko joskus saada olla hetki ilman muksuja :/

Kyllä siinä on isovanhemmat jotka menettävät tosi paljon jotain arvokasta ja aitoa. Harmi tietysti lastenkin kannalta.

Minulla on vasta yksi lapsenlapsi(toinen tulossa) ja saamme nauttia pikkuisen touhuista useasti ja se on JOTAIN. Meillä on pieniä vielä kotonakin mutta kuitenkin se suhde lapsenlapseen on erilainen.

Lisään vielä sen että pidän myös tärkeänä pienten lasten vanhemmille järjestää sitä kahden keskistä yhdessä olo aikaa ilman lapsia.

 

[/quote]

Kyllä siinä on isovanhemmat jotka menettävät tosi paljon jotain arvokasta ja aitoa. Harmi tietysti lastenkin kannalta.

Minulla on vasta yksi lapsenlapsi(toinen tulossa) ja saamme nauttia pikkuisen touhuista useasti ja se on JOTAIN. Meillä on pieniä vielä kotonakin mutta kuitenkin se suhde lapsenlapseen on erilainen.

Lisään vielä sen että pidän myös tärkeänä pienten lasten vanhemmille järjestää sitä kahden keskistä yhdessä olo aikaa ilman lapsia.
[/quote]

Olisi ihnaa että meilläkin olisi mahdollista ottaa kahden keskistä aikaa, meillä toista mummoa ei kiinnosta ottaa lapsia hoitoon nyt kun on aloittnut uuden elämän ja toinen kokee olevansa koko meidän perheen äiti jolla täysi päätösvalta minun, mieheni ja toisen lapsista asioissa minun ja mieheni yli, vaikkemme teekkään mummon mukaan ei kivaa etenkään siitä seuraava kuukausia kestävä painostus samoin kuin tämä samainen mummo kokee omaavansa täydellisen ilmoitteluoikeusen perheemme asioista kysymättä kaikesta mitä meidän perheestä erehdyksissä kuulee(yleensä sopivasti muokattuna). Niin tämä jälkimmäinen on anoppini.

Nyt olen ilmoittanut, ettei lapset tule yökylään ennen kuin kunnitittaa meidän perhettä ja minua ja miestäni lasten vanhempina, ei myönnä tekevänsä mitään väärää.. huooh.. kun tietäisi mitä enää voi tehdä.